HomeViestejäAluna Joy22.9.2022 - Miten voimakkaat vihkimykset nopeuttavatkaan evoluutiotamme!

22.9.2022 - Miten voimakkaat vihkimykset nopeuttavatkaan evoluutiotamme!

MITEN VOIMAKKAAT VIHKIMYKSET NOPEUTTAVATKAAN EVOLUUTIOTAMME!
– Teemme paljon enemmän, kuin oivallamme

Kirjoittanut Aluna Joy (www.alunajoy.com)
22.9.2022
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Oivalluksia ja viestejä äskettäiseltä pyhiinvaellukselta, kulkiessamme Mikael- ja Maria-ley-linjat päästä päähän Englannissa.

https://www.alunajoy.com/men-an-tol2022.jpg

Kun Maan pää-ley-linjojen koko kasvaa ja voima vahvistuu, ne laukaisevat ja puhdistavat kaiken, mikä ei ole harmoniassa noiden korkeampien energioiden kanssa. Tämä voi aiheuttaa henkisen ja eksistentiaalisen kriisin, egon kuoleman, ja laittaa meidät (jauho)myllyn läpi. Sitten kun tuo prosessi on valmis, se myös nostaa vihittävän korkeampaan muotoon alkuperäisestä itsestään.

Olemme vahvempia selviydyttyämme tästä prosessista, mentyämme henkisen tulen läpi. Meistä tulee myötätuntoisempi ja rakastavampi, ja hyväksymme haavoittuvuutemme vahvuuksina. Se tuo esiin syvää rehellisyyttä ja aitoutta, ja pudotamme naamiomme. Näinä aikoina meitä työnnetään fyysisten, tunne- ja henkisten rajojemme yli, ja meissä tulee kirkkaammaksi se tieto, että pystymme käsittelemään paljon enemmän, mihin luulimme kykenevämme.

Kaikki tämä paljastui ja koettiin, kun matkustimme Englannin voimakkaita Mikael- ja Maria-ley-linjoja pitkin. En olisi pystynyt suunnittelemaan asioita, joita tapahtui pyhiinvaelluksellamme. En osannut kuvitella sitä valtavaa transformaatiota, jonka läpi kasvaisimme. Se oli hallitsematonta ja kuitenkin täysin hengen opastamaa. Matkan joka askeleella meistä huolehti oma ryhmämme ja kaikki uskomattomat, tunnustusta vaille jääneet sankarit ympärillämme. Se oli syvällinen prosessi, jota puran vielä hyvin pitkään.

Tätä oli äskettäisen pyhiinvaellusprosessimme: ankkuroida rakkautemme Äiti Maahan lähettämällä tuo rakkaus Sateenkaari-käärme-lohikäärme-ley-linjaan eli Mikael- ja Maria-ley-linjoihin, jotka ovat koko Albionin (Englannin) pituisia. Silloin kun nousimme lennoillemme ja aloitimme matkamme, tiesimme jo, että "taikavarpuyhteisö" Englannissa oli havainnut, että Mikael- ja Maria-ley-linjat olivat leventyneet ja vahvistuneet useilla alueilla. Tämä todella innosti meitä ja antoi vahvistuksen sille, että tämän matkan tekeminen oli erittäin tärkeää meille. (Löydä lisää ley-linjoista Facebookista: Stuart Dow's group "Earth and Comic Energies Alignments, Leys" ja/tai toinen ryhmä josta pidän, nimeltään "Ley Lines and Earth Mysteries".)

Planeetan astrologia oli haastavaa, ja meille oli siunaus, että kanssamme oli opastamassa pitkäaikainen ystävämme, Marcus Mason, joka on astrologi ja erittäin tietäväinen ley-linjoista (heavenandearthcommunity.co.uk). Ja kuljimme myös 10 voimakkaan portaali-päivän läpi, modernin Maya-pohjaisen kalenterin mukaan (lataa ilmainen Maya-kalenteri täältä). Magneettimyrskyjä oli päivittäin, ja ne olivat voimakkaita. Ja sitten tunsimme valtavan muutoksen jumalaisessa feminiinienergiassa, kun ainoa kuningatar jonka olimme koskaan tunteneet, kuoli rakkaassa Skotlannissaan. Kuulin, että hän oli druidi, kuten oli myös Maria Stuart, Skotlannin kuningatar. Minusta se on mielenkiintoista.

Voisin kertoa nyt kaikista niistä hulluista ja odottamattomista tapahtumista, sattumuksista ja asioista, joita koimme. Mutta en usko, että sillä on merkitystä, ja se on pitkä tarina. Mutta halun kuitenkin jakaa sen, mitä opimme.

Kun lähdimme Bury St Edmundsin puutarhasta ja muinaisesta luostarista, opimme, että ley-linjat toimivat hyvin samaan tapaan, kuin syväsointisen sellon kielet. Kun kuljemme näillä ley-linjoilla tai missä tahansa pyhässä paikassa, värisytämme tätä selloa, ja kun teemme harmonisia sointuja läsnäolollamme ja aikomuksellamme, se saa myös kaikki muut värisemään, mikä tunnetaan "sympaattisina kielinä". Kirjaimellisesti koko Maa on yhdistynyt ja värähtelee ley-linjaverkoston kautta. Suurin osa ley-linjoista on kartoittamatta ja edelleen mysteeri löydettäväksemme. On kaksi pää-ley-linjavaltimoa, sulkakäärme-ley-linja (Sedona ja Mt Shasta USA:ssa ja Palenque Meksikossa jne.) ja sateenkaarikäärme-ley-linja (Titicaca-järvi Perussa, Glastonbury Englannissa, Uluru Australiassa), ja sitten ovat ley-linjojen kaikki haarat ja sivujoet, joita virtaa Maan halki. Tuo energia virtaa kuin makea, virtaava värähtelyhunaja. Se mikä muuttuu jossain ley-linjassa, leviää tosiaankin koko Maahan lyhyessä ajassa.

Kulkiessamme Mikael- ja Maria-ley-linjaa, jota kutsutaan myös sateenkaarikäärme-ley-linjaksi, tiesimme intuitiivisesti, että voisimme oppia, millaista olisi siirtyä kaksinaisuuden ja tuomitsemisen, erillisyyden, mielipiteiden, uskomusten, perspektiivien ja lokeroinnin yläpuolelle. Näimme myös todisteita siitä, että alamme siirtyä moniulotteisuuteen ja pallomaiseen aikaan. Aloimme tietysti tuntea menettävämme ajantajun ja todellisuuden tulevan nestemäisemmäksi, mutta se oli myös paljon vähemmän ennustettava kuin lineaarinen ajattelutapa. Aloimme nopeasti toimia yhtenä kehona, yhdessä. Se oli kaunista yhteisöhenkeä. Kiitän henkeä joka päivä ryhmistämme.

Olimme tehneet matkaa vasta muutaman päivän, kun haasteet alkoivat. Olimme jo maadoittuneet korostuneeseen ley-linjaenergiaan: Bury St Edmunds, Rollright Stones ja Glastonbury Abbeyn Lady-kappeli. Energiat alkoivat tehdä työtään ja puhdistaa meitä. Meitä valmisteltiin ilmaisemaan syvempää rakkaustasoa, kuin olemme koskaan ennen ilmaisseet. Jotkut meistä kävivät läpi melko raskaita energeettisiä ristiinnaulitsemisia, ja ihmettelimme, selviytyisimmekö seuraavaan päivään, tai tulisimmeko hulluiksi. Heti kun prosessi oli ohi, melkein unohdimme tuon tuskan ja tunsimme puhdistuneemme ja asettuneemme korkeampaan taajuuteen. Mutta minun täytyy kertoa, ettei se ollut mikään helppo prosessi. Oli todella kovaa työtä antaa sen kaiken palaa lävitsemme niin, kuin se paloi.

Ja koko aikanamme noilla mailla, kussakin pyhässä paikassa, koimme kaikki hyvin erilaisia asioita, mutta emme kuitenkaan koskaan vertailleet tai tuominneet ketään kokemuksistaan. Tunsimme kaikki, että tästä oli tulossa malli siitä, miten maailman pitäisi toimia tulevaisuudessa. Ei ennakkoluuloja, ei jakautumista, vain tukeva ja rakastava yhteisö. Enkä oikeastaan edes tiedä, miten sen selittäisi. Mutta koska olimme onnekkaita ja saimme elää sen yhdessä, tiedämme sen sykkivän tällä hetkellä ley-linjoissa jalkojesi alla. Ja kenties monet teistä jotka siellä lukevat tätä, ovat kokeneet jo sen.

Meistä todella tuntui, että sielumme oppivat jotain, mitä mielemme eivät voisi käsittää. Itse asiassa suuri osa matkastamme oli tällaista – jolloin kokemuksemme ylitti rajoittavat mielemme, mutta henkemme ja sydämemme todella tunsivat transformaation ja kohotuksen. Tiedän, että jos me tunsimme tämän syvän transformaation, se merkitsee, että kaikki voivat kokea ja kokevat sen. Ja se tarkoittaa sinua, joka luet tätä nyt. Meidän täytyy vain avata sydän, olla läsnä joka hetki, hengittää ja sallia itsemme olla haavoittuva. Siis jos sinusta tuntuu nykyään, että sekoat tai että egosi palaa tuhkaksi jalkojesi juureen, sitä kannattaa juhlia. Tiedä, että feenikslintu tosiaan nousee ja on tie tämän ajan läpi, ja se on tuon matkan arvoista. Minulla ei ole kerrassaan mitään epäilyä siitä.

Sitten kuningatar kuoli, ja asiat alkoivat olla todella mielenkiintoisia katsella. Se miten tuo maa tuntui muuttuvan melkein välittömästi. Se tuntui irronneen laiturista, olevan tuuliajolla ja hämmentynyt. Oli tunne, että uusi ja tuntematon alue oli juuri saapunut, ja kollektiivi oli vähän eksynyt tietääkseen, mitä tehdään seuraavaksi.

(Tiedän, että monilla on vaihtelevia mielipiteitä kuningattaresta. Pyydän, että tätä postausta kunnioitetaan eikä tule negatiivisia kommentteja. Ne poistetaan. Liity seuraani ja näe korkeammasta tuomitsemattomuuden paikasta, yhteisyydestä monimuotoisuudessa ja todista tätä tapahtumaa laajemmasta perspektiivistä.)

Tunsin, että ley-linjat alkoivat tärähdellä. Aloimme tuntea, että tämä muutos laukaisi jumalaisen feminiinisyyden nousemaan vahvempana kuin koskaan. Tämä on mies- ja naispuolen tasapainottuminen luonnossa, kaikessa elämässä ympäri kollektiivia, maassa ja ley-linjojen energiassa. Tämä tasapaino on ollut epäsynkronissa erittäin kauan.

Jumalaista feminiinisyyttä kutsutaan nousemaan ja oivaltamaan, omistamaan ja elämään todellisesta arvostaan käsin, enemmän kuin koskaan. Jumalaista miestä kutsutaan ryhtymään toimeen ja olemaan haavoittuva, murtautuakseen sydäntukostensa läpi, tullakseen tunnekypsäksi ja ollakseen läsnä. Tämä nouseminen on välttämätöntä uudelleentasapainottumista. Jotkut nousevat ottamaan tämän haasteen vastaan. Toiset yrittävät palata takaisin tuttuun ja turvalliseen oravanpyörään. Mutta tiedämme myös, ettei voi palata onnistuneesti taaksepäin elämään, jota kerran elimme ja jonka tunsimme turvalliseksi. Ne ajat ovat ohi.

Kun tämä pyhiinvaellus eteni, yksi oppimamme asia oli, että vaatii todella rohkeutta, sinnikkyyttä ja ennen kaikkea syvää haavoittuvuutta, saavuttaa tämä seuraava askel evoluutiossamme. Haavoittuvuus on yksi epämukavimmista tunteista. Emme kirjaimellisesti tunne olevamme turvassa omissa nahoissamme, ja alkukantainen selviytymisohjelmamme voi silloin riehaantua, ja ego kamppailee sen voiman kanssa, mikä haavoittuvuudella on riisua meidät paljaaksi, aina alkuperäiseen suunnitelmaamme/piirustukseemme saakka.

Tämä oli ensimmäinen matka ikinä, jolloin tunsin suurta haavoittuvuutta itse. Luulen itkeneeni useimpina päivinä jossain kohtaa. Luulen, että koska olin itse niin vereslihalla ja haavoittuva, se on saattanut antaa muille luvan mennä tähän hyvin transformoivaan tilaan myös. Taas kerran, se ei ole helppo prosessi. Se on totaalisen pelottava ja tuskallinen. Mutta se työtä, josta tulee suuri tyydytys, kun on käynyt tuon prosessin läpi. Olen myös oppinut, että jos meillä on mukava olla, emme luultavasti kasva tai kehity. Ja emmekö yritä aina välttää epämukavuudentunnetta hinnalla millä hyvänsä? Mutta tällä pyhiinvaelluksella ei ollut mitään tapaa välttää haavoittuvuudentunnetta, ja meidän täytyi suunnata uudelleen ja organisoida uudelleen alusta, joskus hetki hetkeltä. Kun kaikki tuntui hajoavan, kaikki järjestyi. Ja kuitenkin henki piti meistä täysin huolta matkan joka askeleella. Olimme itse asiassa hyvin, hyvin turvassa.

Tällä pyhiinvaelluksella huomasin, että vastaanotin viestejä hieman eri tavalla nyt. Olen tiennyt muutaman viime vuoden tämän olevan tulossa, mutta sen näkeminen oli silti yllätys. Ennen luin tuohon paikkaan ankkuroitua muistia (historiaa). Näin nyt vilauksia, joiden tunsin olevan vaihtoehtoisia todellisuuksia ja aikajanoja. Ne tuntuivat hyvin konkreettisilta ja todellisilta, kuin ne olisivat nykyajassa. Verhot ohenevat todellisuuksien ja ulottuvuuksien välillä, mutta myös menneiden, nykyisten ja tulevien aikajanojen välillä. Voimme odottaa enemmän tätä, kun siirrymme eteenpäin moniulotteiseen todellisuuteen ja pallomaiseen aikaan. Asiat eivät todellakaan ole, mitä olimme suunnitelleet tai ennakoineet rajoittuneella mielellämme tai egollamme, ja tulevaisuutemme on täynnä tapahtumien ja ilmentymien hyvin yllättäviä käänteitä.

Oli yksi kohta, jossa huomasimme ohittaneemme pyhiinvaelluksemme haastavan vaiheen. Saimme kaikki huokaista helpotuksesta ja aloimme huomata, miten paljon olimme muuttuneet tämän prosessin aikana. Tuntui kummalliselta saada päivä, ettei ollut mitään haastetta, joka tarvitsi ratkaista. Mutta vasta sinä päivänä jolloin kävimme Men-Al-Tolissa ja Boscowan-Unissa, astuimme matkamme kauniiseen vaiheeseen ja todella upeaan ja puhtaaseen korkeataajuiseen energiaan.

Sanoimme jokainen aikomuksemme ja rukouksemme ja menimme pyöreän, parantavan kiven läpi. Se on ainoa sellainen Englannissa. Se on tunnettu parantavista ominaisuuksistaan. Ja minusta tosiaankin tuntui, että olin astunut elämäni uuteen vaiheeseen tässä kohtaa. Yksi sisaristamme huomasi, että ankkurikivi tärisi, kun menin pyöreän kiven läpi. Tiedän vain, että minulla oli melko järeitä aikomuksia siitä, mitä halusin ilmentää tästä eteenpäin. Yksi suurimmista oppitunneista joka oli ollut tulossa kaikille naisille ryhmässämme, oli todellisen, aidon arvomme ymmärtäminen ja omistaminen ja itsemme salliminen elää anteeksipyytelemättä tietäen tämän. Marcus oli ainoa mies ryhmässä, ja hän piti kauniisti meille tilaa, kun prosessoimme.

Sitten menimme Boscowan-Uniin. Tämä on uskomaton kiviympyrä melkein karhuvatukoiden peitossa, ja se on hyvin aktiivinen edelleen alueen paikallisten druidien myötä. Siinä oli myös uskomattoman suloinen ja selkeä energia tuona päivänä. Siinä on yksi tarkoituksella kallellaan oleva kivi, joka mielestämme voisi osoittaa tiettyihin tähtiin, mutta kukaan ei oikeasti tiedä. Meidät oli riisuttu ja tyhjennetty menneisyydestä, maljamme oli tyhjennetty ja puhdistettu, ja nyt meihin tulvi uusia taajuuksia. Tiedän vain, että lähdettyäni tuosta paikasta minusta alkoi tuntua enemmän itseltäni ja sen yli. Ryhmä pani merkille omat sisäiset muutoksensa. Suosikkiviisauteni jonka sain tällä matkalla, tuli Old Sarumin Lady-kappelista, ja Salisburyn katedraalin alkuperäisestä paikasta.

Virityimme Lady-kappelin alttarin jäännöksiin. Siellä on hyvin suloista energiaa. Kun istuimme ja sallimme viisauden nousta, sain uuden välähdyksen. Se oli myös jotain, mitä en odottanut näkeväni, koska olin ollut siellä aiemmin. Näimme tärähtelyä Maria-ley-linjoissa siitä lähtien, kun kuningatar lähti tästä maailmasta. Tuntui kuin tapahtuvan valtavaa energian uudelleenjärjestelyä. Mutta tässä välähdyksessä näin kuningattaren energian astuvan ley-linjaan. Se teki minuun tavallaan valtavan vaikutuksen. Hän lisäsi energiansa jumalaisen feminiinisyyden ley-linjaan, ja myös kaiken mitä hän oli oppinut kulkiessaan täällä maan päällä. Häntä eivät enää estäneet 3D-maailman rakenteet ja rajoitukset. Se meni takaisin Yhteen.

Sitten meille tuli viesti. Olemme suurempaa, puhtaampaa ja voimakkaampaa energiaa, kuin voisimme sulattaa pelkällä mielellämme. Emme oikeasti lainkaan tiedä, keitä olemme, ja suurin osa siitä, mitä tapahtuu typerissä mielissämme ja elämissämme, ei ole totuus – kuitenkin luulemme sen olevan. Tämän totuuden läsnäolo, keitä oikeasti olemme, on suojassa turmelevilta mieliltämme ja egoiltamme. Niinpä menemme elämän läpi tehden paljon enemmän, kuin oivallamme.

Saatoin nähdä, että olimme lisänneet energiamme ley-linjoihin pelkästään olemalla siellä, rakkautta ja kiitollisuutta sydämissämme. Mutta oli myös valtava, mittaamaton kerros, josta emme edes tienneet. Hyvin paljon sellaista tapahtuu sieluolemuksemme myötä, mistä meillä ei ole aavistustakaan. Tätä me KAIKKI teemme – ja sinä tätä lukeva teet myös! Olemme paljon yli sen, mitä tiedämme olevamme.

Koska teemme näitä voimakkaita asioita tietämättämme, se itse asiassa aiheuttaa sisäisen paineen herätä. Miksi kukaan ylipäätään haluaisi herätä – kun tiedämme, että elämämme käännetään ylösalaisin monta kertaa? Niin on, koska syvällä sisällä, haudattuna hyvin tuvalliseen paikkaan sielussamme, reagoimme tiedostamatta siihen energiaan ja tietoon, että olemme paljon yli sen, kuin pelkästään tämä elämä ja tämä hullu 3D-maailma. Olemme suurempi, viisaampi, rajaton, epäitsekäs ja täysin yhdistynyt luonnon ydinenergiaan. Olemme Maan, planeettojen ja tähtien energiaa ja myös universumeja universumien sisällä. Tämä on varsinainen syymme ottaa itsellemme elämä: ruokkia ja ankkuroida tätä energiaa fyysisesti.

Ja eikö ole upeaa, että tämä tieto tai tietoisuus rajattomasta laajuudestamme on suojattu sisällemme niin, ettemme voi turmella sitä kaikella maallisella hölynpölyllä, kuten ihmisego, unelmat ja haavat, joita keräämme ajan kuluessa. Tietäen, että vain kulkemalla maan päällä ja menemällä, minne tunnemme kutsun, ja seuraamalla sydäntämme, teemme tätä työtä, joka ylittää kaiken, mitä olisimme voineet kuvitella mielessämme. Kyse ei ole koskaan ollut siitä, mitä mielessämme on, mitä luulemme tietävämme, tai kuka luulemme olevamme, jne. Mieli on aina osa tuota turmeltunutta menneisyyttä. Mieli tallentaa vain sen, mitä olemme oppineet – se ei ole puhdas sieluolemuksemme. Olemme yli oman itsetietomme … koska ei ole itseä. On vain elämän olemus/läsnäolo, jonka osa olemme. Olemme YHTÄ.

Lisäämme kirjaimellisesti elämänvoimamme ley-linjoihin. Ja näyttää siltä, että jotkut myös ankkuroivat energiansa ley-linjoihin lähdettyään tästä maailmasta. Ja kenties mekin teemme sen. Alkuperäisen kutojat ankkuroivat nämä ley-linjat, ennen kuin maan päällä oli elämää. Ja nyt näyttää siltä, että meillä on aina ollut pysyvä yhteys näihin ley-linjoihin. Energiasta tulimme, ja takaisin energiaan menemme. Ja tunsin, ettei sillä ole mitään merkitystä, mitä olen käynyt läpi tässä elämässä – massiiviset menetykset, pettämiset jotka veivät luottamukseni, sydänsurut jotka särkivät sydämeni, uudestaan ja uudestaan … se kaikki näyttää hyvin pieneltä ja merkityksettömältä, ja hyvin pieneltä hinnalta verrattuna tähän voimakkaaseen välähdykseen tuon keskiaikaisen katedraalin nurmettuneilla raunioilla.

Ja sitten tuli viimeinen päivämme. Jokainen ryhmiä pyhille paikoille opastava tietää, että viimeinen päivä on tavallisesti joutava. Kaikki ajattelevat jo kotiinpaluuta, lentojaan, mikä heitä odottaa päästessään kotiin jne. Yksinkertaisesti he eivät ole läsnä. Se ei ollut totta tällä ryhmällä, ensimmäistä kertaa ikinä. Pysyimme läsnä ja yhdistyneenä ihan viime hetkeen saakka. Minulle oli hyvin tyydyttävää nähdä, miten olimme yhteydessä ja miten meillä synkkasi, ja toimimme tukevan, ehdottoman rakkauden tilasta, johon olimme kasvaneet hyvin nopeasti. Tiesimme jo, että olimme muuttuneet dramaattisesti. Tässä matkassa jäi paljon purettavaa.

Opimme paljon asioita – emme mielessämme, vaan ne menivät suoraan sydämeen. Annamme sen "tihkua" tietäen, että silloin kun tuota viisautta ja tietoa tarvitaan, se on käytettävissämme siinä hetkessä, kun tarvitsemme sitä. Ja eikö henki toimi joka tapauksessa niin. Hetkessä, täysin läsnä ja haavoittuvana, ja tietäen, ettemme tiedä juuri mitään mistään. Ja kenties niin pitäisi olla. Tunsimme sinkoutuvamme seuraavalle tasolle henkilökohtaisessa evoluutiossamme. Ja siitä olen hyvin kiitollinen.

On viisautta tietää, että on eri asia matkustaa raunioille kahmimaan hedelmiä, tai olla pyhiinvaelluksella pyhiin paikkoihin hedelmöittämään maata. Kun tulet aikomuksenasi antaa rakkautta, saat hyvin paljon enemmän. Ja tiedän, että jos luet tätä nyt, sinäkin kylvet jo tässä energiassa. Ja minun täytyy kehottaa vain sallimaan tämä prosessi. Se vaatii vain olemaan läsnä ja haavoittuva, sydän avoimena ja mieli joutilaana. Ja kun teemme näin, meillä on kaikki muu, mitä tarvitsemme … se on jo sisällämme.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

< PrevNext >