TUOMITSIJA? KUKA, MINÄKÖ?

Kirjoittanut Pepper Lewis (www.pepperkeenlewis.com)
19.6.2021
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Kysymys: Lapsena minua opetettiin pitämään käteni ja mielipiteeni omanani. En koskaan joutunut tappeluun, ja opin ajattelemaan, ennen kuin puhun. Olenko yksin tässä? Kaikilla tuntuu olevan hyvin voimakkaita mielipiteitä, ja he haluavat varmistaa, että kaikki kuulevat ne. Kommentaattorit, influenserit, popularisoijat, pandiitit ja protestoijat – kaikilla on joitain sanottavaa tai myytävää. Onko meillä tosiaankin oikeus jokaisen mielipiteeseen?

Vastaus: Kotonani lapset (minut) nähtiin, mutta heitä kuunneltiin harvoin. Se ei toiminut kovin hyvin minulla. Minulta vei pitkän aikaa kehittää oma ääneni. "Jos sinulla ei ole mitään mukavaa sanottavaa, älä sano mitään" oli yksi yleinen sanonta. Mihin nämä ihmiset ovat menneet? Mietin, ovatko he tämän päivän tuittupäiden vanhempia.

Tällä hetkellä maailma on hyväksynyt yksilömallin. Minä, minua, minun. Minun kotini, minun työni, minun autoni, minun puhelimeni, minun tavarani, minun ääneni, minun ääneni (vaaleissa). Siinä olemme tällä hetkellä. Tämä pätee melkein kaikkialla, ja kuten monet meistä ovat kokeneet, se on erityisen totta sosiaalisessa mediassa ja muilla julkisilla alustoilla. Sen, että on ääni, äänioikeus ja paljon tavaraa, pitäisi saada olomme tuntumaan voimaantuneelta, muttei ole saanut. Sen sijaan meistä tuntuu voimattomalta/vallattomalta.

Kauan sitten ihmiset työskentelivät yhteisiä tavoitteita kohti. Jotkut noista tavoitteista olivat niin suuria, ettei niitä voinut saada toteutettua yhdessä eliniässä, mutta yksilöt jatkoivat sinnikkäästi, koska tavoite oli sen arvoinen. Ymmärrettiin, että ihmiset hyötyisivät jatkossa siitä ponnistuksesta, joka tehtiin. Tämä antoi tuolle tavoitteelle merkityksen ja tarkoituksen, mikä inspiroi yksilöitä antamaan parastaan. Näin ei ole nyt. Tänä päivänä odotamme työmme kantavan hedelmää oman elämämme aikana. Mitä nopeammin sen parempi. Luulimme, että maailma näyttäisi ja tuntuisi erilaiselta, kuin se on nyt. Emme odottaneet elämän olevan näin vaikeaa. Olimme väärässä. Olimme väärässä monista asioista, ja näemme sen nyt selvästi. Ihmiset heräävät tähän ja muihin totuuksiin, ja heitä (meitä) ravistellaan ja he ovat tolaltaan.

Se mitä näemme maailmassa tällä hetkellä, on tietämättömyyttä, mitä sille pitäisi tehdä, miltä meistä tuntuu. Näemme sen vaikutuksia, että on ylityöllistetty, aliarvostettu, jätetty taakse ja ulkopuolelle. Syyttely on yksi tapamme käyttäytyä huonosti, väkivalta on toinen. On myös paljon positiivista osallistumista, mutta se on vähemmän näkyvää. Nykyään kovin ääni, suurin otsikko, laajin PR-kampanja tai sensaatiomaisin postaus saa eniten huomiota. Se muuttuu jonain päivänä, mutta ei vielä – tuolla ulkona on sotkuista!

Tunnen kuitenkin, että mielipiteet, myös vastakkaiset, ovat tärkeitä ja tervetulleita, kun ne kerrotaan kunnioittavasti. Voimme sopia olevamme eri mieltä tarvitsematta tapella. Tiesitkö, että sana "courtesy" (= huomaavaisuus, kohteliaisuus) viittasi alun perin siihen, miten oikeudessa (court) pitäisi käyttäytyä? Ihmiset olivat melko sivistymättömiä kauan sitten, ja heidät pidettiin usein fyysisesti loitolla tai häädettiin kohteliaasta yhteiskunnasta tai hillityistä laitoksista.

Nautin lukea erilaisia näkökulmia. Se lisää perspektiiviä ja syvyyttä ja saa maailman näyttämään vähemmän ketjuun kuuluvalta kaupalta tai ravintolalta, jossa tavarat tai ruoka on samaa riippumatta siitä, minne menee. Minun täytyy etsiä näitä joskus itse, koska tietokonealgoritmit päättävät suurelta osin mieltymykset puolestani. Jos totumme liikaa näkemään tai kuulemaan vain sitä, mistä pidämme enemmän, emme tiedä, mitä tehdään jokin (jonkun) kanssa, joka ei ole sitä. Saatamme ajatella automaattisesti, että siinä tai hänessä on jotain vikaa.

On monia syitä, miksi asiat ovat intensiivisempiä näinä aikoina – liian monia käsiteltäväksi tässä lyhyessä vastauksessa – mutta meidän pitäisi myös ottaa huomioon, että kun planeettaa lämpenee, niin käy myös tunteillemme. Väkimäärän jatkuva lisääntyminen, vähempi henkilökohtainen tila ja harvemmat tilaisuudet ovat vain muutama lisäongelma tähän luetteloon.

Yleisesti ottaen tunnumme olevan vähemmän huolissaan mielipiteistä – toisaalta tuomitseminen tuntuu puukottavan meitä vatsaan! Tuomitsemiset ovat moraalisia arviointeja. Niillä voi olla haitallisia ja negatiivisia seuraamuksia, ja ne voivat mennä tielle monien kohtaamiemme ongelmien korjaamisessa. Ne ovat epäempaattisia ja väheksyvät muita. Tuomitsevat ihmiset torjuvat usein muunlaiset näkemykset kuin omansa, erityisesti jos he tuntevat ne uhkaaviksi.

Tietysti olemme puhuneet heistä, ei meistä. Mutta mekin voimme olla tuomitsevia. Tiede kertoo, että meiltä kestää vain sekunnin kymmenesosan alkaa tuomita. Tuomitseva mieli on harjaantunut löytämään huonot asiat muista ja itsestämme, mikä vain lisää stressitasoamme. Stressi heikentää immuunijärjestelmää ja lisää väsymyksen, masennuksen ja ahdistuksen todennäköisyyttä. Tuomitseminen antaa hyperkriittiselle mielelle luvan antaa kohtuuttomasti neuvoja, mikä saa meidät fyysisesti uupumaan ja tunnepuolella nääntymään.

Kyynisyys, yksi siintävä uhka, naamioituu joskus viisaudeksi, mutta alkaa usein haavana, joka märkii eikä koskaan parannu. Kyynisyys kritisoi vanhoja ajatuksia ja ampuu alas kaikki uudet. Kyynikko uskoo tietävänsä, miten maailma toimii ja miksi. Hän korostaa kaikkia tapoja, joilla asiat luultavasti menevät pieleen. Kyynisyys pitää maailman etäällä ja pilkkaa jokaista, joka näkee sen eri tavalla.

Kyynikot saattavat vaikuttaa melko älykkäiltä, kun he kertovat, että haaskaamme vain aikaa uskoessamme johonkin uuteen tai työskennellessämme sitä kohti. He ovat saattaneet ottaa riskejä kauan sitten, mutta eivät tee sitä tänä päivänä. Etäältä, omalta näppäimistöltään, he naputtelevat viestin, joka ivaa tai halventaa.

Kyynikon sanat peittävät hänen epätoivonsa. Hän uskoo, ettei millään ole merkitystä, ainakaan enää. Hänen sydämessään on kipua ja läpitunkevaa pelkoa, että kaikki on turhaa ja ajan haaskausta. Kyynisyys on yhteiskunnallinen sairaus. Jos mahdollista, meidän pitäisi välttää sitä, kuten olemme oppineet toimimaan viruksen kanssa. Kyynisyys on tarttuvaa!

Siis tätä yritän tehdä. Kannustan näkökulmien, asenteiden ja perspektiivien kirjoa. Toivotan tervetulleeksi mielipiteet, jotka eivät ole rajallisia, poissulkevia tai lopullisia. Yritän rajoittaa kiinteitä uskomuksia ja tuomitsemisia, jotka ovat jääräpäisen suvaitsemattomia ja ennakkoluuloisia. Pysyn parhaani mukaan erossa ihmisistä, joiden selvin piirre on itseriittoisuus ja joilla on kohtuuttoman korkea arvostus itseään kohtaan. Autan nöyriä nousemaan ja palauttamaan luonteenlujuutensa – autan heitä löytämään oman äänensä.

Sinun tavallasi yritän valita sanani viisaasti. Mutta myös silloin kun luulen tajuavani oikein, joskus tajuan väärin. Siis tällä hetkellä siinä on tolkkua, että ihmisille annetaan paljon tilaa erilaisiin mielipiteisiin. Tilaa, suvaitsevuutta, myötätuntoa. Toista.
 
-----------

Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.