OMISTAJUUSSELKEYTTÄ

Kirjoittanut Špela Tajnići (www.crimsoncircle.com)
Lokakuun 2022 Shaumbra-lehdestä
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Kaukaisessa, kaukaisessa galaksissa on pieni, sininen planeetta nimeltään Maa. Se on täynnä eloisaa elämää, iloa, naurua ja rakkautta. Se on täynnä tuskaa, surua ja kärsimystä. Mutta ennen kaikkea se on täynnä omistajuushämmennystä. Mikä on minun?

Vaikka siellä on melko hyviä ja selkeitä lakeja maan, kiinteistöjen, autojen ja tavallisten hyödykkeiden omistajuudesta, ei ole tietoisuutta tai lakeja siitä, mitkä emootiot, tunteet ja muut ei-fyysiset asiat kuuluvat yksilöille. Voi, ihmiset myös pitävät siitä, koska he voivat omistaa melkein mitä vain, kunhan se palvelee heidän ihmisidentiteettiään. Se mitä he omistavat, tekee heistä vahvan, oikeamielisen, pelastajan, uhrin, marttyyrin ym. Se on suurta peliä, mahtavaa peliä, mutta loppujen lopuksi se on aina vaatimisen eikä koskaan torjumisen peliä.

Tämä tarina ei ole kuitenkaan tuon avaruuden sinisen marmorikuulan tavallisista ihmisistä. Tavalliset ihmiset pitävät tuosta pelistä ja laskevat voittoja. Tämä tarina on pienestä ryhmästä, jotka kutsuvat itseään shaumbroiksi. Useimmat shaumbrat ovat saaneet tarpeekseen tästä omistajuuspelistä, joka on jatkunut aioneita. Se oli hauskaa, mutta ei oikeasti. No, joskus. Ehkä. Mutta nyt he haluavat pois tuosta pelistä eikä heillä ole aavistustakaan, miten sen saa tapahtumaan.

Yhtenä noista shaumbroista voin puhua tästä hämmennyksestä itse. Mikä on minun? Se on yksinkertainen kysymys, johon on yksinkertainen vastaus, mutta haluamme tehdä siitä vaikeaa. Meillä on taipumusta tulla analyyttiseksi ja ylifilosofiseksi ja yrittää selvittää sen – ja sitten olla yrittämättä lainkaan, koska haluamme välttää kaikkia niitä häiriötekijöitä ja kaninkoloja, joihin ajattelu tavallisesti johtaa meidät. Siis jumitamme epävarmuudessa, odottaen selkeyttä ja yrittäen selvittää, miten sallitaan, sen sijaan että vain sallimme.

Takaisin aikaan ennen selkeyttä – mikä oli minun? No, ymmärsinkö edes tuota kysymystä? Havaintoni tuosta kysymyksestä laittoi minut melko kehnoon asemaan, hämmennykseen oikeastaan, ja yritin selvittää, minkä oletettiin olevan minun ja oliko se, mitä minulle oli annettu, todellisuudessa minun. Tämä saattaa kuulostaa hyvin oudolta havaintotavalta, ja voisit sanoa: "Ei, en ymmärrä sitä niin." Kenties se on erilaista sinulla, mutta tätä minä tein hyvin pitkään, tiedostamatta sitä.

Tobias sanoi uudestaan ja uudestaan: "Se on sinun, minkä valitset. Siis mitä valitset?" Koska tunsin-ajattelin kiireisenä tuota kysymystä, en koskaan todella tiedostanut tai tuntenut sitä, vielä vähemmän sallin tuon vastauksen. Kuulin hänet ja ajattelin: "No, se on täysin ok ja hyvä. Se vain on minun, minkä valitsen. Mahtavaa. Mutta miten selvitän, mitä valitsen, jos minulla ei ole aavistustakaan, mikä ylipäätään oli minun?" Oli jatkuva, hämmentynyt ja hämmentävä silmukka yrittäessäni selvittää sitä.  

Ja sitten yhtenä kauniina päivänä, yhdessä upeassa shoudissa tai pilvikurssissa tai kenties keahakissa, vihdoin tunsin tuon vastauksen kysymysosaa: "Mitä valitsen?" ja hoksasin sen: "Kaikki energia on minun, joten … Ai niin, tietenkin! Valitse, mikä on sinun. Älä selvitä (läpsäytys otsaan). Voi luoja, miten yksinkertaista!"

Aivan yhtäkkiä oivalsin, ettei koskaan ollut kyse sen selvittämisestä. Oli kyse sen valitsemisesta, minkä otan omakseni – riippumatta siitä, mistä se tuli – piste. Valitseminen, omistajuuden vaatiminen jostain ei ole sama asia, kuin sen selvittäminen, onko se minun. Voi luoja, viimeinkin tajusin sen.

Pitkä tarina lyhyemmin:

Virkailija (lohikäärme): "Rouva, löysimme täältä mahtavaa kärsimystä kirkkaissa väreissä. Onko se teidän?"

Minä (peloissaan ja hämmentyneenä): "No, $h&"#$, kenties? Onko siinä lappu, jossa on minun nimeni? Eikö? No, se voisi olla minun. En muista, että minulla on ollut se, mutta se saattaa hyvinkin olla minun. Kaikilla on se, joten luultavasti minullakin on. Kadotinko sen? Oliko minulla se? Onko se minun? Miten selvitän sen? Voi, miten kiperä paikka! No, sinun on parasta antaa se minulle, ja kannan sitä, kunnes saan selville, kenelle se kuuluu."

Miljoona vuotta (kyyneltä) myöhemmin …

Virkailija (lohikäärme mukaillen nyt viisaasti tuota kysymystä): "Mestari, tässä meillä on edelleen tämä vanha kunnon värikäs kärsimys raahattavana. Oletko päättänyt jo siitä? Siitä on vuosia ja vuosia. Valitsetko se nyt omaksesi?"

Mestari-minä: "Herranen aika, en! Heitä se pois!"

Virkailija (lohikäärme nyt haistellen, testaten ja puraisten minua): "Nuuh, nuuh … Mutta olet kanniskellut sitä kaikki nämä vuodet. Oletko varma, ettei se kuulu sinulle? Eikö sinun pitäisi selvittää se ensin varmuuden vuoksi?"

Mestari-minä (lopultakin selkeyden kera): "Ei ole mitään selvitettävää. Ihan sama, jos minulla on ollut se ihmistaskussani kaikki nuo vuodet, enkä alkuun edes ymmärtänyt koko kysymystä. En halua sitä nyt. Siksi en valitse sitä. Heitä se pois!"

Virkailija-lohikäärme: "Ilomielin, mestari. Se on poissa."

________________

Špela asuu Sloveniassa aviomiehensä, kahden lapsensa ja kahden koiransa kanssa. Vuoden 2016 lopulla hän keräsi lopulta rohkeuden lähteä umpikujatyöpaikasta ja alkaa tavoitella sisäistä vapautta ja pitkään odotettuja vastauksia. Hyvin pian Adamuksen kirja "Act of Consciousness" johdatti hänet Crimson Circleen ja valtavaan helpotuksenhuokaukseen. Špela sanoo: "Rakastan tutkia ja ilmaista itseäni kaikin mahdollisin tavoin, mutta ennen kaikkea rakastan kääntää Crimson Circlen aineistoa. Tänä päivänä pidän itseäni metafyysisenä freelancerina, kenen tahansa palveluksessa, olematta kiitollisuudenvelassa kenellekään." Špelaan saa yhteyden sähköpostilla.

 

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.