HomeViestejäDana Mrkich9.9.2021 - Syyskuun viesti - eteenpäin tunnelin läpi

9.9.2021 - Syyskuun viesti - eteenpäin tunnelin läpi

SYYSKUUN VIESTI – ETEENPÄIN TUNNELIN LÄPI

Kirjoittanut Dana Mrkich (www.danamrkich.com)
9.9.2021
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Yksi teemoista joka tulee jatkuvasti tälle kuukaudelle, on "pysyä myrskynsilmässä". Kun tapahtuu hyvin paljon nopeita muutoksia ja on hyvin paljon ulkoista melua, on kriittistä olla jonkinlainen hiljainen turvasatama, johon voit vetäytyä ja saada takaisin tasapainon, mielenterveyden ja selkeyden. Sisäisen turvapaikan ei pitäisi olla tänä aikana neuvottelukysymys. Katso tarvittaessa ideoita tekstin lopusta.

Ulkoinen turvapaikka on myös tärkeä, jos mahdollista – olkoon se sitten kotisi tai tukevat ystävät ja perhe. Jos kumpikaan näistä ei ole mahdollinen – ja kuulen monilta teistä, ettei nyt ole – yritä löytää yhteyksiä samanmielisiin ryhmiin, henkilökohtaisesti tai netissä. Ykseyden, yhteisön ja aidon sieluyhteyden tunne on avain tunneselviytymiseemme. Yksi syy Sanctuary Space -zoom-lähetysteni aloittamiseen on antaa tila sellaista tarvitsevalle puhua, jakaa, kuunnella tai vain tuntea, ettei ole yksin.

Asiat muuttuvat erittäin nopeasti päivästä toiseen, ja on erittäin monia muuttuvia osia. Ikään kuin kaikki osallistuisimme elokuvaan, jossa joku on painanut pikakelausta! On hyvin luonnollista, että stressireaktiomme leimahtavat jatkuvasti tällaisena mullistuksen, epävarmuuden, herpaantumattoman painostuksen, perheen/ystävien/yhteisöjen jakautumisen ja sosiaalisen eristämisen aikana. Meillä ei kuitenkaan ole varaa elää stressitilassa 24/7 seuraavat kuukaudet tai seuraavan vuoden ja kuka tietää, miten pitkälle sen yli. Meidän täytyy pitää huolta fyysisestä, mentaalisesta ja tunnepuolen terveydestä prioriteettina, jotta pystymme navigoimaan tätä aikaa mahdollisimman suuren vahvuuden, rohkeuden, selkeyden ja tyyneyden kera.

Nämä stressireaktiot leimahtavat, koska jollain tasolla emme tunne turvaa – fyysisesti, mentaalisesti, tunteellisesti tai henkisesti. Kehomme on fysiologisesti johdotettu selviytymään, ja voidaksemme selviytyä meidän täytyy tuntea turvaa kaikilla tasoilla. Saatamme olla pakahtunut, turhautunut, masentunut, vihainen, kontrolloitu, pelätä todellista tai havaittua uhkaa tai tuntea jotain muuta. Stressireaktiomme voi ilmentyä fyysisesti, kognitiivisesti, tunnepuolella tai käyttäytymisessä. Menemme "taistele, pakene tai jähmety" -moodiin, mikä pelastaa henkemme, kun kohdataan sapelihammastiikeri. Kuitenkin jos tällainen stressi kohdataan päiviä, viikkoja, kuukausia tai jopa vuosia yhtäjaksoisesti, sillä on haitallinen vaikutus terveytemme ja elämämme jokaiseen puoleen.

Jos teet kaikkia tavallisia itsehoito- ja henkisiä harjoituksiasi ja huomaat pyöriväsi edelleen ahdistuksesta, kokeile seuraavaa kirjoitusharjoitusta: "Mitä asiaa en tunne turvalliseksi?" Puhu kirjoittaessasi suoraan tietyn stressireaktiosi kanssa, eli Pekka Päänsärky tai Ulla Unettomuus. Haluan antaa niille nimet, kun se tekee keskustelun helpommaksi. Kysy Pekalta tai Ullalta tai muulta stressireaktioaspektiltasi: "Mitä tarvitset tunteaksesi turvaa? Mitä minun tarvitsee tehdä tai olla tekemättä?"

Tunnelin läpi meneminen

Eilisen Sanctuary Space -zoomin aikana puhuin kaikille meditaation avulla siitä pimeydestä, jota hyvin monet tuntevat. Sain kuvan vauvasta synnytyskanavassa, ja analogiana siinä kohtaa olemme tällä hetkellä. Olemme lähteneet vanhan maailman turvallisesta ja kotoisasta kohdusta (miten paljon siitä todellisuudessa oli turvallista ja miten paljon vain illuusio turvallisuudesta, on toinen teema toisena päivänä), ja meitä puristetaan synnytyskanavan läpi.

Synnytyskanava on pimeä, vieras ja epämukava, siinä on kiemuroita ja käännöksiä, ja se puristaa meitä, kun se tuntuu tulevan tiukemmaksi ja kapeammaksi. Emme tiedä, miten paljon pidemmälle meidän täytyy vielä mennä. Miten pitkä tämä tunneli on, herran tähden? Ajattelemme, ettei tämä voisi mitenkään johtaa mihinkään hyvään tai jonkinlaiseen onnelliseen loppuun. Ajattelemme, ettei ole mitään tapaa, jolla koskaan pääsemme pois tästä pimeästä tunnelista. Silloinkin kun näemme aukon, syntymismahdollisuuden, saatamme ajatella: "Ei ikinä, se on liian pieni aukko, siinä ei ole tilaa."

Ja kuitenkin joka päivä syntyy tuhansia vauvoja juuri tällä tavalla. He syntyvät täysin uuteen maailmaan. Ensin on vain uusi huone, uusi perhe, uusi koti. Sitten he oivaltavat, että on uusi kaupunki, uusi maa, koko massiivinen Maa-planeetta tutkittavana! "Matka oli sen arvoinen", vauva ajattelee. "Tämä on paljon parempaa kuin 100 vuotta pienessä kohdussa, niin mukava ja tuttu kuin se olikin!"

Tässä kohtaa olemme. Olemme tyhjössä, pimeässä tuntemattomassa. Kuitenkin myös me synnymme uuteen. Kaikki jotka lukevat tätä, ovat tehneet tämän henkilökohtaisella tasolla tässä elämässä, luultavasti monta kertaa. Ja nyt kaikkien ihmisten on aika yksitellen käydä läpi tämä prosessi, ja sitten koko planeetan. Se on kuoleman, uudestisyntymän ja elämän prosessi. Pluto-transiitin prosessi. Vanhan identiteetin loppu, uuden elämän alkaminen. Kun synnymme, se saattaa olla vain yksi huone ensin, muutama ihminen ensin. Mutta lopulta näemme: "Ai vau, täällä on uusi elämä täysin uudella planeetalla!"

Kuitenkin ennen sitä meidän täytyy vielä mennä läpi tästä hyvin intensiivisestä ja haastavasta synnytyskanavasta. Se ei ole aina miellyttävää. On päiviä, jolloin täytyy itkeä. Anna itsesi itkeä. Kaikissa kuoleman, uudestisyntymän ja elämän prosesseissa käydään läpi monenlaista menetystä ja surua. On päiviä, jolloin haluaa luovuttaa. (Kätilöt sanovat tietävänsä, että syntymä on lähellä, kun äiti alkaa sanoa: "En pysty tähän! Jättäkää vauva sinne!")

Kuitenkin tuosta tuskasta, raskaudesta ja hulluudesta huolimatta, tähän aikaan liittyy kummallista jännityksen tunnetta – tunnetko sen? Sen voi tuntea erityisesti, kun yhdistyy jollain tavalla niiden kanssa, jotka tietävät. Jotka tietävät, ettemme tulleet tänne jäädäksemme vanhaan. Emme tulleet tänne jatkaaksemme kontrolloituna olemista. Emmekä ehdottomasti tulleet tänne saadaksemme tuon kontrolloinnin lisättynä tuhatkertaiseksi. Kun yhdistyt muihin, jotka tietävät, se auttaa sinua muistamaan, että tulimme kaikki tänne tänä aikana syystä. Tulimme tänne tänä aikana auttamaan synnytysprosessissa. Henkiset kätilöt – miehet ja naiset – tähtisiemenet, valonsoturit, tulitte tänne tätä varten.

Siis meidän täytyy mennä eteenpäin, tunnelin läpi. Tietämättä tarkkaan, miten pitkä se on tai miten monta käännöstä ja kiemuraa siinä on. Kuitenkin tietäen, että meidän on pakko mennä sen läpi, ja mennä sen läpi pitäen valomme voimakkaana, pitäen totuutemme voimakkaana ja tehden, mitä meidät kutsutaan tekemään kukin hetki.

Tässä on muutama vinkki auttamaan tunnelin läpi:

* Ota päivä kerrallaan
Asiat muuttuvat erittäin nopeasti, monien muuttuvien osien myötä. On melkein mahdotonta suunnitella kovin pitkälle eteenpäin. Jatkuva liian pitkälle eteenpäin katsominen voi johtaa huolen ja pelon kierteeseen. Martin Luther King nuorempi sanoi: "Ei aina tarvitse nähdä koko portaikkoa. Täytyy vain säteillä valoa porras kerrallaan."

* Pysy keskuksessasi
Pidä sisällä paikka, joka on henkilökohtainen myrskynsilmäsi. Syvään hengittäminen ja pysyminen läsnä olevassa hetkessä on yksinkertaisin tapa pysyä myrskynsilmässäsi/sinussa.

* Juttele
Juttele jollekin, jonka kanssa tunnet turvaa ja joka tukee sinua.

* Tunne ja kirjoita se
Tunne tunteesi ja kirjoita ne, jos sinun tarvitsee. Parempi ulkona kuin sisällä!

* Harjoita tietoista läsnäoloa
Mene kävelylle ja pane merkille, mitä ympärilläsi on, samalla tavalla kuin lapsi. Haistele kukkia, kuuntele lintuja, tunne aurinko kasvoillasi.

* Harjoita kiitollisuutta ja arvostusta
Pidä kiitollisuuspäiväkirjaa tai jutelkaa päivällispöydän ympärillä, mistä olette kiitollisia, jokaisen sanoessa jotain hyvää, mitä päivän aikana on tapahtunut.

* Hengitä, meditoi
Hengittele syvään, tee lihasrentoutusta tai meditoi viimeisenä asiana illalla, jotta siitä on hyötyä nukkumiselle ja heräämiselle mahdollisimman tyynenä ja selkeänä.

* Mene ulos luontoon
Hengitä raikasta ilmaa, ole auringonvalossa, ole suolaisessa vedessä ja tunne maa jalkojesi alla.

* Liiku
Millaista liikkumista tahansa.

* Itsehoito
Syö terveellisesti, juo paljon vettä, ota sopivia vitamiineja tarvittaessa, käytä laventelin kaltaisia eteerisiä öljyjä avuksi nukkumisessa ja rentoutumisessa.

* Tee rauhoittavia asioita
Tee puutarhatöitä, käsitöitä, leivo, lue kirjaa – mitä haluaisit tehdä, mitä et ole tehnyt?

* Valvo altistumista uutisille
Vältä ruutuja, sähköposteja, sosiaalista mediaa ja uutisia erityisesti viimeisenä illalla tai ensimmäisenä aamulla.

* Hoivaavat rituaalit
Kehitä jokin edes viiden minuutin mittainen hoivaamisharjoitus tehtäväksi viimeisenä illalla ja ensimmäisenä aamulla.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

Next >