TIE ON SELVÄ - ON VAIN PÄÄSTÄVÄ SILLE
Kirjoittanut Jennifer Hoffman ( www.urielheals.com)
21.1.2011
Vapaasti suomentanut Pirjo Laine
Hei kaikki,
Tuntuuko se ylivoimaiselta, mitä teidän on tehtävä päästäksenne siitä, missä olette nyt, siihen paikkaan, missä tunnette tyytyväisyyttä, menestystä ja rauhaa? Tiedätte, minne teidän täytyy mennä, mutta polku sinne vaikuttaa hyvin vaikealta. Mistä aloittaa, miten voittaa haasteet ja miten kauan se vie? Asiakkaat esittävät tämän kysymyksen minulle usein ja tämä artikkeli voi auttaa siinä.
Jos kuuntelitte keskiviikon radio-ohjelmaa, kuulitte, että alueellani oli lumimyrsky ja herätessäni seuraavan aamuna maassa oli 25 senttiä lunta. Vaikka lumi on kaunista, se on hyvin epämukavaa ja tekee kulkemisesta vaikeaa. Mutta yön aikana kadut oli aurattu, joten niitä pitkin saattoi kulkea. Mutta päästäkseni kadulle minun oli lapioitava oma ajotieni, mikä on noin 20 metriä pitkä ja 8 metriä leveä. Lumen lapioiminen ei ole lempihommaani, mutta päästäkseni tielle minun oli tehtävä sitä.
Tavoitteeni oli saada riittävä määrä tietäni lapioitua, jotta pääsisin kadulle - lapioimatta koko tietä. Niinpä puin lämpimästi ja menin ulos. Kun katsoin tietä autotallista, olin pakahtua työmäärästä. Lunta oli paksulti tien joka osassa. Mutta sain vähän apua - aurinko paistoi ja minulla oli 20 kiloa vuorisuolaa. Aloin lapioida. Tehdessäni työtä suunnittelin, miten saisin sen tehtyä mahdollisimman vähillä ponnisteluilla. Ja ajattelin ja lapioin ja ajattelin ja jatkoin työskentelyä oikeastaan kiinnittämättä huomiota, miten paljon työtä tuli tehtyä. Kun olin saanut osan valmiiksi, levitin suolaa nopeuttamaan sulamista ja se toimi upeasti.
En ajatellut sitä, miten paljon vihasin tuota työtä, miten pitkään se veisi tai miten rankkaa se oli - jatkoin vain lapioimista. Ja kun ojentauduin ottamaan lakin päästäni ja avaamaan takkini, koska minun tuli liian kuuma, huomasin, että olin jo yli puolivälissä kadulta, missä oli toinen ongelma.
Kun katu aurataan, lumi siirretään tien sivuihin. Ajotieni päässä oli melkein metri tiivistä lunta. Siihen mennessä olin väsynyt ja tein pikkutoiveen, että joku auttaisi minua. Muutaman minuutin päästä näin lumiauran tulevan alas katua ja ajaja kääntyi kohti ajotietäni. Ensin ihmettelin, aikoiko hän tarjoutua auraamaan ajotieni (mikä oli jo melkein valmis). Sen sijaan hän nosti auransa ja kahdella työnnöllä poisti kaiken lumen tieni päästä. Rukoukseen vastaamisesta puheen ollen … ! Tervehdin ja kiitin häntä heiluttamalla.
Muutama työntö enää ja ajotie oli selvä - aurinko ja vuorisuola olivat tehneet hyvää työtä lumen sulattamisessa ja homma kesti paljon vähemmän aikaa, kuin olin kuvitellut.
Joskus edessämme on tehtävä, mikä näyttää mahdottomalta, ja tavallisesti se on jotain, mitä emme halua tehdä. Tämä voi olla mitä tahansa - uuden työpaikan löytäminen, suhteen lopettaminen, jonkin elämänmuutoksen tekeminen tai erilaisen ajattelutavan valitseminen. Ja tehtävä näyttää todella rankalta. Mutta on joitain asioita lunta lapioidessani ja haluan jakaa kanssanne - niistä on ehkä apua:
1. Aloita. Pahinta mitä voit tehdä, on istua katsomassa ongelmaa, liikkumatta mihinkään suuntaan. Tiesin, että lumi ei lapioituisi itsestään ja minun oli ryhdyttävä toimeen sen puhdistamiseksi. Universumi työskentelee aina kanssanne, mutta meidän on näytettävä sitoutumisellamme, milloin olemme valmis aloittamaan, ja tämä saa energian liikkeelle. Jos emme koskaan aloita, matka ei koskaan ala.
2. Joidenkin asioiden on mentävä. Ulkona oli -11 astetta ja ensin minua palelsi. Mutta työskenneltyäni jonkin aikaa minun oli otettava takki, lakki ja hanskat pois, koska hikoilin. Vaatteet jotka olivat ensin suojanneet minua kylmältä, olivat nyt epämiellyttävät ja tarpeettomat. Kun alat liikuttaa energiaa, käsität pian, että on aika päästää irti joistain asioista. Mistä voit päästää irti, jotta muutos voi alkaa virrata elämässäsi?
3. Pyydä apua. En koskaan odottanut lumiauran kuljettajan puhdistan tieni päätä, mutta hän teki sen ja säästi minulta puolen tunnin työn. Älä pelkää pyytää apua ja valmistaudu sitten sen tulemiseen mistä tahansa lähteestä.
4. Ajattele luovasti ja mieti kaikkia resursseja. Joskus näemme vain yhden tavan suorittaa asian ja se on usein haastavin tapa. Mutta jos ajattelemme luovasti, voimme nähdä monia eri tapoja ratkaista ongelma. Kun suurin osa lunta oli poistettu, aurinko saattoi sulattaa loput. Vuorisuolan lisääminen nopeutti prosessia ja tie puhdistui vähemmällä ponnistelulla.
5. Etsi siunaukset. Kaikessa on siunauksia, kun otamme aikaa niiden etsimiseen. Tietenkin tien lapioiminen oli kovaa työtä, mutta olin ulkona, oli aurinkoista ja lumi oli kaunista. Ja sain myös hyvää liikuntaa. Mitä siunauksia et ole huomannut vielä omassa tilanteessasi? Jos keskityt niihin, käsillä oleva tehtävä ei tunnu niin ylivoimaiselle.
5. Juhli voittoasi. Kun olin valmis tien osalta, palkitsin itseni kupilla kaakaota ja vaahtokarkkeja, mikä on talven suosikkiherkkuani. Silloin kun emme ota aikaa voittomme juhlimiseen, kiellämme itseltämme tunnustuksen saamisen palkkion. Tämä antaa meille päätöksen ja tunnustuksen hyvin tehdystä työstä.
Nyt minulla on selvä reitti talostani tielle ja voin päästä, mihin minun tarvitsee mennä. Onko mitään tietä, mitä pitkin haluat kulkea tänään? Miten voit selvittää reittisi, jotta voit päästä sinne? Ala ottaa ensiaskelia saadaksesi energian liikkeelle ja ole avoin kaikelle. Sitten juhli jokaista voittoa ja anna itsellesi tunnustusta tuon matkan tekemisestä.
Luota - olemme kaikki tässä yhdessä ja aika kulkee nopeasti. Tule tarkkailijaksi elämässäsi, samalla kun pysyt keskittyneenä omaan polkuusi.
Näinä mielenkiintoisina transformaatioaikoina voimme pakahtua elämämme tapahtumista, mutta on aina muita ratkaisuja. Tässä on muutamia asioita auttamaan läpi vaikeista hetkistä elämässäsi.
Pysy tyynenä, keskittyneenä ja tietoisena ja muista, että ajatuksesi luovat elämäsi joka hetki. Ajattele parhaita ajatuksia.
Kun pohdit tätä ja muita asioita, joita tapahtuu tällä hetkellä, muista:
Hyväksy kaikki ymmärryksen lahjat kiitollisuudella ja käytä niitä anteeksiantoon, irtipäästämiseen ja parantumiseen joka tilanteessa.
Pyydä opastusta ja vahvistusta ja sitten odota sitä tulevan.
Ennen kaikkea, ole kiitollinen tästä tilaisuudesta olla osana ihmiskunnan hämmästyttävää tietoisuusmuutosta, kun kaikki ylösnousemme ihmeiden värähtelyyn.
Monia siunauksia näinä taianomaisina ja hämmästyttävinä aikoina,
Jennifer Hoffman
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
Vanhoja viestejä voit lukea mm. näiltä sivuilta: www.adonai.fi/89 , http://luxonia.com/viestit , www.rosedalebooks.fi/foorumi/index.php
Näillä eri tyyppisillä sivuilla näyttää olevan laaja valikoima tekstejäni - en kuitenkaan suosi tai tue näitä sivuja sen enempää kuin muitakaan sivuja.
Kirjoittanut Jennifer Hoffman ( www.urielheals.com)
21.1.2011
Vapaasti suomentanut Pirjo Laine
Hei kaikki,
Tuntuuko se ylivoimaiselta, mitä teidän on tehtävä päästäksenne siitä, missä olette nyt, siihen paikkaan, missä tunnette tyytyväisyyttä, menestystä ja rauhaa? Tiedätte, minne teidän täytyy mennä, mutta polku sinne vaikuttaa hyvin vaikealta. Mistä aloittaa, miten voittaa haasteet ja miten kauan se vie? Asiakkaat esittävät tämän kysymyksen minulle usein ja tämä artikkeli voi auttaa siinä.
Jos kuuntelitte keskiviikon radio-ohjelmaa, kuulitte, että alueellani oli lumimyrsky ja herätessäni seuraavan aamuna maassa oli 25 senttiä lunta. Vaikka lumi on kaunista, se on hyvin epämukavaa ja tekee kulkemisesta vaikeaa. Mutta yön aikana kadut oli aurattu, joten niitä pitkin saattoi kulkea. Mutta päästäkseni kadulle minun oli lapioitava oma ajotieni, mikä on noin 20 metriä pitkä ja 8 metriä leveä. Lumen lapioiminen ei ole lempihommaani, mutta päästäkseni tielle minun oli tehtävä sitä.
Tavoitteeni oli saada riittävä määrä tietäni lapioitua, jotta pääsisin kadulle - lapioimatta koko tietä. Niinpä puin lämpimästi ja menin ulos. Kun katsoin tietä autotallista, olin pakahtua työmäärästä. Lunta oli paksulti tien joka osassa. Mutta sain vähän apua - aurinko paistoi ja minulla oli 20 kiloa vuorisuolaa. Aloin lapioida. Tehdessäni työtä suunnittelin, miten saisin sen tehtyä mahdollisimman vähillä ponnisteluilla. Ja ajattelin ja lapioin ja ajattelin ja jatkoin työskentelyä oikeastaan kiinnittämättä huomiota, miten paljon työtä tuli tehtyä. Kun olin saanut osan valmiiksi, levitin suolaa nopeuttamaan sulamista ja se toimi upeasti.
En ajatellut sitä, miten paljon vihasin tuota työtä, miten pitkään se veisi tai miten rankkaa se oli - jatkoin vain lapioimista. Ja kun ojentauduin ottamaan lakin päästäni ja avaamaan takkini, koska minun tuli liian kuuma, huomasin, että olin jo yli puolivälissä kadulta, missä oli toinen ongelma.
Kun katu aurataan, lumi siirretään tien sivuihin. Ajotieni päässä oli melkein metri tiivistä lunta. Siihen mennessä olin väsynyt ja tein pikkutoiveen, että joku auttaisi minua. Muutaman minuutin päästä näin lumiauran tulevan alas katua ja ajaja kääntyi kohti ajotietäni. Ensin ihmettelin, aikoiko hän tarjoutua auraamaan ajotieni (mikä oli jo melkein valmis). Sen sijaan hän nosti auransa ja kahdella työnnöllä poisti kaiken lumen tieni päästä. Rukoukseen vastaamisesta puheen ollen … ! Tervehdin ja kiitin häntä heiluttamalla.
Muutama työntö enää ja ajotie oli selvä - aurinko ja vuorisuola olivat tehneet hyvää työtä lumen sulattamisessa ja homma kesti paljon vähemmän aikaa, kuin olin kuvitellut.
Joskus edessämme on tehtävä, mikä näyttää mahdottomalta, ja tavallisesti se on jotain, mitä emme halua tehdä. Tämä voi olla mitä tahansa - uuden työpaikan löytäminen, suhteen lopettaminen, jonkin elämänmuutoksen tekeminen tai erilaisen ajattelutavan valitseminen. Ja tehtävä näyttää todella rankalta. Mutta on joitain asioita lunta lapioidessani ja haluan jakaa kanssanne - niistä on ehkä apua:
1. Aloita. Pahinta mitä voit tehdä, on istua katsomassa ongelmaa, liikkumatta mihinkään suuntaan. Tiesin, että lumi ei lapioituisi itsestään ja minun oli ryhdyttävä toimeen sen puhdistamiseksi. Universumi työskentelee aina kanssanne, mutta meidän on näytettävä sitoutumisellamme, milloin olemme valmis aloittamaan, ja tämä saa energian liikkeelle. Jos emme koskaan aloita, matka ei koskaan ala.
2. Joidenkin asioiden on mentävä. Ulkona oli -11 astetta ja ensin minua palelsi. Mutta työskenneltyäni jonkin aikaa minun oli otettava takki, lakki ja hanskat pois, koska hikoilin. Vaatteet jotka olivat ensin suojanneet minua kylmältä, olivat nyt epämiellyttävät ja tarpeettomat. Kun alat liikuttaa energiaa, käsität pian, että on aika päästää irti joistain asioista. Mistä voit päästää irti, jotta muutos voi alkaa virrata elämässäsi?
3. Pyydä apua. En koskaan odottanut lumiauran kuljettajan puhdistan tieni päätä, mutta hän teki sen ja säästi minulta puolen tunnin työn. Älä pelkää pyytää apua ja valmistaudu sitten sen tulemiseen mistä tahansa lähteestä.
4. Ajattele luovasti ja mieti kaikkia resursseja. Joskus näemme vain yhden tavan suorittaa asian ja se on usein haastavin tapa. Mutta jos ajattelemme luovasti, voimme nähdä monia eri tapoja ratkaista ongelma. Kun suurin osa lunta oli poistettu, aurinko saattoi sulattaa loput. Vuorisuolan lisääminen nopeutti prosessia ja tie puhdistui vähemmällä ponnistelulla.
5. Etsi siunaukset. Kaikessa on siunauksia, kun otamme aikaa niiden etsimiseen. Tietenkin tien lapioiminen oli kovaa työtä, mutta olin ulkona, oli aurinkoista ja lumi oli kaunista. Ja sain myös hyvää liikuntaa. Mitä siunauksia et ole huomannut vielä omassa tilanteessasi? Jos keskityt niihin, käsillä oleva tehtävä ei tunnu niin ylivoimaiselle.
5. Juhli voittoasi. Kun olin valmis tien osalta, palkitsin itseni kupilla kaakaota ja vaahtokarkkeja, mikä on talven suosikkiherkkuani. Silloin kun emme ota aikaa voittomme juhlimiseen, kiellämme itseltämme tunnustuksen saamisen palkkion. Tämä antaa meille päätöksen ja tunnustuksen hyvin tehdystä työstä.
Nyt minulla on selvä reitti talostani tielle ja voin päästä, mihin minun tarvitsee mennä. Onko mitään tietä, mitä pitkin haluat kulkea tänään? Miten voit selvittää reittisi, jotta voit päästä sinne? Ala ottaa ensiaskelia saadaksesi energian liikkeelle ja ole avoin kaikelle. Sitten juhli jokaista voittoa ja anna itsellesi tunnustusta tuon matkan tekemisestä.
Luota - olemme kaikki tässä yhdessä ja aika kulkee nopeasti. Tule tarkkailijaksi elämässäsi, samalla kun pysyt keskittyneenä omaan polkuusi.
Näinä mielenkiintoisina transformaatioaikoina voimme pakahtua elämämme tapahtumista, mutta on aina muita ratkaisuja. Tässä on muutamia asioita auttamaan läpi vaikeista hetkistä elämässäsi.
Pysy tyynenä, keskittyneenä ja tietoisena ja muista, että ajatuksesi luovat elämäsi joka hetki. Ajattele parhaita ajatuksia.
Kun pohdit tätä ja muita asioita, joita tapahtuu tällä hetkellä, muista:
Hyväksy kaikki ymmärryksen lahjat kiitollisuudella ja käytä niitä anteeksiantoon, irtipäästämiseen ja parantumiseen joka tilanteessa.
Pyydä opastusta ja vahvistusta ja sitten odota sitä tulevan.
Ennen kaikkea, ole kiitollinen tästä tilaisuudesta olla osana ihmiskunnan hämmästyttävää tietoisuusmuutosta, kun kaikki ylösnousemme ihmeiden värähtelyyn.
Monia siunauksia näinä taianomaisina ja hämmästyttävinä aikoina,
Jennifer Hoffman
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
Vanhoja viestejä voit lukea mm. näiltä sivuilta: www.adonai.fi/89 , http://luxonia.com/viestit , www.rosedalebooks.fi/foorumi/index.php
Näillä eri tyyppisillä sivuilla näyttää olevan laaja valikoima tekstejäni - en kuitenkaan suosi tai tue näitä sivuja sen enempää kuin muitakaan sivuja.


