Päivän uffo

Tuli kuin uffolle illallinen




HomeViestejäSarah Varcas17.3.2015 - Auringonpimennys Kaloissa 20.3.2015

17.3.2015 - Auringonpimennys Kaloissa 20.3.2015

AURINGONPIMENNYS KALOISSA 20.3.2015
 
Kirjoittanut Sarah Varcas (astro-awakenings.co.uk)
17.3.2015
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
 
Sydämen synkronointi
 
Tämä täydellinen auringonpimennys tapahtuu 20.3. klo 9.47 GMT eläinradan viimeisessä asteessa. Pimennys puhuu tässä laajamittaisesta loppuunsaattamisesta. Ulottuvilla olevat asiat joihin emme onnistuneet tarttumaan, häviävät, tilaisuudet joita lykättiin parempaan aikaan, häviävät, ja haalitut rikkaudet menettävät arvonsa. Tämä eläinradan aste saattaa loppuun suuria aika- ja muutossyklejä, merkittäviä elämän teemoja ja malleja. Pimennys tässä muistuttaa meille, että kosmoksella on oma aikataulunsa, mikä punoo kuvionsa elämäämme, luvallamme tai ilman sitä. Kohtaamme valintatilanteen, missä synkronoidaan sydänkellomme taivaan kellon kanssa tai eletään omalla aikavyöhykkeellämme – joskus tahdissa, joskus kaukana siitä, yrittäen tuputtaa omaa aikatauluamme pyhän luomisen kehittymiseen. Nyt kohtaamamme loppumiset – ovat ne sitten menetyksiä, pettymyksiä tai vapauttavia päätöksiä – muistuttavat meille tarpeesta syvään ja pysyvään harmoniaan jumalavoiman kanssa tästä eteenpäin, kun se pujottelee elämässämme.
 
Nyt päättyvät syklit tarjosivat tiettyjä haasteita, tilaisuuksia ja kasvavaa viisautta. Ne vaativat valintoja kaukaisista lopputuloksista, joita nyt kohtaamme. Ne jotka tehtiin harmoniassa pakollisen heräämiskehityksen kanssa, paljastavat voimallisia uusia alkuja lähihorisontissa ja ns. kristallisoituvat. Menneisyyden rohkeus korjaa nyt vapauden ja syvän rauhan satoa. Päätökset jotka tehtiin pelosta ja puolustautuvasta sydämestä, paljastavat nyt hämärtyvän tulevan itsen, kun katsomme sitä – menetetyt tilaisuudet, ohitetun toiminta-ajan. Saatamme tuntea häpeän, katumuksen, surun tai murheen taakan. Mutta riippumatta siitä tuskasta, mitä tämä hetki voi pitää sisällään, käsillä on lohtua ja toivoa.
 
Tämä pimennys yhdistää meidät vuoteen 1997 ja saattaa loppuun silloin alkaneen syklin. Mitä tahansa elämä pyysikin meiltä silloin, kosmos kaikuu nyt sitä vastausta, minkä annoimme. Kun lähestyimme uuden vuosituhannen sarastusta, monet puhuivat katastrofista, toiset vapautumisesta. Elämä sai kiireentunnun ja ne energiat jotka ovat testanneet luonteenlujuuttamme äärimmilleen viime vuosina, alkoivat alustavasti tuntua. Pimennys 9.3.1997 vapautti kollektiivitietoisuuteen vision loppuunsaattamisesta, valaistumisesta. Ihmispsyykessä syttyi liekki, kirkkaampi kuin ennen ja se kutsui meitä lähemmäs ja muistamaan alkuperäiset kasvomme, jotka juuri ja juuri näkyvät varjojen tanssissa. Syvempi tietäminen heräsi monissa ja sen siemen kylvettiin moniin muihin. Olimme muuttuneet tuosta hetkestä, vaikkemme olisi tietäneetkään sitä. Siitä lähtien tehtävämme on ollut tietää se ja elää intiimisti jumaluuden, universumin ja jumalavoiman kanssa – löytää, miten syvällisesti meitä opastavat ja johtavat voimat, joiden vaikutuspiiri ulottuu paljon yli kaiken sen, mitä olimme aiemmin tienneet. Vuonna 1997 meidät hedelmöitettiin totuudessa, tässä pimennyksessä synnymme siitä – koruton ja kiistämätön, kaunis ja ravitseva, totuus kaikissa naamioissaan ja koko loistossaan, kova ja lempeä, pimeydessä ja valossa.
 
Älä katso poispäin. Mitä tahansa näetkin tänä aikana, himmennetyn auringon symbolisessa pimeydessä, älä katso poispäin. Riippumatta siitä, mitä se on, se ei voi heikentää sisäistä aitoa itseä. Tällä todellisella Itsellä on voimaa, sillä on painoarvoa. Se haastaa elämän perustan sellaisena, kuin tunnemme sen. Se kieltäytyy noudattamasta mielettömiä käsityksiä oikeasta ja väärästä, mitkä sanelevat arvon, joka ei kunnioita sisäistä rikkautta. Se näkee temppuilun läpi, nauraa päin naamaa häpeälle ja kieltää kaiken muun, paitsi rohkean ja kauniin totuuden.
 
Maailma ei ole valmis todelliselle Itselle ja kuitenkin se tulee esiin sinussa ja minussa ja kollektiivipsyykessä, mikä kiemurtelee mukautuakseen syvempään tietoon siitä, ettei mikään ole sitä, miltä näyttää. Todellinen Itse paljastuu joka kerta, kun pysähdymme odottamaan ja aistimme tuon hetken rehellisyyttä, yhdistyneen sydämen, kollektiiviheräämisemme ajanpitäjän syvää sykettä. Sen voima ja rohkeus lisääntyy joka kerta, kun kunnioitamme sen viisautta yli ulkoisen maailman odotusten ja vaatimusten, kun se kieltää kaiken paitsi sen, mitä voidaan laskea, verrata ja kaupata. Todellinen Itse tietää, että omat ajatukset ovat ainoa tie vapauteen, samalla kun maailma vaatii ajattelematonta yhdenmukaisuutta ja valheellinen itse suostuu siihen.
 
Tämän auringonpimennyksen voima poistaa ruusunpunaiset silmälasit ja totuuden kätkevät verhot. Emme voi pysäyttää sitä emmekä voi lykätä omaa heräämistämme. Tämä – juuri tässä, juuri nyt – on kieltämisen loppu, temppuilun loppu ja välttämisen loppu. Tämä on elämä kaikessa kamalassa loistossaan ja kauhistuttavassa kauneudessaan. Sillä tätä varten synnyimme – tunnetason vääjäämätön ja kiistämätön kohtaaminen kaiken olevaisen sydämen kanssa. Voimme tervehtiä tätä pimennystä surren tai hurmiossa, vapaudessa tai kahleissa, mutta mistä tahansa löydämmekin itsemme, elämme elämää, minkä ovat muokanneet tehdyt valinnat, kunnioitetut sitoumukset, rikotut lupaukset ja tehdyt petokset, koska kollektiivihenki ravisteltiin hereille eikä se enää koskaan nukahda. Jokainen hetki siitä lähtien on ollut askelia polulla heräämiseen. Se ei vaikuta noiden askelten voimaan, ovatko ne vieneet meitä syvemmälle totuuteen vai varjoihin. Jokainen askel on muokannut sitä, kuka olemme, ja sitä suhdetta mikä meillä nyt on aidon ja pyhän sisäisen itsen kanssa. Olemme täsmälleen se, minkä olemme aiheuttaneet itsemme olevan. Se missä laajuudessa olemme kieltäneet totuuden tai uhranneet sen tavoittelun turvallisuuden hyväksi, paljastaa nyt, miten paljon meidän täytyy muuttua ja kasvaa jatkuvasti elintärkeämmillä ja transformatiivisemmilla tavoilla.
 
Mennyt on poissa. Tämä toteamus ei ole koskaan ollut todempi, sillä toiset – kolmannet ja neljännet – tilaisuudet ovat kaikki menneet. Ohitetut tilaisuudet eivät koskaan ehkä palaa. Meillä oli tilaisuutemme ja teimme sen kanssa, minkä näimme sopivaksi. Tässä nyt seisomme kosmisen syklin suuressa päätöksessä ja tarkastelemme sen muotoa elämässämme, kosmoksen kutsumana syvään pohdiskeluun siitä, miten parhaiten siirrymme tästä eteenpäin. Anna sen mennä – katumuksen, surun tai häpeän menneistä tilaisuuksista. Ne eivät olleet sinua tai minua varten täällä kierroksella. Uudet odottavat meitä pimennetyn auringon tuolla puolen. Ne sisältävät lupauksen viisaudesta ja toivon vapautumisesta siitä kaikesta, mikä on pidätellyt meitä aiemmin. Kosminen kello jatkaa tikittämistään heräämisessämme, kun sydämemme synkronisoituu vastaamaan tällä kertaa epäröimättä jumalan kutsuun priorisoida totuus kaikessa.
 
Sarah Varcas
  -----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.  

< PrevNext >