URIEL PARANTAA

Kanavoinut ja kirjoittanut Jennifer Hoffman ( www.urielheals.com)
Uutiskirjeestä 6.6.2011
Vapaasti suomentanut Pirjo Laine

ARKKIENKELI URIEL: Palvele olemuksestasi

Henkisen ja aineellisen suhde on kumppanuutta jumaluuden ja ihmisyyden välillä. Se on pyhää kumppanuutta ehdottomassa rakkaudessa, missä kumpikin puoli osallistuu tasavertaisesti yhteiseen ylösnousemuspolkuun. Ihminen ei ole vähäisempi, epätäydellinen tai ansaitsematon kulkuneuvo hengelle. Eikä henki ole erillään, saavuttamaton tai ilman yhteyttä ihmiseen. Verho joka on henkisen ja aineellisen välillä, perustuu pelkoon, ja silloin kun olette olemuksessanne, täysin ja eheästi, palvelette henkeä ja itseänne, koska kumppanuutenne on vahvasti herännyt.

Aineellisen maailman ihmismatkassa on palvelupiirre, mikä on olla astia, jonka kautta henki pystyy ilmaisemaan energioitaan. Se on yhteinen matka, jolloin hengelle annetaan tilaisuus osallistua, mutta se vaatii aineellisten energioiden suostumusta. Silloin kun tätä ei ole, ihminen kamppailee yksin kolmannessa ulottuvuudessa ilman hengen apua ja kokemus on vaikea ja tuskallinen. Teidän ei koskaan ole tarkoitettu kulkevan tätä polkua yksin, opastamatta ja ilman henkikumppanuutenne etuja.

Ihminen on nähnyt itsensä hengen palvelijana, mutta purkamalla negatiivisia energioita oman kärsimyksensä kautta ja syleilemällä käsitystä marttyyriparantajasta, joka tuo parannusta maailmaan. Kuitenkaan tämä ei ole ollut koskaan hengen tarkoitus ja pelko luo kaikki erillisyysalueet. Esitettävä kysymys on: "Missä olen kytkeytynyt irti hengestä?", ei "Onko henki kytkeytynyt irti minusta?" Ei ole mahdollista olla irti hengestä, sen sijaan verhon vahvistamisen ja pelon kautta luodaan havainto yhteydettömyydestä.

Pelko tukkii energiavirran hengestä aineeseen, mikä erottaa ihmisen jumaluudesta ja luo havainnon yhteydettömyydestä. Silloin kun elätte olemuksenne kaikista osista, olette jatkuvasti tietoinen olemuksestanne integroituna, jumalaisena ja voimakkaana olentona ja olette täysin maadoittunut itseenne. Luodaan eheyttä ja tietoisuus hengestä tulee mahdolliseksi, silloin kun tunnette ehdottoman rakkauden virran ja koette taianomaisen elämisen esiin paljastuvaa prosessia. Tämä yhteys on oleellinen ylösnousemukselle, kuten on myös täydellinen integroituminen itsessänne ja sen henkisen kumppanuuden muistaminen, mikä on aina sisällänne ja odottaa kutsuanne valaisemaan polkuanne.

"Milloin" puhumme?


Jokainen kommunikointimuoto viittaa aikaan - menneeseen, nykyisyyteen tai tulevaan. Se minkä valitsemme, riippuu vuorovaikutuksestamme - kenelle puhumme, missä tarvitsemme parannusta tai vahvistusta ja tunnemmeko voimaa vai haavoittuvuutta tuon ihmisen tai tilanteen kanssa. Valintamme riippuu myös siitä, missä tunnemme voimaa. Jos tunnemme voimaa menneisyydessä, koska tunsimme menestystä ja saimme vahvistusta siellä, niin kommunikointimme viittaa vahvasti menneisyyteen. Nykyisyys on voimakas, jos tunnemme vahvistusta hetkessä. Ja voimme tuntea voimaa tulevaisuudesta, jos puhumme jollekin, joka tukee meitä ja unelmiamme.

Vaikka voimme tuntea eniten voimaa menneisyydestä, koska se on tunnettu eikä kukaan voi väittää sitä vastaan - se on tapahtunut - menneisyys on myös subjektiivinen, avoin tulkinnalle, suodattunut ja olemme jumissa siinä. Jos haluamme parannusta ja vahvistusta, niin keskustelumme on menneisyydessä. Ja esitämme sellaisia kysymyksiä kuin "miksi" ja "mitä jos" ja pyydämme vastauksia tai vahvistusta. Seuraava askel on siirtyä nykyisyyteen, mutta jos emme tunne voimaa tai eheyttä menneisyyden osalta, seuraavaa askelta ei tapahdu.

Haluammeko jonkun auttamaan ja tukemaan meitä tai antamaan vahvistusta? Silloin ohjaamme ehkä keskustelun tulevaisuuteen. Tämä on yksi tapa manipuloida toisia antamaan meille jotain, mitä ehkä pelkäämme pyytää suoraan, ja saamaan heidät sitoutumaan unelmiin, joista emme ole täysin varma. Tulevaisuudessa oleminen on myös yksi tapa välttää menneisyyden ja nykyisyyden yksityiskohtia, kun siellä toivomme asioiden muuttuvan tai olevan paremmin. Ja silloin kun keskustelumme on tulevaisuudessa, toivomme myös, että se jolle puhumme, auttaa meitä toteuttamaan sen.

Silloin kun olemme maadoittunut olemukseemme ja voimaamme, olemme varma ja luotamme omaan kyvykkyyteemme, emme vaadi vahvistusta tai tukea - paitsi sitä, mikä annetaan meille vapaasti - ja olemme parantunut ja eheä menneisyydestä, niin olemme läsnä olevassa hetkessä. Miten monet keskustelumme tapahtuvat siinä? Vain ne, missä olemme selkeitä ja rentoutuneet itseemme, tilanteeseemme, olemukseemme ja valoomme. Nämä ovat keskusteluja, jotka alkavat "minä olen" - ilmaisten toteamuksen, ei esittäen kysymyksen. Ja silloin kun maadoitamme keskustelumme nykyhetkeen, annamme itsellemme sitä parannusta, minkä haluamme menneisyydestä, ja asetamme perustan parannetulle ja eheälle tulevaisuudelle, joka on harmoniassa potentiaaliemme kanssa, koska tiedämme, kuka olemme, ja olemme tiukasti maadoittuneena omaan olemukseemme ja läsnä olevaan hetkeen.

Mikä sen arvo on?

Rakastan ostamista eBay:stä ja ostostrategiani on antaa alku- ja maksimitarjoukseni ja odottaa, saanko tavaran. Maksimitarjous edustaa tuotteen arvoa minulle ja miten paljon olen valmis maksamaan siitä. Jos häviän tarjouksen, tuote meni kalliimmalla, minkä olin valmis maksamaan. Äskettäin en saanut yhtä haluamaani tuotetta ja huomasin, että loppuhinta oli itse asiassa paljon enemmän, kuin se olisi maksanut kaupassa. Oliko tuote sen arvoinen ostajalle vai liittyikö asiaan muutakin? Miksi tuon tuotteen saaminen oli niin tärkeää, että hän oli valmis maksamaan siitä yli arvon?

Kohtaamme aina valintatilanteita, jotka haastavat meidät päättämään, minkä arvoinen tuo tilaisuus on meille. Ja arvo ei ole aina rahallinen. Joskus se on mielenrauha, henkilökohtainen vilpittömyys, mukavuus, ilo, itsetunto, ylpeys tai identiteetti. Olemme esimerkiksi kaikki olleet suhteessa, missä meidän oli päätettävä, oliko suhde ponnistusten arvoinen, koska mukana oli niin paljon tuskaa ja draamaa. Tai meillä on ollut työpaikka, mikä haastoi vilpittömyytemme tai itsetuntomme ja meidän oli päätettävä, jäisimmekö siihen. Kun olemme näissä tilanteissa, meidän täytyy päättää, onko se hintansa väärti vai siirrymmekö eteenpäin ja tunnustamme, että hinta oli enemmän, kuin olimme valmis maksamaan, tai se otti enemmän, kun olimme valmis antamaan.

Toisaalta meillä on ollut myös tilanteita, missä olimme valmiita antamaan mitä tahansa, saadaksemme jonkin toimimaan, vaikka se olisikin vienyt kaiken. Miksi näissä tilanteissa meidän on "voitettava kaiken kustannuksella"? Milloin lakkaamme laittamasta arvoa ajallemme, energiallemme, tunteillemme ja vilpittömyydellemme ja päättelemästä, että koska jokin välttelee meitä, meidän on vain yritettävä kovemmin saadaksemme sen? Mitä tapahtuu, jos päästämme irti - onko se vähempiarvoinen meille, annammeko periksi, heijastaako se jotain persoonamme puolta vai toivommeko, että olemalla valmis päästämään irti joku astuu sisään ja muistuttaa meille, miten arvokas ja voimakas olemme?

Tiedämme, että silloin kun asioista tulee liian vaikeita, se on meille merkki pysähtyä ja saada takaisin perspektiivimme. Kovemmin puskeminen luo meille lisää draamaa ja unohdamme, että elämän pitäisi virrata vaivattomasti. Jonkin arvonmitta meille pitäisi olla mielenrauha ja ilo. Jos asiat ovat liian vaikeita, niistä tulee arvottomia, ei arvokkaampia. Kovemmalla yrittämisellä emme voi pakottaa rauhaa ja iloa elämäämme. Aivan päinvastoin. Kun voimme oppia asettamaan rajamme sille, minkä arvoisia asiat ovat meille, voimme kutsua elämäämme asioita, joilla on suuri arvo - kuten rauhaa, iloa, yltäkylläisyyttä ja ehdotonta rakkautta - eikä meidän tarvitse maksaa tuskana, draamana, kaaoksena ja tunne-epävarmuutena enemmän, kuin niiden arvo on.

Kun lapsesi harkitsee itsemurhaa

Kirjoitin aiemmin artikkelin indigoista ja itsemurhasta, koska se on hyvin voimakas ja tuskallinen kysymys, mikä on liittynyt tähän sukupolveen. Minulla on henkilökohtaista kokemusta siitä ja vaikka lapseni ei tehnyt itsemurhaa, tiesin hänen harkitsevan sitä ja elin joka päivän miettien, olisiko tämä se päivä, kun tulisin kotiin ja huomaisin hänen toteuttaneen aikeensa. Tämä oli jatkuva uhka yli kolme pitkää vuotta ja vaikkei sitä tapahtunut, niin sen tietäminen oli rankkaa, että lapseni oli tilassa, missä en voinut saavuttaa häntä, että olin voimaton vakuuttamaan hänelle, että hänen elämässään oli paljon, minkä vuoksi elää, ja että minun oli seistävä sivussa ja odotettava, kunnes hän tekisi päätöksen jäädä.

Lapsen itsemurha on vanhemman suurin tuska ja poikani myönsi myöhemmin minulle, että minä olin syy siihen, ettei hän ottanut viimeistä askelta. Olin sitoutunut hänen menestymiseensä, vakavissani vakuutin, että hän voisi löytää tavan tuntea mukavuutta elämässään ja olin häntä varten niin paljon kuin pystyin. Mutta olin myös ylläpitänyt vahvan kommunikointiyhteyden lapsiini heidän varhaisvuosistaan saakka. Kommunikointi on indigojen kanssa hyvin tärkeää, koska vaikkeivät he näytäkään kuuntelevan, he kuuntelevat - silloinkin kun heiltä voi mennä jonkin aikaa reagoimiseen.

Mutta mitä voitte tehdä auttaaksenne itsenne ja hänet tämän kriisin läpi? Minun oli tehtävä rauha poikani valintojen kanssa. Vaikka hänen menettämisensä olisi särkenyt sydämeni, saavutin kohdan, missä olin tehnyt kaikkeni ja kävin tuon keskustelun hänen kanssaan. Riippumatta minun rakkauteni suuruudesta häntä kohtaan, hänen oli opittava rakastamaan itseään ja antamaan "itserakkauden" tehdä hänen valintansa - ei pelon, epäilyksen ja arvottomuuden tunteiden.

Kuulen monista vanhemmista, jotka kamppailevat tämän kanssa. Jotkut kirjoittavat, että heidän lapsensa on poissa, ja nämä viestit ovat auttaneet heitä käsittelemään suruaan. Toisilla on vaikea lapsi eivätkä he osaa tehdä mitään muuta hänen hyväkseen. He pelkäävät joka päivä, että se on heidän lapsensa viimeinen. Ja joillakin kamppailu on vasta alussa. Riippumatta siitä, missä kohtaa olette lapsenne kanssa, olette suostuneet tuomaan hänet maailmaan ja olemaan hänen vanhempansa, rakastamaan häntä ja tekemään parhaanne. Mitä tahansa lapsenne tekeekin, se ei ole heijastusta teistä - se on hänen tekemänsä valinta ja hän päättää valita tai toimii tarpeidensa perusteella. Voitte olla valppaana sille tosiasialle, että monet indigot harkitsevat itsemurhaa - toteuttavat he sitä tai eivät - ja heidän on päätettävä jäädä, koska sitä he haluavat itse. Ei ole mitään nopeaa lääkettä, helppoa tietä ulos, oikopolkua tai ihmelääkettä tähän tilanteeseen. Se särkee sydämen, pelottaa ja turhauttaa ja voitte vain muistuttaa lapsellenne, että rakastatte häntä, löytää sisäistä vahvuutta itsestänne siirtyäksenne päivästä toiseen ja tietää, että olette tehneet parhaanne.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

Vanhoja viestejä voit lukea mm. näiltä sivuilta: www.adonai.fi/89 , http://luxonia.com/viestit , www.rosedalebooks.fi/foorumi/index.php
Näillä eri tyyppisillä sivuilla näyttää olevan laaja valikoima tekstejäni - en kuitenkaan suosi tai tue näitä sivuja sen enempää kuin muitakaan sivuja.