NALLE PUH JA IHAA

Kirjoittanut Judith Kusel (www.judithkusel.com)
18.10.2023
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Yksi klassisista ja rakastetuimmista lastenkirjoista on tietysti Nalle Puh.

Olen usein lukenut sitä tai näyttänyt Walt Disneyn version siitä pitäessäni Tarinatuntia lapsille, pääasiassa siksi että se esittää kaikki ihmispiirteet kauniisti.

Otetaan esimerkiksi Ihaa. Sen kasvot roikkuvat maassa saakka ja myös alahuuli, ja sen seurauksena se kadottaa aina häntänsä. Miten monta kertaa tahansa Puh yrittää piristää sitä ja laittaa takaisin sen hännän, sillä ei näytä olevan mitään vaikutusta.

Tuolla kulkee monta Ihaata, ja joka kerta kun tapaat tai näet heitä, he ovat masentuneita. Heillä tuntuu olevan loputtomia luetteloja siitä, mikä heissä ja maailmassa on vikana. Kun yrität osoittaa heille muuta, tulee pitkiä verukkeita: ”Minun kai täytyy … pitäisi … tarvitsee …” Mutta voit nähdä, että nuo sanat ja mitä tahansa sanot, kimpoaa takaisin heistä kuin kuminauha.

Todellisuudessa, mitä useammin nuo tarinat toistuvat, sitä enemmän vanhat negatiiviset kaavat jatkuvat, koska niistä tulee mukavuusalue heille. Et uskoisi kaikkea tätä, jos ei olisi palkkiota jossain matkan varrella – joten tässä täytyy todella katsoa syvälle sisäänsä.

Minulla on ollut omat sieluni pimeät yöt, jolloin säälin kovasti itseäni kaiken menettämisestä. Kirjaimellisesti. Minulla ei ollut kotia, rahaa, ei mitään. Oli suurin herätys elämässäni, kun oivalsin, ettei kukaan muu vetäisi minua ulos tästä – vain minä itse.

Eräs rakas ystävä oli katalyytti kaikessa tässä eräänä päivänä, jolloin säälin itseäni todella. Hän sanoi: ”Voit istua siinä ja sääliä itseäsi loppuelämäsi ajan, tai voit nousta ylös ja jatkaa elämääsi!” On vähättelyä sanoa, että olin loukkaantunut häneen, mutta se todellakin ravisteli minut hereille.

Pieni pala palalta aloin laittaa elämääni taas raiteilleen, nyt täysin uutta elämää ja uutta alkua, ja kun parannuin, tulin todella kiitolliseksi siitä, että tuo vanha elämä oli poissa ja täysin uusi ja paljon parempi elämäntapa alkamassa.

Tämä kaikki opetti minua pääsemään ulos itsestäni ja itseni yli. Aikoina jolloin en pystynyt innostamaan itseäni, menin kirjoittamaan ja innostamaan muita. Muita inspiroidessa inspiroiduin itse.

Aloin olla kiitollinen pienistä asioista, kuten sängystä jossa nukkua, katosta pään päällä, ja jotenkin kaikki tämä ilmentyi muotoon ja olemaan. Löysin aina myös suurta iloa ja inspiraatiota luonnosta, opastukseni seuraamisesta ja omaan sisäiseen ääneeni luottamisesta, ja sitten sen huomaamisesta, että ihmeitä alkoi tapahtua, kun olin auki kaikelle tälle, ja enemmälle.

Kun katson, miten elämäni on muuttunut sen jälkeen, tuskin tunnistan itseäni. Hyvin monia unelmia on toteutunut, pääasiassa jakamalla muiden kanssa, inspiroimalla muita pyytämään aina suurempaa kuvaa ja sitten alkamaan seurata sitä, vaikka se vaatisi suuria luottamushyppyjä.

Tämä ei merkitse, etten masennu edelleen joskus. Tietysti masennun. Olen ihminen, aivan kuten sinä. Mutta olen oppinut menemään syvälle sisään ja yhdistymän sisäiseen jumaluuteen, sillä jumalainen Lähde tai Jumala on sisälläsi, kaikkialla läsnä, eikä sinulta puutu koskaan apua, jota saat enkeleiltä, arkkienkeleiltä ja omilta ylösnousseilta mestareiltasi.

Lisäksi minun täytyi luopua usein kaikesta, ja antautuessa huomasin pääseväni pois itseni tieltä, sillä meillä on hyvin usein taipumusta sotkeutua omiin pelkoihimme, epävarmuuksiimme ja projektioihimme siitä, miten asioiden pitäisi olla ja ilmentyä muotoon ja olemaan.

Tänä merkittävänä aikana kyse on tuosta luontaisesta kyvystä nousta ylös ja jatkaa elämää, pitää sydämessään tuota visiota uudesta Maasta ja uudesta kultasesta ajasta ja hoivata ja luottaa se muotoon ja olemaan – elämällä sitä joka ikinen päivä kaikilla tavoilla, joihin pystyy.

Pikkuaskelin, pitäen tietoisuutesi korkeana. Ja kun sinut vedetään takaisin vanhoihin draamoihin, vetää itsesi taas välittömästi ulos niistä, tehdä syvää puhdistus- ja tyhjennystyötä, puhdistaa energiakenttäsi ja pyytää, että sinut nostetaan taas takaisin korkeimpiin tiloihin.

Olemme täällä ankkuroimassa korkeimman sielutarkoituksemme ja kutsumuksemme, ja elämässä, ollen leijumatta tuonne jonnekin. Se merkitsee myös arkista ja tavallista ”päivästä toiseen” -”raahautumista” ja noita silkan autuuden ja paljon korkeampien tietoisuustilojen hetkiä.

Elämä on totuus ja aina siunaus. On paljon vaalittavaa, paljon rakastettavaa, ja kaikkialla ympärillämme paljon, mikä tuo iloa ja inspiraatiota: pikkuruisen kukan täydellisyys, linnunlaulu, auringonnousut ja auringonlaskut, sade, veden laineet, ja tuuli joka leikkii hiuksillasi. Hymy, sana, ystävällinen teko. Se voi olla pelkästään ison halauksen antaminen itsellesi ja itsesi rakastaminen juuri sellaisena, kun olet – varjoa ja valoa. Nauru on kaikkein suurin lahja ja suuri ilo.

 Elämä on tosiaankin ihme.

Ja mitä syvemmin yhdistyy oman sielunsa kanssa, sitä enemmän oivaltaa, että maailmassa ja fyysisessä kehossa on paljon enemmän, kuin silmät näkevät, ja itse asiassa mikään ei ole mahdotonta, jos on valmis murtautumaan ulos omilta mukavuusalueiltaan ja laajentumaan niihin äärettömästi korkeampiin tietoisuustiloihin, jotka ovat nyt ulottuvilla.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.