LOPUN ALKUA

Kirjoittanut Cheryl Richardson (cherylrichardson.com)
10.9.2023
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Istuin ikkunan ääressä, kuin pieni tyttö jouluaattona odottamassa joulupukin saapumista reellään. Koko päivän olin tähyillyt kolibreja, koska en ollut kahteen päivään nähnyt niitä puutarhassani. Sama juttu joka vuosi. Heti kun työn päivä (1.9.) on mennyt, mieltäni alkavat vaivata ajatukset kesän loppumisesta ja kolibrien lähtemisestä taas kerran.

Kun katsoin salviaruukkuja ja veriappelsiininvärisiä tulitorvia – kasveja joita kolibrit ovat rakastaneet eniten – hiljensin ahdistuneen mieleni ja annoin itseni olla tuon katkeransuloisen surun kanssa loppumisista. Yrttitarha alkaa hitaasti tehdä siemeniä. Kurpitsan- ja kurkunvarret ovat tuottaneet viimeisen antinsa. Ja koristekrassin loputtomat kukat alkavat nyt kuihtua ja hävitä.

Puutarhani on opettanut minulle hyvin paljon elämän kierroista ja sen merkityksestä, että ottaa avosylin vastaan jonkin kauden loppumisen. Aivan kuten puutarhakasvun loppuminen, elämän loppumiset antavat meille tilaisuuden arvioida, mikä toimi, mikä ei toiminut, mitä rakastimme ja mistä meidän täytyy päästää irti. Esimerkiksi, rakastin koristekrasseja ja istutan niitä varmasti enemmän ensi vuonna. En tarvinnut sitä määrää persiljaa tai kesäkurpitsaa, kuin kylvin, joten muistan jättää tilaa jollekin muulle.

Ennen kaikkea puutarhani on opettanut minulle, miten ystävystytään surun ja murheen kanssa. Tuskan sivuuntyöntämisen sijasta, opin hyväksymään sen melankolisen mielialan, joka tulee, kun kukat putoavat ja linnut lentävät etelään. Sen sijaan että kiroan etupihan vaahteran, kun se alkaa kääntyä talvea kohti vähän liian varhain minun makuuni, siunaan sitä ja kiitän, että se on majoittanut linnut ja mehiläiset, joita rakastan kovasti.

Ja sitten on nuo kolibrit. Juuri kun luulin, että minun täytyy varmaan hyväksyä niiden lähtö, saan yllätysvierailun. Kun istun tässä työpöytäni ääressä, sulkien välähdys vetää minut puutarhaan johtavalle ovelle, ja löydän naaraskolibrin juomassa ruokinta-astialla. Kun ihailen sen loistavaa pukua, se nousee ilmaan ja tulee ovelle, räpyttelee silmieni edessä riittävän pitkään, että voin kiittää sitä ja sanoa näkemiin. Vain siltä varalta, että tämä on loppu.

Rakkautta,

Cheryl

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.