Päivän uffo

Uffon palkka on kuolema!




HomeViestejäSuzanne Lie27.3.2018 - Matriisin läpi - luku 2 ja 3

27.3.2018 - Matriisin läpi - luku 2 ja 3

MATRIISIN LÄPI – LUKU 2 JA 3

Kirjoittanut Suzanne Lie ja Arcturuslaiset (www.multidimensions.com)
27.3.2018
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Toinen luku – Kuka on Shara Lynn?

Kun lopulta löysin ajan – itse asiassa kyse oli rohkeudesta – avata kirjan, joka oli päiväkirjan muodossa, ja aloin lukea sitä, oivalsin, että sen oli kirjoittanut joku, joka tunnetaan Shara Lynninä. Minulla ei ollut aavistustakaan, että kehittäisin niin syvän ja sitovan suhteen sellaiseen, jonka olin tavannut vain päiväkirjassa.

Mutta johdanto riittää jo. Oivallan, että välttelen kokemukseni dokumentoimista. Kenties se johtuu siitä, että sinä – eli kuka tahansa joka lukee tarinaani – pidät minua vähän hulluna. Haluan jatkuvasti pitää tätä löytämääni päiväkirjaa fiktiona, mutta sitten kuulen isoäitini kaukaisen äänen sanovan: "Päiväkirja on totuus, jota ei ehkä olla valmis tietämään."

Jos puhun isoäitini kanssa "toisella puolella", kai voin uskoa, että päiväkirjan Shara Lynn joka on myös "toisella puolella", voi olla myös totta. Olen myös oivaltanut, että voidakseni dokumentoida ja jakaa tarinani, minun täytyy uskoa se todeksi, koska minä koen sen niin.

Minusta tuntuu myös, että minun täytyy kertoa sinulle, rakas lukija, etten koskaan ajatellut "toista puolta" ennen isoäitini kuolemaa. Olin collegeopiskelija ja toimin "tavallisen yhteiskunnan" sääntöjen mukaan. Tässä sitä taas puhutaan kuin sellainen, jota kutsuin ennen sekopääksi. Minusta tuntuu, että haluan varoittaa sinua siitä, että kirjoitukseni tuntuu enemmän kuin tieteiskertomukselta, mutta minulle se on tieteellinen fakta.

Okei, okei, esittelen nyt Päiväkirjan, kuten kutsun sitä, jakamalla sen kanssasi, eli kenen tahansa joka löytää ja lukee sen. Minun täytyy kuitenkin olla rehellinen itselleni. Siksi kerron sinulle, rakas lukija, mitä minulle tapahtui.

Tunsin muutoksen itsessäni melkein heti, kun avasin Päiväkirjan. Mutta ei sen enempää minusta, vaan kerron nyt sinulle, mitä luin Päiväkirjasta. En ole varma, kuka sen kirjoitti, mutta juonen kertoja on nuori teini nimeltään Shara Lynn. Aloitan siitä, mitä ensimmäiselle sivulle oli kirjoitettu.

Rakkaat, mahdolliset lukijat, minä, Shara Lynn, kerron teille tarinan, joka minun täytyy kertoa. En tiedä, miksi minun täytyy kertoa se, mutta tämä tarina vainoaa minua yötä päivää – siis kunnes kirjoitan sen.

Sitten kun olen dokumentoinut, mitä minulle tapahtuu ja mitä tapahtuu "toisessa maailmassa", joka minulle on esitelty, löydän vihdoinkin rauhan mennä töihin, juosta asioilla, keskustella normaalisti ystävän kanssa ja/tai saada unta.

Kyvyttömyyteni nukkua kannusti minua tai pakotti minut kirjoittamaan nämä hyvin epätavalliset kokemukset, joita minulla on ollut. Pyydän, ettet tuomitse minua yhtä ankarasti, kuin olen tuominnut itseni käydessäni läpi tätä kokemusta.

Kuitenkin nyt minun täytyy myöntää, että sen kokeminen, siitä uneksiminen ja sen muistaminen, mikä vaikuttaa jonkinlaiselta rinnakkaistodellisuudelta, on muuttanut elämäni ikuisesti. Kyllä, se on ollut muutos hyvään, koska ymmärrän nyt itseäni enemmän, kuin koskaan ollessani "vain normaali ihminen".

Siksi minä, Shara Lynn, lupaan dokumentoida kaikki kokemukseni tähän Päiväkirjaan. En tiedä, mitä tulee tapahtumaan tai mitä minulle tapahtuu nyt. Tiedän vain, että olen jotenkin löytänyt itseni "suuren välitilan virrasta". Itse asiassa nytkin puhun ollen "suuren välitilan virtaavassa ajassa".

Jostain syystä josta en ole varma, jokin tuntematon lähde valitsi jotenkin minut, Shara Lynnin, lähettilääksi. Lähettiläs on sellainen, joka pystyy tietoisesti menemään sulkeutumassa olevan ja avautumassa olevan välitilaan. Tätä aluetta kutsutaan "suuren välitilan virtaavaksi ajaksi".

Olen pahoillani, jos puhun hämmentävästi, mutta en ole vielä oppinut elämään sen kanssa, mitä maailmassamme tapahtuu. Olen vasta teini-ikäinen, en vielä edes nuori nainen, joten en ymmärrä, miksi minut valittiin dokumentoimaan tämä tapahtuma. Kai minut valittiin, koska olin ensimmäinen, joka pystyi havaitsemaan tämän suuren muutoksen.

Siis olin ainoa, joka pystyi havaitsemaan sen selvästi. mutta Shalone, johtajamme ja muinainen poppanainen, oli tiennyt hyvin pitkän elämänsä ajan "suuren välitilan virtaavasta ajasta". Hän odotti ja meditoi ja palveli meitä kaikkia auttaakseen meitä valmistautumaan tähän tapahtumaan.

Shalone tuntee suuren välitilan virtaavan ajan, mutta hänen silmänsä ovat nyt sumeat, kuulo huono ja hänen täytyy nukkua monta tuntia, sillä hän on yli 100-vuotias. Siksi hän on valinnut minut silmikseen ja korvikseen, kun hän tietää, että olen maailmassamme niiden harvojen joukossa, jotka näkevät suuren välitilan virtaavan ajan. Itse asiassa ihmiset eivät tiedä tästä virtaavasta ajasta eivätkä ole koskaan kokeneet suurta välitilaa. Mitä tarkoitan "maailmallamme"? Tuntuu siltä, että vasta eilen uskoin, että oli vain yksi maailma ja pieni yhteisömme oli koko todellisuuden polttopiste.

Mutta nyt kun olen nähnyt suuremman kuvan, oivallan, miten viaton ja naiivi olin, ennen kuin sain ensimmäisen vilaukseni suuresta välitilasta. Olen yrittänyt kertoa useille ihmisille, mitä olen kokenut, mutta vain Shalone kuunteli minua. Itse asiassa tuntui siltä, että pelotin muita, kun yritin kertoa heille kokemuksistani.

Shalone kertoi minulle, että muutos on yksi pelottavimmista asioista monille aikuisille. Siitä syystä minut – nuori teini joka oli hädin tuskin nainen – valittiin lähettilääksi aina tuntemamme todellisuuden ja suuren välitilan virran välille.

Kukaan, edes Shalone, ei tiedä, mitä suuren välitilan toisella puolella on. Jotkut uskovat, ettei siellä ole mitään, ja jotkut uskovat, että mahtava uudenlainen todellisuus odottaa meitä suuren välitilan toisella puolella.

Kuitenkin vain Shalone ja minä tiedämme virtaavasta ajasta. Emme tiedä kovin paljon siitä, mutta tiedämme, että se on olemassa, koska olemme kokeneet sen. Shalone on kehottanut minua kirjoittamaan päiväkirjaa ja olemaan kertomatta vielä ihmisille, että olen nähnyt suuren välitilan toiselle puolelle, ja erityisesti olemaan kertomatta virtaavasta ajasta.

Shalone kertoi minulle, että jos joku on valmis tietämään tämän informaation, hän tulee luokseni. Tuo ohje sai oloni tuntumaan varmemmalta, koska en voinut kertoa kenellekään, kun minulla ei ole tapaa kuvata sitä. Lisäksi en ole varma, että näin todella suuren välitilan toiselle puolelle – kenties vain uneksin siitä tai kuvittelin sen.

Shalone kertoi minulle suuressa viisaudessaan, että suuren välitilan ja toisen puolen voi havaita vain uniemme ja mielikuvituksemme avulla. Hän kertoi minulle, että kun uneksimme ja kuvittelemme, laajennamme havaintotaajuuttamme.

En ymmärtänyt, mitä hän tarkoitti tuolla lauseella, mutta olen oppinut vain kuuntelemaan, mitä hän sanoo. Sitten lopulta ymmärrän sen. Lisäksi Shalone suuttuu aika lailla, kun esitän kysymyksiä.

Hän sanoo aina minulle: "En tiedä, miten paljon pidempään minulla on enää tämä muoto. Siksi et voi tulla riippuvaiseksi siitä, että autan sinua. Voin opettaa sinulle, miten katsotaan ja kuunnellaan avoimella sydämellä ja korkeammalla näkökyvyllä. Kun olen tehnyt sen, lähden tästä maailmasta ja menen Kotiin.

Aina kun Shalone edes mainitsee sanan "koti", valo leviää hänen kasvoilleen. Olen yrittänyt kysyä häneltä tuosta valosta, mutta hän sanoo: "Sinun täytyy löytää tuo vastaus itse sitten, kun lähden pian."

Kolmas luku – Toinen puoli

Olen opetellut olemaan itkemättä, kun Shalone sanoo menevänsä Kotiin, kun se suututtaa hänet kovasti. "Itketkö minun vai itsesi vuoksi?" hän kysyy vihaisella äänellä. "Sinun täytyy olla vahva ja kuunnella kaikki, mitä minulla on kerrottavana sinulle."

Siksi en itke tai esitä liian monia kysymyksiä. Myös silloin kun en kuule hänen hiljaista ääntään ja pyydän häntä toistamaan, mitä hän on kertonut minulle, hän sanoo: "Sinun täytyy oppia kuuntelemaan sydämelläsi ja näkemään kolmannella silmälläsi. Se on ainoa tapasi kuulla minut sitten, kun olen toisella puolella."

Tietysti hän kieltäytyy kertomasta, mikä toinen puoli on. Sen sijaan hän sanoo minulle vähän vihaisella äänellä: "Sinun täytyy seurata välitilan virtaavaa aikaa, jos haluat löytää toisen puolen. Lisäksi sinun täytyy keksiä, miten teet sen omin päin, sillä niin kuulet minut sitten, kun ole poissa tästä maailmasta."

Lopulta olen viisaampi enkä kysy häneltä, mitä hän tarkoittaa "tällä maailmalla" tai "toisella puolella", mutta siksi en enää usko, että koko todellisuus on vain meidän pieni paikkamme. Taas kerran, en voi jakaa tuota informaatiota kenenkään kanssa, tai he pelästyisivät tai suuttuisivat kovasti.

Mietin usein, miksi niin monet ihmiset maailmassamme pelkäävät kovasti tuntematonta. Shalone kertoi kerran, että tuntematon tai sellainen ihminen joka halua puhua tuntemattomasta, pelottaa useimpia ihmisiä. Olen ehdottomasti havainnut sen olevan totta. Siksi ongelmana on, että sitten kun tiedämme totuuden, elämästämme tulee hyvin yksinäistä.

Tietysti nyt ei aina ole yksinäistä, kun voin vielä puhua Shalonen kanssa, mutta en kovin paljon – sekä lintujen, eläinten, puiden, pilvien ja erityisesti tyynien lampien kanssa. Taaskin Shalone on varottanut minua koskaan kertomasta kenellekään, että pystyn kommunikoimaan luonnon kanssa tuolla tavalla. Jälleen yksi syy, miksi olen kamalan yksinäinen sitten, kun hän lähtee.

"Ei, ei", Shalone sanoo luettuaan ajatukseni. Hän tekee sitä paljon – tarkoitan lukee ajatuksiani. Shalone sanoo uudestaan ja uudestaan – koska unohdan jatkuvasti tämän totuuden – että avain suuren välitilan ylittämiseen on tietää, ettet ole koskaan yksin.

"Pelkästään se, että joku on näkymätön fyysisille silmille, ei merkitse, ettei häntä ole", Shalone muistuttaa minulle taas. Ymmärrän toki tuon lauseen, kun olen aina pystynyt puhumaan luonnonhenkien kanssa, joita suurin osa ihmisistä ei koskaan näe. Itse asiassa kävellessäni luonnossa kuulen usein luonnonhenkien kutsuvan minua. Mutta sitten ne voivat mennä piiloon minulta. "Miksi kutsutte minua, jos aiotte mennä piiloon?" kysyn turhautuneena. Tiedän, etten ole turhautunut luonnonhenkiin, mutta turhaudun usein itseeni.

"No, no, rakas", Shalone sanoo, kun hän tuntee heti turhautumiseni. "Turhautuminen on "ala-arvoista" vihaa, ja se alentaa havaintokykyäsi. Tiedät, että jos koskaan menettäisit kykysi puhua kaikkien luonnonhenkien kanssa, olisit hyvin yksinäinen." Minun täytyy myöntää, että hän on oikeassa. Luonnonhenget ja Shalone ovat olleet parhaat ystäväni koko elämän ajan.

"Kun lähden", Shalone muistuttaa minulle, "puhut kanssani samalla tavalla, kuin puhut luonnonhenkien kanssa. Itse asiassa huomaat olemukseni virtaavan luonnonhenkien ympärillä ja läpi, koska lähtiessäni myös jään, sillä "ratsastan" välitilan virtaavalla ajalla. Nimittäin, rakkaani, "lähteminen" on kolmannen ulottuvuuden käsitys."

Minun taitaa olla parasta kertoa sinulle nyt kolmannesta ulottuvuudesta. Jotkut ihmiset luulevat, että kolmas ulottuvuus on fyysinen maailma, mutta se on myös paljon, paljon muuta. Kolmas ulottuvuus on todellisuus, jossa päätämme nähdä sen, minkä olemme aina tunteneet, ja sivuuttaa kaiken uuden.

Esimerkiksi ne jotka resonoivat vain kolmanteen ulottuvuuteen, eivät näe tai kuule Shalonea, eivätkä havaitse suurta välitilaa tai edes tiedä siitä. Lisäksi ilman tietoisuutta suuresta välitilasta heidän ei ole mahdollista havaita toista puolta.

Toinen puoli on se, mikä on suuren välitilan tuolla puolen. Enemmän ja enemmän lapsia syntyy kera kyvyn nähdä sekä suuri välitila että toinen puoli. Itse asiassa voin nähdä sen, kun he lähtevät ajasta ja menevät käymään toisella puolella. Sanon "lähtevän ajasta", koska toisella puolella ei ole aikaa.

Tiedän sen varmasti, koska olen ylittänyt välitilan ja mennyt toiselle puolelle. Kun olen siellä, tunnun elävän pitkän, pitkän elämän. Kuitenkin palatessani omaan maailmaani, huomaan, etten ole ikään kuin koskaan lähtenytkään.

"Miten niin voi olla?" olen kysynyt Shalonelta monta kertaa. Mutta hän ei koskaan vastaa tuohon kysymykseen. Hän vain hymyilee ja sanoo: "Upeaa, rakas, mitä opit siellä?"

"Mitä opin siellä?" minun täytyy kysyä itseltäni. "No", sanon itselleni, "olen kai oppinut vain, etten ole vielä valmis jäämään sinne. Ja sitten heti kun palaan, unohdan kaiken, mitä koin. Miksi en muista?" kysyn Shalonelta. Taaskin hän hymyilee ja sanoo: "Et ole valmis vielä, rakas. Kun olet valmis, muistat."

En haluaisi olla töykeä hänelle, mutta mikä vastaus se nyt on? Mihin en ole valmis? Ja jos en ole valmis, niin miksi menen sinne? Yritän olla kysymättä Shalonelta sitä enää, sillä hän sivuuttaa sen aina, ikään kuin ei kuulisi lainkaan. Kuitenkin tiedän pilkahduksesta hänen silmissään, että hän on kuullut minut ja päättänyt olla vastaamatta. Siksi yritän peittää turhautumiseni kunnioituksella ja kärsivällisyydellä. Tietysti Shalone pystyy lukemaan turhautumiseni ja kärsivällisesti ja ystävällisesti katsoo suoraan silmiini sanoen: "Mitä pelkäät?"

Haluan olla vihainen ja sanoa, etten pelkää mitään, mutta koska en milloinkaan puhuisi Shalonelle sillä tavalla, hänen kysymyksensä kihisee sydämessäni ja leikittelee mieleni kanssa. "Miksi en ole valmis?" kysyn puilta, taivaalta, vedeltä, linnuilta, ruoholta ja valonsäteiltä, jotka seuraavat minua metsän läpi.

Sitten jos olen hyvin hiljaa enkä kysele enää, alan kuulla sydämelläni ja ymmärtää mielelläni, että olen vasta aloittamassa jotain, mikä on täysin uutta. Siksi minun täytyy olla kärsivällinen itseni kanssa. Pian sen jälkeen Shalone tulee luokseni ja halaa minua ääneti pitkään.

Sitten hän kääntyy ja jättää minut omaan epämukavaan hiljaisuuteeni. "Mutta miksi tuo hiljaisuus on epämukavaa?" yritän kysyä itseltäni. Silloin sisäinen itseni antaa minulle "sisäisen halauksen" ja muistuttaa, että kysymykset ovat kolmannen ulottuvuuden maailmani harhaa.

Silloin muistan, että ainoastaan lakatessani kyselemästä voin muistaa, että vastaukset ovat aina sisälläni. Kun pystyn olemaan kärsivällinen ja sallimaan vastausten tulla, tulen vähitellen tietoiseksi suuresta välitilasta, joka leijuu tietoisuuteeni.

Silloin suuri välitila muistuttaa minulle, että jokin todellisuustaajuus tulee minuun kuin uni. Olen kuitenkin täysin hereillä ja voin samanaikaisesti nähdä fyysisen maailman kaikkialla ympärilläni. Silloin näen mahdollisen sisäänkäynnin toiseen maailmaan, mutta vain minä voin päättää, astunko siihen ja milloin.

Tähän saakka en ole astunut. Joskus tulen hyvin lähelle maailmojen välistä kynnystä, mutta sitten ystävä soittaa, muistan jonkin hyvin tärkeän asian, joka minun täytyy tehdä, tai putoan pois tuosta kokemuksesta, kuin putoaisin puusta.

Ei kuitenkaan ole putoamista tai laskeutumista maahan. Sen sijaan tuo mahdollinen todellisuus joka on kuin kukka, joka on melkein valmis avautumaan, vain häviää pois. Silloin näen vain jokapäiväisen maailmani ja jokapäiväisen kehoni.

"Miksi, miksi, miksi pysäytän itseni? Mitä pelkään?" Melkein aina Shalone ilmestyy yhtäkkiä eteeni, halaa minua ja sanoo jotain sellaista kuin: "Hyvä yritys. Seuraavalla kerralla kykenet pysymään kauemmin."

Hän lähtee sitten, ennen kuin saan tilaisuuden esittää mitään kysymyksiä, vaikka tiedänkin, ettei hän vastaisi niihin. "Se mitä etsit, löytyy sisältäsi", on vastaus, joka hänellä on kaikkiin kysymyksiini. Jonain päivänä ymmärrän, mitä hän tarkoittaa sillä. Tiedän myös, että tuona päivänä hän häviää elämästäni.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

Next >