NÄKIKÖ KUKAAN?
Kirjoittanut Jennifer Hoffman ( www.urielheals.com)
24.2.2011
Vapaasti suomentanut Pirjo Laine
Hei kaikki,
Jos olet Facebook-fanejani, luit muutama päivä sitten viestini, missä kuvasin hassua sattumusta, mitä tapahtui minulle. Olin mennyt huoltoasemalle tankkaamaan ja sitten menin kioskille hakemaan kupin kahvia. Kun kävelin ulos kioskilta, ajattelin, mitä tekisin päästyäni kotiin, soitettavia puheluita ja sitä, miten paljon minun oli tehtävä loppupäivän aikana. Kävelin autolle, avasin oven, aloin nousta sisään ja sitten pysähdyin.
Lattiamatoissa oli jotain pielessä - ne olivat muovia (muistin omieni olevan harmaata kokolattiamattoa). Niinpä katsoin ohjauspylvästä eikä se näyttänyt oikealta - ajattelin omani olevan tummanharmaa ja tämä oli musta. Aloin katsella ympärille ja kohtasin minua tuijottavan naisen silmät. Tässä oli ehdottomasti jotain pielessä, kukaan ei ollut istunut autossani, kun olin jättänyt auton parkkiin kioskin eteen. Minusta tuntui, että olin astunut hämärän rajamaille.
Juuri silloin kuulin äänen kysyvän minulta, tarvitsinko jotain. Käännyin katsomaan miestä, jolla oli samanlainen kahvikuppi kuin omani. Hän seisoi vieressäni ja piti autonavaimia kädessään. Varmasti näytin yhtä hämmästyneeltä kuin minusta tuntui, joten sanoin luulleeni, että joku oli väärässä autossa. Sitten katsoin ympärilleni ja näin oman autoni pysäköitynä hänen autonsa viereen, mikä oli samaa merkkiä, mallia ja väriä kuin omani. Nauroimme ja hän nousi autoonsa ja minä menin oman autoni luo. Kun avasin oven, näin tutut lattiamatot, kaikki näytti samalta eikä ketään istunut matkustajan paikalla.
Kun kirjoitin tästä sattumuksesta Facebook-sivulleni, monet kirjoittivat kokeneensa samanlaisia asioita ja yhdessä kommentissa sanottiin: "Toivottavasti kukaan ei nähnyt minun tekevän sitä." Yksi nainen oli tehnyt saman ruokakaupassa, laittanut ostoksensa autoon, istunut penkille ja yrittänyt käynnistää autoa, mutta avain ei toiminut, joten hän tiesi jonkin olevan pielessä. Hän sanoi, että hän nousi hiljaa autosta, otti ostoksensa ja meni etsimään oman autonsa toivoen, ettei kukaan ollut nähnyt.
Tiedän, että olin mennyt väärään autoon, koska olin hajamielinen - mutta ulkopuolelta se näytti aivan omaltani. Olin jopa huomannut kirkkaan Nissan-symbolin eturistikossa, koska minun oli vaihdettava omani muutama kuukausi sitten. Häiriötekijät sikseen, kun katselin autoa sisältä, en nähnyt mitään tuttua ja olin niin hämmentynyt, ettei minulle valjennut, että olin väärässä autossa. En ollut koskaan ennen tehnyt sellaista ja koska mikään ei tuntunut tutulta, en voinut ajatella, koota ajatuksiani tai löytää syytä tähän.
Itsemme löytäminen vieraalta alueelta, kuten teemme nyt, voi tehdä tämän meille. Emme voi löytää mitään, mikä näyttää siltä kuin pitäisi, joten hämmennymme emmekä pysty ajattelemaan ja etsimme sellaista, mikä on mukavaa ja samanlaista. Meidän on päästävä yli hämmennyksestä, ennen kuin voimme löytää uusia vaihtoehtoja. Mutta jokin pysäyttää meidät, minkä Facebook-kommentit osoittivat.
Jonkin sellaisen tekeminen, minkä uskomme näyttävän typerältä, tuo esiin monia pelkoja liittyen siihen, mitä muut ajattelevat meistä. Ajattelevatko he, että olemme typerä, että teemme jotain kummallista ja kyseenalaistavat oikeutuksemme, älykkyytemme tai mielenterveytemme? Näiden kysymysten myötä häpeämme itseämme ja sitten meitä estetään tavoittelemasta muita vaihtoehtoja, koska energiamme keskittyy yritykseen ratkaista häpeä sen sijaan, että siirrymme vain eteenpäin. Yritämme kovasti olla päteviä ja menestyneitä aikuisia, mutta teemme sen olematta epäpätevä ja epäonnistunut sen perusteella, mitä toiset ajattelevat. Ja tämä sekaantuu kaikkeen, mitä teemme. Sen lisäksi ennakkoluulomme toisten mielipiteistä sokaisee meidät viesteiltä, joita ehkä saamme.
Jos se on tärkeää, mitä toiset meistä ajattelevat, teemme jokaisen päätöksen "mitä jos" -suodattimen läpi. Mitä jos he ajattelevat, että olen typerä, epäpätevä, kyvytön jne.? Yrittämällä välttää häpeää käytämme pelkoa tai häpeämahdollisuutta työntämään itsemme hyvin kapealle polulle, jotta kaikki tekemisemme ovat moitteettomia. Mutta on kaksi asiaa, mitä emme voi välttää. Ensinnäkin, jokaisella on oma mielipiteensä meistä ja siitä, mitä teemme, eikä meillä ole kontrollia siihen. Toiseksi, jokaisella on omat häpeäkysymyksensä, joita hän käsittelee, ja ne joiden ajattelemme häpeävän meitä, reagoivat ja/tai toimivat omasta häpeästään. Mutta ollessamme tässä häpeäkierrossa vedämme puoleemme sitä häpeää, mitä yritämme välttää, ja siihen saakka kunnes päästämme irti häpeänpelostamme, kaikki päätöksemme ja valintamme suodattuvat sen läpi.
Vaikka väärään autoon nouseminen on hassu ja viaton teko ja sen korjaaminen oli helppoa, toiset asiat eivät ole aivan yhtä viattomia tai helppoja korjata. Mutta suurempi kuva tässä on, että silloin kun olemme tässä häpeäkierrossa, sen energia vaikuttaa kaikkeen, mitä teemme. Niinpä jokaisen päätöksen ja valinnan osalta katsomme kaikkia elämämme ihmisiä ja kysymme "mitä he ajattelevat", "näkivätkö he minun tekevän sen", "mitä he sanovat" ja tämä ryöstää meiltä itseluottamuksen ja hidastaa vauhtiamme. Silloin kun epäröimme jokaista päätöstä, meidän on vaikea tehdä päätöksiä - pieniä tai suuria, tärkeitä tai merkityksettömiä.
Kysymys kuuluu: onko sillä merkitystä, mitä meistä ajatellaan? Onko se todella niin tärkeää, koska meidän on tarkoitus elää omaa elämäämme, oppia oppituntimme ja vaikka muut saattavat osallistua niihin, meidän on ylitettävä maaliviiva itse.
Nähdäksesi, käytätkö häpeäsuodatinta elämässäsi, tee tarkistus esittämällä muutamia yksinkertaisia, mutta tärkeitä kysymyksiä:
* Onko elämässäsi joku, johon yrität tehdä vaikutuksen?
* Onko sillä merkitystä, mitä tämä ihminen tai muut ajattelevat sinusta ja tekemisistäsi?
* Onko se sinulle niin tärkeää, että epäilet itseäsi varmistaaksesi, ettet tee mitään hävettävää (heidän silmissään)?
* Meneekö sinulta ohi viestit ja merkitys, mitkä voivat olla vastauksia kysymyksiisi ja pyytämääsi opastusta, koska keskityt enemmän siihen, ettei sinua hävetä, sen sijaan että olisit avoin oman sielusi kasvulle?
Älä ole epätoivoinen, koska olet tärkeässä risteyksessä, missä voit muuttaa ajatteluasi. Itse asiassa, kun sinua kutsutaan uusiin olemistapoihin, ajattelusi on muututtava, koska teet ehkä asioita, jotka eivät ole luonteen- tai tavanomaisia sinulle. Suurien elämänmuutosten tekeminen voi saada toiset kyseenalaistamaan motiivisi, arvostelukykysi ja kenties mielenterveytesi. Häpeäkysymyksistäsi ja -kierrostasi irtipäästäminen on tärkeä osa tuota prosessia, jos sinun on tarkoitus tehdä valintoja, jotka ovat oikeita ja parhaita sinulle - riippumatta siitä, mitä kuka tahansa muu niistä ajattelee. Ja tulet näkemään jokaisen tilanteen selkeystasolta, mikä sallii sinun nähdä merkityksen ja viestit, jotka ovat erityslahjasi.
Muista, kuka on tärkeä ihminen elämässäsi - sinä - kuka elää ja oppii oppituntejasi - sinä - ja kenen on lopulta ylitettävä maaliviiva - sinun. Voit tehdä sen pää pystyssä tietäen, että olette tehnyt parhaasi, tai katsella ympärille miettien, näkikö kukaan. (Ja olen varma, että annoin tuolle miehelle ja hänen vaimolleen hyvät naurut, mitä he ehkä tarvitsivat.)
Tule tarkkailijaksi elämässäsi, kun pysyt keskittyneenä polkuusi tällä hetkellä.
Näinä mielenkiintoisina ja transformatiivisina aikoina meidät voi pakahduttaa se, mitä elämässämme tapahtuu, mutta on aina muita ratkaisuja. Tässä on muutama asia auttamaan sinut läpi vaikeista hetkistä elämässäsi:
Pysy tyynenä, keskittyneenä ja tietoisena ja muista, että ajatuksesi luovat elämäsi joka hetki. Ajattele parhaita ajatuksia.
Kun pohdit tätä ja muita asioita, joita tapahtuu tällä hetkellä, muista:
Hyväksy kaikki ymmärryksen lahjat kiitollisuudella ja käytä niitä anteeksiantoon, irtipäästämiseen ja parantumiseen joka tilanteessa.
Pyydä opastusta ja vahvistusta ja sitten odota sitä tulevan.
Ennen kaikkea, ole kiitollinen tästä tilaisuudesta olla osana ihmiskunnan hämmästyttävää tietoisuusmuutosta, kun kaikki ylösnousemme ihmeiden värähtelyyn.
Monia siunauksia näinä taianomaisina ja hämmästyttävinä aikoina,
Jennifer Hoffman
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
Vanhoja viestejä voit lukea mm. näiltä sivuilta: www.adonai.fi/89 , http://luxonia.com/viestit , www.rosedalebooks.fi/foorumi/index.php
Näillä eri tyyppisillä sivuilla näyttää olevan laaja valikoima tekstejäni - en kuitenkaan suosi tai tue näitä sivuja sen enempää kuin muitakaan sivuja.
Kirjoittanut Jennifer Hoffman ( www.urielheals.com)
24.2.2011
Vapaasti suomentanut Pirjo Laine
Hei kaikki,
Jos olet Facebook-fanejani, luit muutama päivä sitten viestini, missä kuvasin hassua sattumusta, mitä tapahtui minulle. Olin mennyt huoltoasemalle tankkaamaan ja sitten menin kioskille hakemaan kupin kahvia. Kun kävelin ulos kioskilta, ajattelin, mitä tekisin päästyäni kotiin, soitettavia puheluita ja sitä, miten paljon minun oli tehtävä loppupäivän aikana. Kävelin autolle, avasin oven, aloin nousta sisään ja sitten pysähdyin.
Lattiamatoissa oli jotain pielessä - ne olivat muovia (muistin omieni olevan harmaata kokolattiamattoa). Niinpä katsoin ohjauspylvästä eikä se näyttänyt oikealta - ajattelin omani olevan tummanharmaa ja tämä oli musta. Aloin katsella ympärille ja kohtasin minua tuijottavan naisen silmät. Tässä oli ehdottomasti jotain pielessä, kukaan ei ollut istunut autossani, kun olin jättänyt auton parkkiin kioskin eteen. Minusta tuntui, että olin astunut hämärän rajamaille.
Juuri silloin kuulin äänen kysyvän minulta, tarvitsinko jotain. Käännyin katsomaan miestä, jolla oli samanlainen kahvikuppi kuin omani. Hän seisoi vieressäni ja piti autonavaimia kädessään. Varmasti näytin yhtä hämmästyneeltä kuin minusta tuntui, joten sanoin luulleeni, että joku oli väärässä autossa. Sitten katsoin ympärilleni ja näin oman autoni pysäköitynä hänen autonsa viereen, mikä oli samaa merkkiä, mallia ja väriä kuin omani. Nauroimme ja hän nousi autoonsa ja minä menin oman autoni luo. Kun avasin oven, näin tutut lattiamatot, kaikki näytti samalta eikä ketään istunut matkustajan paikalla.
Kun kirjoitin tästä sattumuksesta Facebook-sivulleni, monet kirjoittivat kokeneensa samanlaisia asioita ja yhdessä kommentissa sanottiin: "Toivottavasti kukaan ei nähnyt minun tekevän sitä." Yksi nainen oli tehnyt saman ruokakaupassa, laittanut ostoksensa autoon, istunut penkille ja yrittänyt käynnistää autoa, mutta avain ei toiminut, joten hän tiesi jonkin olevan pielessä. Hän sanoi, että hän nousi hiljaa autosta, otti ostoksensa ja meni etsimään oman autonsa toivoen, ettei kukaan ollut nähnyt.
Tiedän, että olin mennyt väärään autoon, koska olin hajamielinen - mutta ulkopuolelta se näytti aivan omaltani. Olin jopa huomannut kirkkaan Nissan-symbolin eturistikossa, koska minun oli vaihdettava omani muutama kuukausi sitten. Häiriötekijät sikseen, kun katselin autoa sisältä, en nähnyt mitään tuttua ja olin niin hämmentynyt, ettei minulle valjennut, että olin väärässä autossa. En ollut koskaan ennen tehnyt sellaista ja koska mikään ei tuntunut tutulta, en voinut ajatella, koota ajatuksiani tai löytää syytä tähän.
Itsemme löytäminen vieraalta alueelta, kuten teemme nyt, voi tehdä tämän meille. Emme voi löytää mitään, mikä näyttää siltä kuin pitäisi, joten hämmennymme emmekä pysty ajattelemaan ja etsimme sellaista, mikä on mukavaa ja samanlaista. Meidän on päästävä yli hämmennyksestä, ennen kuin voimme löytää uusia vaihtoehtoja. Mutta jokin pysäyttää meidät, minkä Facebook-kommentit osoittivat.
Jonkin sellaisen tekeminen, minkä uskomme näyttävän typerältä, tuo esiin monia pelkoja liittyen siihen, mitä muut ajattelevat meistä. Ajattelevatko he, että olemme typerä, että teemme jotain kummallista ja kyseenalaistavat oikeutuksemme, älykkyytemme tai mielenterveytemme? Näiden kysymysten myötä häpeämme itseämme ja sitten meitä estetään tavoittelemasta muita vaihtoehtoja, koska energiamme keskittyy yritykseen ratkaista häpeä sen sijaan, että siirrymme vain eteenpäin. Yritämme kovasti olla päteviä ja menestyneitä aikuisia, mutta teemme sen olematta epäpätevä ja epäonnistunut sen perusteella, mitä toiset ajattelevat. Ja tämä sekaantuu kaikkeen, mitä teemme. Sen lisäksi ennakkoluulomme toisten mielipiteistä sokaisee meidät viesteiltä, joita ehkä saamme.
Jos se on tärkeää, mitä toiset meistä ajattelevat, teemme jokaisen päätöksen "mitä jos" -suodattimen läpi. Mitä jos he ajattelevat, että olen typerä, epäpätevä, kyvytön jne.? Yrittämällä välttää häpeää käytämme pelkoa tai häpeämahdollisuutta työntämään itsemme hyvin kapealle polulle, jotta kaikki tekemisemme ovat moitteettomia. Mutta on kaksi asiaa, mitä emme voi välttää. Ensinnäkin, jokaisella on oma mielipiteensä meistä ja siitä, mitä teemme, eikä meillä ole kontrollia siihen. Toiseksi, jokaisella on omat häpeäkysymyksensä, joita hän käsittelee, ja ne joiden ajattelemme häpeävän meitä, reagoivat ja/tai toimivat omasta häpeästään. Mutta ollessamme tässä häpeäkierrossa vedämme puoleemme sitä häpeää, mitä yritämme välttää, ja siihen saakka kunnes päästämme irti häpeänpelostamme, kaikki päätöksemme ja valintamme suodattuvat sen läpi.
Vaikka väärään autoon nouseminen on hassu ja viaton teko ja sen korjaaminen oli helppoa, toiset asiat eivät ole aivan yhtä viattomia tai helppoja korjata. Mutta suurempi kuva tässä on, että silloin kun olemme tässä häpeäkierrossa, sen energia vaikuttaa kaikkeen, mitä teemme. Niinpä jokaisen päätöksen ja valinnan osalta katsomme kaikkia elämämme ihmisiä ja kysymme "mitä he ajattelevat", "näkivätkö he minun tekevän sen", "mitä he sanovat" ja tämä ryöstää meiltä itseluottamuksen ja hidastaa vauhtiamme. Silloin kun epäröimme jokaista päätöstä, meidän on vaikea tehdä päätöksiä - pieniä tai suuria, tärkeitä tai merkityksettömiä.
Kysymys kuuluu: onko sillä merkitystä, mitä meistä ajatellaan? Onko se todella niin tärkeää, koska meidän on tarkoitus elää omaa elämäämme, oppia oppituntimme ja vaikka muut saattavat osallistua niihin, meidän on ylitettävä maaliviiva itse.
Nähdäksesi, käytätkö häpeäsuodatinta elämässäsi, tee tarkistus esittämällä muutamia yksinkertaisia, mutta tärkeitä kysymyksiä:
* Onko elämässäsi joku, johon yrität tehdä vaikutuksen?
* Onko sillä merkitystä, mitä tämä ihminen tai muut ajattelevat sinusta ja tekemisistäsi?
* Onko se sinulle niin tärkeää, että epäilet itseäsi varmistaaksesi, ettet tee mitään hävettävää (heidän silmissään)?
* Meneekö sinulta ohi viestit ja merkitys, mitkä voivat olla vastauksia kysymyksiisi ja pyytämääsi opastusta, koska keskityt enemmän siihen, ettei sinua hävetä, sen sijaan että olisit avoin oman sielusi kasvulle?
Älä ole epätoivoinen, koska olet tärkeässä risteyksessä, missä voit muuttaa ajatteluasi. Itse asiassa, kun sinua kutsutaan uusiin olemistapoihin, ajattelusi on muututtava, koska teet ehkä asioita, jotka eivät ole luonteen- tai tavanomaisia sinulle. Suurien elämänmuutosten tekeminen voi saada toiset kyseenalaistamaan motiivisi, arvostelukykysi ja kenties mielenterveytesi. Häpeäkysymyksistäsi ja -kierrostasi irtipäästäminen on tärkeä osa tuota prosessia, jos sinun on tarkoitus tehdä valintoja, jotka ovat oikeita ja parhaita sinulle - riippumatta siitä, mitä kuka tahansa muu niistä ajattelee. Ja tulet näkemään jokaisen tilanteen selkeystasolta, mikä sallii sinun nähdä merkityksen ja viestit, jotka ovat erityslahjasi.
Muista, kuka on tärkeä ihminen elämässäsi - sinä - kuka elää ja oppii oppituntejasi - sinä - ja kenen on lopulta ylitettävä maaliviiva - sinun. Voit tehdä sen pää pystyssä tietäen, että olette tehnyt parhaasi, tai katsella ympärille miettien, näkikö kukaan. (Ja olen varma, että annoin tuolle miehelle ja hänen vaimolleen hyvät naurut, mitä he ehkä tarvitsivat.)
Tule tarkkailijaksi elämässäsi, kun pysyt keskittyneenä polkuusi tällä hetkellä.
Näinä mielenkiintoisina ja transformatiivisina aikoina meidät voi pakahduttaa se, mitä elämässämme tapahtuu, mutta on aina muita ratkaisuja. Tässä on muutama asia auttamaan sinut läpi vaikeista hetkistä elämässäsi:
Pysy tyynenä, keskittyneenä ja tietoisena ja muista, että ajatuksesi luovat elämäsi joka hetki. Ajattele parhaita ajatuksia.
Kun pohdit tätä ja muita asioita, joita tapahtuu tällä hetkellä, muista:
Hyväksy kaikki ymmärryksen lahjat kiitollisuudella ja käytä niitä anteeksiantoon, irtipäästämiseen ja parantumiseen joka tilanteessa.
Pyydä opastusta ja vahvistusta ja sitten odota sitä tulevan.
Ennen kaikkea, ole kiitollinen tästä tilaisuudesta olla osana ihmiskunnan hämmästyttävää tietoisuusmuutosta, kun kaikki ylösnousemme ihmeiden värähtelyyn.
Monia siunauksia näinä taianomaisina ja hämmästyttävinä aikoina,
Jennifer Hoffman
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
Vanhoja viestejä voit lukea mm. näiltä sivuilta: www.adonai.fi/89 , http://luxonia.com/viestit , www.rosedalebooks.fi/foorumi/index.php
Näillä eri tyyppisillä sivuilla näyttää olevan laaja valikoima tekstejäni - en kuitenkaan suosi tai tue näitä sivuja sen enempää kuin muitakaan sivuja.