RAKAS MESTARI … MITEN KESTÄN TÄMÄN HULLUN MAAILMAN?
Kirjoittanut Carolina Oquendo (www.crimsoncircle.com)
Maaliskuun 2025 Shaumbra-lehdestä
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Skrollailin taas YouTubea.
En tiennyt edes miksi – en vain pystynyt lopettamaan. Video videon perään, otsikko otsikon perään. Tuoreimmat uutiset: diplomaattiset jännitteet eskaloituvat. On kehittymässä kauppasota.
Ja tietysti Trump oli sen keskiössä.
Klikkasin paneelikeskustelun videota. Poliittiset analyytikot heittelivät sanoja edestakaisin, äänessään kiireentuntua. He puhuivat, kuin tietäisivät, kuin heillä ei olisi mitään todellista kontrollia siihen, mitä tapahtui.
Rintaa ahdisti. Saatoin tuntea sen hiipivän sisään – ahdistuksen ja avuttoman turhatutumisen. Miksi se tuntui niin henkilökohtaiselta? Miksi tuntui siltä, kuin minut vedettäisiin tuohon myrskyyn?
Pahinta? Tiesin paremmin.
Tiesin, että maailma muuttui. Tiesin, että se kaikki oli vain energiaa, joka liikkui. Ja kuitenkin – tässä sitä oltiin hukkumassa siihen.
Puhelin surisi.
”Lähdetään kävelylle.”
Se oli hän.
Epäröin. Mutta tiesin tarvitsevani sitä.
Tapasimme kaupungin laitamilla, jossa kadut olivat hiljaisempia ja maailma tuntui vähemmän taistelukentältä. Hän odotti minua penkin luona, kädet takintaskuissa, katsellen taivaan muuttumista iltapäivän kullankeltaisesta varhaisillan syvän siniseksi.
Aloimme kävellä sanomatta sanaakaan.
Muutaman minuutin kuluttua rikoin hiljaisuuden.
”En kestä enää”, myönsin. ”Kaikki hajoaa. Maailma on kaaoksessa. Ja vaikka kertoisin miten paljon itselleni, että se kaikki on energian muuttumista, tuntuu kuitenkin siltä, että minut vedetään siihen.”
Hän nyökkäsi kevyesti, kuin olisi odottanut tätä.
”Kyse ei ole vain maailmasta – se on jäävuoren huippu”, jatkoin, ja potkin irtokiviä jalkakäytävällä. ”Kyse on minusta. Tunnen seisovani jonkin reunalla, enkä tiedä, mitä toisella puolella on. Mitä jos teen virheen? Mitä jos koko tämä polku ei ole totta?”
Hän vilkaisi minua huvittuneena.
”Olet katkeamispisteessä”, hän sanoi vain. ”Siinä kohdassa jossa joko menet läpi tai astut taaksepäin. Ja taaksepäin astuminen - se ei ole enää oikeasti vaihtoehto, vai kuinka?”
Puhalsin terävästi ulos. ”Ei”, myönsin.
Jatkoimme vähän matkaa. Hän antoi minun hautua omissa ajatuksissani, ennen kuin puhui jälleen.
”Tulet tässä paikkaan, jossa pääset taas takaisin itsesi luottamiseen. Jokainen osasi – keho, mieli, henki, aspekti, sisäinen Jumala, jumaluus, jokainen koettu ja kokematon mahdollisuus – todella haluaa palvella sinua. Se olet sinä. Se olet sinä.”
Jokin rinnassani kiristyi. Katsoin poispäin.
”Siis, tulet tässä nyt paikkaan, jossa sanot: ”Minun täytyy luottaa itseeni. Minun täytyy päästää täysin irti.””
Kurtistin kulmiani. ”Päästää irti mistä?”
”Tarpeesta ymmärtää”, hän sanoi. ”Varmuuden halusta. Yrityksestä muotoilla se kaikki. Et päästä irti johonkin – johonkin jumalaan, johonkin ulkoiseen voimaan – vaan päästät irti itseesi.”
Nielaisin. ”Ja mitä sitten tapahtuu?”
Hän virnisti. ”On helvetin pelottavaa.”
Saavuimme vanhalle sillalle, ja nojasin kaidetta vasten, tuijottaen alla olevaa vettä. Katuvalot syttyivät, heittäen pitkiä varjoja jalkakäytävälle.
Sormeni seurasivat kylmää metallikaidetta.
Ja sitten tajusin.
Käännyin häntä kohti, ääneni ollessa nyt hiljaisempi. ”Kyse on vain minusta, vai mitä?”
Hän nosti kulmakarvaansa.
”Kaikki tämä … kaikki etsiminen, kaikki kyseenalaistaminen, kaikki ahdistus … se johtuu siitä, että etsin jotain itseni ulkopuolelta. Mutta eihän siellä ole mitään? Olen vain minä.”
Hidas hymy kulki hänen kasvojensa yli.
”Nyt ymmärrät sen.”
Käännyin taas vettä kohti. Rinta tuntui tiukalta. Sydän pamppaili, mutta ei ahdistuksesta. Se oli jotain muuta – jotain syvempää, jotain mitä en osannut aivan nimetä.
”Se on pelottavaa”, kuiskasin.
Hän nyökkäsi. ”Tietysti on. Olet elämien ajan uskonut johonkin ulkopuolellasi. Oppaisiin, kuninkaisiin, jumaliin, universumiin, myös kaltaisiini opettajiin. Mutta ei ole ketään muuta. Kaikki on vain sinä.”
Tartuin kaiteeseen. ”Mutta miksi se on niin pelottavaa?”
”Koska se merkitsee, että olet vastuussa kaikesta”, hän sanoi. ”Ei ole mitään korkeampaa voimaa, jota syyttää. Ei kohtaloa/annettua osaa. Ei kohtaloa kirjoitettuna tähtiin. Olet vain sinä, ja valitset – luot – joka hetki. Ja kun oivallat sen … et voi piiloutua enää minnekään.”
Vedin terävästi henkeä sisään.
Hän astui lähemmäs.
”Oivallat, ettei ole turvaverkkoa. Ei rakennetta pitämässä sinua pystyssä. Ja ihmisosasi? Se sekoaa, koska se ei tiedä, miten ollaan ilman, että joku tai jokin kertoo, mitä tehdään. Mutta mestari sinussa?” Hän taputti rintaansa. ”Se osa tietää jo. Se on odottanut, että saat kiinni.”
Annoin hänen sanojensa asettua, tuijottaen vettä.
”Siis, miten luotan itseeni?” kysyin melkein kuiskaten.
Hän nojautui kaidetta vasten vieressäni.
”Lakkaat etsimästä todisteita”, hän sanoi.
Käännyin häntä kohti.
”Odotat jatkuvasti jonkinlaista merkkiä, että olet oikealla polulla, ettet mokaa. Mutta se on edelleen katsomista ulospäin. Luottamus ei ole asia, jonka todistat ensin. Se on asia, jonka sallit. Se on valinta, ei lopputulos.”
Silloin epäily syöksyi takaisin.
”Mutta entä maailma?” kysyin. ”Kaikki on sekasorrossa. Jos tämä jatkuu, en …”
”Ei”, hän sanoi terävästi. ”Et jää kiinni siihen. Et yritä korjata maailmaa. Et haaskaa energiaasi politiikan tai yhteiskunnallisten asioiden kanssa taistelemiseen, tai yritä löytää ratkaisuja suojaamaan energiasi siltä, mitä ikinä tapahtuukin.”
”Mutta miten voin olla vain piittaamatta siitä?”
”Et ole piittaamatta siitä. Näet, mitä se on: vain energiaa liikkeessä. Kaaokseen kietoutumisen sijasta, astu etäämmälle ja katso energiadynamiikkaa. Mitä tapahtuu pinnan alla? Mikä muuttuu? Mikä hajoaa, jotta jotain uutta voi tulla esiin?”
Kurtistin kulmiani.
”Katso, mitä tapahtuu politiikassa, esimerkiksi. Näet jakautumista, konfliktia, draamaa. Mutta katso tuota energiaa – mitä näet oikeasti? Järjestelmät hajoavat. Rakenteet paljastuvat. Ihmiset pakotetaan kohtaamaan asiat, jotka he ovat ennen sivuuttaneet. Siinä ei ole kyse oikeasta tai väärästä – siinä on kyse liikkeestä. Ja liike merkitsee muutosta.”
Hengitin sisään. ”Siis reagoinnin sijasta, vain tarkkailen tuota energiaa?”
Hän nyökkäsi. ”Kyllä. Ja ennen kaikkea sallit valosi olla läsnä siinä.”
”Mutta mitä teen sitten?” kysyin. ”Istun vain kädet ristissä katselemassa?”
”Säteilet”, hän sanoi.
Katsoin häntä skeptisesti.
Häntä nauratti. ”Ajattelet, ettei se riitä. Että pelkkä oleminen ei tee mitään. Mutta valosi tekee enemmän, kuin voisit mitenkään ymmärtää. Näet itsesi vain istumassa penkillä, kun maailma palaa, mutta todellisuudessa tuot sitä valoa, joka muuttaa kaiken.”
Puhalsin hitaasti ulos.
”Minusta tuntuu, kuin olisin pidätellyt henkeäni vuosia.”
”Hengitä sitten ulos”, hän sanoi.
Tein niin.
Ja jokin hellitti/päästi irti minussa.
Vain vähän. Vain riittävästi.
Katseemme kohtasivat. ”Minua pelottaa edelleen vähän.”
”Hyvä”, hän sanoi. ”Se merkitsee, että seisot kynnyksellä.”
Hän hymyili.
”Nyt sinun täytyy vain … astua ovesta.”
Mestarin sanat tässä tarinassa perustuvat Adamuksen kanavointeihin:
Mestarit-sarja – shoud 3
Intohimo 2020 -sarja – shoud 1
Merlin minä olen -sarja – shoud 1
Penkkeilyn taito-sarja – shoud 1
ALT-sarja – shoud 9
***
Carolina on ollut Crimson Circlen henkilökuntaa vuodesta 2021 ja valvonut asiakaskokemusta ja data-analyysiä viimeisen vuoden. Hänen matkansa shaumbrana alkoi virallisesti 2011, jolloin hän sai vielä iloa planeetan pelastamisesta ympäristöinsinöörinä. Mutta vasta vuonna 2015, pudottuaan melko karusti sen oivaltamiseen, ettei hän oikeasti nauttinut valitsemastaan elämästä, hän päätti muuttaa kurssia ja omistautua yhdistymiselle sisäiseen tietämiseensä ja viisauteensa, ja tehdä parhaansa päästäkseen itseluomiensa rajoitusten yli. Koska, Metallican viisailla sanoilla, ”millään muulla ei ole merkitystä.” Carolinaan voi ottaa yhteyttä sähköpostilla.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.