MAAILMAMME KUVITTELEMINEN UUDELLEEN
Kirjoittanut Aluna Joy Yaxk'in (www.alunajoy.com)
19.6.2020
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Näinä päivänseisausta edeltävinä päivinä haluan kiinnittää huomiota ympärilläni kaikkiin vihjeisiin, jotka liittyvät muutoksiin tässä nopeasti muotoaan muuttavassa maailmassamme. Mutta nykyään on ollut melko hämmentävää löytää vakaata keskipistettä, johon ankkuroitua. Maailmamme ei yksinkertaisesti tunnu vakaalta, ja tämä on juuri se syy, miksi tiedämme, että nyt tehdään suuria muutoksia ja parannuksia. Jep, kokolailla paljon tapahtuu … iso ovi paukahtaa takanamme ja uusi ovi avautuu.
Maailmamme on täynnä ristiriitaisuuksia ja epävarmuutta, mutta uneni ovat olleet todella selkeitä. Uniamme "ajaa" sielu, ei ego, ja se mistä näemme unta, on asioita, joita meidän täytyy joko prosessoida tai luoda. Näin tällä viikolla kaksi unta, jotka auttoivat minua ymmärtämään, mikä jää henkiin tässä kirkastamisessa ja minkä jätämme taakse.
Ensimmäinen uni ei ollut kovin miellyttävä. Näin unta, että pieniä suikaleita revittiin aiemmasta elämästäni ja heitettiin pois. Tämä menneisyys näytettiin mustavalkoisena, minkä ymmärsin kaksinaisuudeksi. Kaikki palaset näyttivät pieneltä kasalta vanhoja lyijykynä- ja mustepiirroksia. Aiemmassa elämässäni tässä kehossa rakastin piirtää kuulakärki-, muste- ja lyijykynällä. Mutta kun elämäni käynnistyi dramaattisesti uudelleen 1980-luvulla, minun täytyi päästä irti kaikesta, mitä oli, ja hyväksyin valtavan tyhjyyden edessäni, kunnes asiat alkoivat muodostua uudelleen. Tämä oli sieluni syvin pimeä yö tässä elämässä. Jonkin ajan kuluttua eteeni ilmestyi uusi ihminen. Tämä oli ihminen, joka oli aina ollut siinä, mutten koskaan tiennyt sen olemassaolosta.
Kun heräsin tästä unesta, luulin, että minua pyydettiin käymään taas läpi tämä pimeän yön prosessi. Se oli pelottava ajatus, mutta ymmärrettävä, kun niin paljon tapahtuu näinä päivinä. Mutta kun kysyin tästä, kuulin, ettei niin ollut. Oivalsin, että olin jo päästänyt irti tästä entisestä elämästä. Tämä oli sen kunnioittamista, mistä tulin, ja sen arvostamista, missä olen nyt.
Monta kertaa kun meillä on jokin oivallus tai uni menneisyyden hyväksikäytöstä, draamasta tai haavasta, ajattelemme usein sen olevan merkki, että meidän täytyy työstää jälleen tuota asiaa. Mutta minulle oli selvää, että tuo uni tai muistaminen ON se työ, joka tarvitsee tehdä – nähdä, mitä se oli, ja siirtyä eteenpäin. Se ei merkitse, että meidän tarvitsee kaivaa se taas ylös ja pitää kiinni siitä, jotta voimme prosessoida sen kuoliaaksi. Koskaan ei tarvitse olla huolissaan, jäikö jokin kesken. Se tulee takaisin, useimmiten ilmoittamatta, kunnes kaikki osat on nähty ja kuultu.
Seuraavan yön unesta en muista paljon. Itse asiassa se oli yksi noita unia, joita ei näe paljon, mutta tietää olevansa mestareiden opetettavana. Mutta sitten kun aloin herätä, kuulin hyvin voimakkaan kysymyksen päässäni. Kysymys oli … mitkä olivat olleet ratkaisevimpia henkisiä huippukokemuksiani uudestisyntymäni jälkeen? Oli selvää, ettei minulta kysytty fyysisiä yksityiskohtia näistä kokemuksista, vaan mitä olivat parhaat tunteet, joita minulla oli ollut. Juuri ennen kuin avasin silmäni, olin valinnut kaksi syvää tunnekokemusta, jotka olivat hyvin ratkaisevia elämänpolullani.
Ensimmäinen oli kokemus Palenquesta, Meksikossa 1990. Se oli yö, jonka vietin temppeleissä. (Tämä tarina on postattu nettisivuilleni tänne (suomennettu "Perille pääseminen – uskomaton Palenque-tarina" 01/2003)) Tuona yönä kosketin äärettömyyttä, näin universumin historian ja ymmärsin kaikkien asioiden yhteyden ja ykseyden. Olin osa koko luomakuntaa, ja olin koko luomakunta. Se oli kokemus, jonka purkaminen ja selvittäminen on vienyt vuosikymmeniä sisälläni, ja kuitenkin tiedän edelleen hyvin vähän tuosta yöstä, paitsi tuo tunne jonka se jätti minuun, ja se oli upea. Tuo yö oli alku työlleni ryhmien kanssa pyhillä paikoilla.
Toinen ratkaiseva kokemus oli Tintangelin kallioilla Cornwallissa, Englannissa 2012. Muistin erään koko elämää muuttavan, entisen elämän tapahtuman tunneissa, ja se alkoi ilkeällä kaatumisella, jossa mursin kylkiluuni. (Tämä tarina on postattu nettisivuillani tänne) Mutta en valinnut tätä tapahtumaa sen vuoksi, vaan sen kaikenkattavan tunteen, joka minulla oli päästessäni kallion reunalle. Se oli valtava rakkauden laajentuminen, josta olin niin haltioitunut, että tunsin vain vähän muuta. Kaikki mitä muistin ja tunsin seuraavat pari päivää, huuhdottiin tällä sydämen ja mielen räjäyttävällä rakkaudella. Myös tuntiessani kipua murtuneesta kylkiluusta, palasin tuohon tunteeseen hetkessä!
Niinpä herätessäni oivalsin, että nämä kaksi unta olivat yhteydessä. Minun täytyi kunnioittaa sitä, kuka olin menneisyydessä, ja ottaa mukaani eteenpäin vain puhtaimmat luomistunteet. Ne olivat tunne valtavasta universumista, ykseydestä ja yhteydestä, ja tuo totaalisen ujostelematon ehdoton rakkaus, jota koin. Tiesin, että veisin nämä kaksi asiaa mukaani eteenpäin.
Uusi luomuksemme ei ole kiinteä vielä, eikä ole aika myöskään rakentaa sitä. Suurin osa siitä, minkä tiesimme olevan totta – kuten asiat joita opimme, haavat joita keräsimme, esi-isiltämme ladatut ohjelmat ja tavat jotka tunsimme – ei ehkä tule mukaamme. Kun vanha maailma kirskuu ja vaikeroi uskomattomana ja hämmentävänä "dematerialisoitumisen" taustameluna, voimme pitää kiinni niistä kohotetuista hetkistä, jotka muuttivat elämäämme. Nämä tulevat tulevaisuuteemme. Voimme siirtyä eteenpäin vapaana kaikista ennakkoasenteista, jakautumisesta ja kaksinaisuudesta. Ikuinen totuus jota pidämme sydämessämme, tulee mukaamme.
((Ja … ennen kuin sain kaiken tämän kirjoitettua, näin yhden unen … Olin Perussa, ja kummallisesti Mount Shasta näkyi sieltä, missä olin. Näin kristallilla päällystetyn, soikean ufon tai aluksen tulevan alas ja laskeutuvan vuoren sisälle. Juoksin kertomaan rakkaalle veljelleni Willaru Huyatalle, mitä näin. Luulen, että hänkin näki sen. Alus oli hyvin kaunis, ja näytti siltä, että se oli tehty lukemattomista sädehtivistä timanteista, jotka oli valaistu sisältä. Se tuntui elävältä. No … en tiedä, mitä se merkitsee tällä hetkellä, mutta se oli ainutlaatuinen uni taatusti. Ja se sai huomioni. Toivon, että voisin nauhoittaa videon unistani!))
Jaan nämä tarinat kanssasi, jotta SINÄ voit ottaa muutaman hetken ja muistella ratkaisevia hetkiäsi tänä äärimmäisen voimallisena päivänseisausaikana. Pidä näitä hetkiä sydämessäsi ja ilmaise aikomus, että nämä erityishetket tulevat mukaasi perustaksi, jolle rakennetaan kollektiivista tulevaisuuttamme.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
Päivän uffo
Se ei uffoa, joka pelkää