IHMETYKSEN TAIDE/TAITO
Kirjoittanut Paul Bond (www.crimsoncircle.com)
Huhtikuun 2022 Shaumbra-lehdestä
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Näyttelijä ja muusikko Tom Waits kertoo: "Kaikki selitetään nyt. Elämme ajassa, jossa sanot puolihuolimattomasti jollekin: "Mikä sen tarina on?" ja hän voi juosta tietokoneelle ja kertoa sinulle sen viidessä sekunnissa. Se on ok, mutta joskus jatkaisin yhtä mielelläni vain ihmettelyä. Meillä on tällä hetkellä ihmetys/ihmettelyvajetta."
Jos käyttäisin yhtä sanaa kuvaamaan pääteemaa maagista realismia edustavassa taiteessani, se olisi "ihmetys" – haluan, että taiteeni näkeminen saa ihmisten mielikuvituksen pohtimaan, mitä tietty työ saattaisi merkitä. Alusta saakka olen kuvataiteessani käyttänyt piirtämistä ja maalaamista tarinan kertomiseen. Kuvista tuli symbolikieltä kertomaan, mitä ajattelin ja tunsin tietyssä kohtaa itsestäni ja maailmasta laajemmin. Käytän vertauskuvaa tulkitsemaan nuo tunteet maalauksiksi, joista tulee kuvauksia tai tilannekuvia laajemmasta narratiivista.
Synnyin Meksikossa, jossa maagisen realismin kirjallisuus on yleistä. Ja liitän oman rikkaan mielikuvitukseni noiden romaanien lukemiseen, kuten myös kaikkien fantasia- ja sci-fi-kirjojen ahmimiseen, jotka saatoin löytää kasvuiässä. Lukiessani hahmoista ja tilanteista joita ei ole olemassa, minun oli pakko kuvitella, miltä ne ehkä näyttäisivät. Uskoakseni kolmas/sisäinen silmämme on hyvin lihaksen kaltainen, ja mitä enemmän käytämme sitä, sitä vahvemmaksi se tulee.
Alkuvaiheessa työni heijastivat usein yhteiskunnallisia ja poliittisia teemoja, mutta viime aikoina minua on inspiroinut metafysiikka, henkisyys, elämä selväjärkisenä unena, universumimme muokattavuus – nämä asiat kiinnostavat minua syvällä tasolla.
Uskon, että elämämme ei ole "ennalta koottu" tai jonkin jumalaisen luojan oikkujen sanelema (vaikka minulla onkin oma versoni Jumalasta), eikä se tapahdu meille sattumalta. Henkilökohtaiset kokemuksemme kehittyvät uskomustemme, halujemme ja odotustemme mukaisesti. Meidät luotiin luojiksi – jumalan kuviksi – ja tuo fyysinen todellisuus on rakenteena suunniteltu meille muokattavaksi ja muotoiltavaksi sellaiseksi, mitä valitsemme kokea milloinkin. Fysiikka todistaa nyt monien näistä metafyysisistä käsityksistä olevan totta. Polkuni on hallita tietoisesti tämä olemistapa, ja tietysti nuo ajatukset tulevat läpi taiteessani.
Käytän usein lintuja, höyheniä, pilviä ja leijuvia elementtejä yhdessä maisemien ja kivien kanssa vertauskuvina, taivas vs. maa, fyysinen vs. henkinen, valve- vs. unielämä. Rohkeus, ilo, leikkisyys ja tyydytystä tuottava elämä ovat myös ensisijaisia teemoja. Alan Watts sanoi sen hyvin: "Ihminen kärsii vain silloin, kun hän ottaa tosissaan sen, minkä Jumala teki huvin vuoksi." Tämä asenne on laukaisualusta suurimmalle osalle töistäni.
Vaimoni on myös yleisesti toistuva elementti töissäni. Hän on vastuussa palaamisestani maalaamiseen pitkän tauon jälkeen ja siirtymisestäni sitä kohti, että minusta tulee kokoaikainen, menestyvä kuvataiteilija. Sanan aidoimmassa merkityksessä, hän on muusani. Hän on myös upea ja viehkeä, ja rakastan katsella häntä. Siis hänestä on tullut luonnollinen (ja halpa) valintani malliksi. Hän on mallina kansikuvassa Turvapaikka (s. 1) sekä tämän artikkelin alussa näkyvässä maalauksessa Morpho (s. 12), kuten kuvataan alla.
(Suom. huom. voit katsoa kuvat Shaumbra-lehdestä täältä, sivut mainittu tekstissä.)
Kun piiritin vaimoani, tein musiikkisoittolistan osoittaakseni, miten hyvä maku minulla oli. Yhtenä siinä oli laulu, josta Sting teki uuden version, "She Walks this Earth". Siinä on kohta, jossa sanotaan: kun hän kävelee ohi, näen väriaallon, liikkuvan kuin enkeli, perhosia perässään. Siitä on tullut yksi suhteemme teemalauluista, ja olen siitä lähtien halunnut maalata oman tulkintani siitä. Nyt 14 vuoden kuluttua meillä on toinen koti Costa Ricassa, jossa siniset taivaansiivet (morpho-perhonen) leijuvat patiomme poikki ja jossa kasvaa guaria moradaa, maan kansallisorkideaa. Aikana jonka olemme olleet yhdessä, olen nähnyt hänen transformoituvan, parantuvan ja kehittyvän syvällisen kauniilla tavoilla. Niinpä tämä syntyi kaikista noista elementeistä (s. 14).
Tutkin myös usein viattomuutta ja lapsenomaista ihmetystä. Miksi kadotamme sen, ja miten voimme säilyttää sen aikuisina. Maalaukseni "McKenan suloisenkatkera lähtö Onnellisuuden maasta" puhuu tästä ajatuksesta (s. 15). Teokseen liittyvä tarina on tämä:
"Surullista tietämistä äänessään, Apinakuningas sanoi pehmeästi McKenan korvaan: "Sinun on aika lähteä luotamme, lapsi." McKena, silmät kiinnittyneenä jo laivaan, joka oli tulossa viemään hänet Aikuisten maahan, sanoi poissaolevasti: "Mutta palaan pian, ok?" "Kenties", kuningas vastasi. Mutta hän tiesi, että kestäisi monta vuotta, ennen kuin tämä palaisi, jos koskaan. Tytöllä olisi tarkoitus tuossa uudessa maailmassa. Mutta kun hän unohtaa leikkiä ja käyttää mielikuvituksen lahjaa, palaaminen on luultavasti hyvin vaikeaa. "Muista vain, että olemme aina täällä. Kun tulee se päivä, jolloin muiden mielipiteistä tulee tärkeämpiä kuin omasi, ja suru elämästä jossa on lakannut olemasta taikuutta, tulee liian raskaaksi, ja naurua on niukalti, niin tämä sama laiva tuo sinut takaisin."
Muut saarelaiset jotka olivat kuulleet Apinakuninkaan hyvästit miljoona kertaa aiemmin, itkivät edelleen aina näistä sanoista. Eivät oman menetyksensä vuoksi, vaan tytön. Vaikka he tiesivät, että unelmoidessaan he leikkisivät edelleen yhdessä. Ja kenties, jonain päivänä, kenties katsellessaan oman lapsensa täyttyvän ilostaan kuin purje, hän olisi yksi niistä harvoista, jotka palaavat. Kenties."
Työtäni inspiroivat usein myös muiden kirjoitukset. "Tyttö joka lensi maailman ympäri omatekoisessa unessa" (s. 16) sai inspiraation runoilija Patrick Overtonin kirjoituksesta: "Kun kuljemme kaiken valon reunalla ja otamme askeleen tuntemattoman pimeyteen, meidän täytyy uskoa toisen kahdesta asiasta tapahtuvan. Meille on jotain kiinteää, minkä päällä seistä, tai meidät opetetaan lentämään."
Ollessani itsekin kirjoittaja ja runoilija, on myös töitä, jotka tulevat yhteistyöstä oman proosani kanssa. Ihmisenä joka on työskennellyt saattokodissa ja ollut läsnä myös monien omien perheenjäsentensä kuollessa, minulla on ollut aina selvä tietoisuus omasta fyysisestä kuolevaisuudestani. Tunnen sen lisäävän arvostustani omaa elämääni ja niitä kohtaan, joiden kanssa olen suhteessa.
Kirjoitin runon kumppanin kuvitteellisesta kuolemasta, josta tuli myös samanniminen maalaus (s. 17).
VÄLIMAASTOSSA, TÄÄLLÄ JA EI-TÄÄLLÄ
Jos kuolisit ennen minua
etsisin tontin
taivaan ja maan väliltä,
välimaastosta, täällä ja ei-täällä,
ja rakentaisin sinne pienen talon
kuin yösijan jollaisia patikoijat käyttävät pitkillä vuoristopoluilla.
Paikan jossa viettää öitä yhdessä,
ja silloin kun sinusta siltä tuntuisi,
voisit tuudittaa vastasyntynyttä suruani.
Poissa suruni myrskystä,
kertoisit minulle tarinoita,
joissa en välittäisi, jos liioittelisit siitä,
miksi minulla ei pitäisi olla kiire tulla perässä.
Ruokkisit minua tietävillä sanoilla,
että kaikki on ok. Kaikki on jumalaista.
Että sinulla oli lähtiessäsi kaikki, minkä vuoksi tulit, ja enemmän.
Kiittäisit minua
makeilla, kahvilta maistuvilla suukoilla
ja jäisit, kunnes aamunkoitto oli varma,
kunnes yö oli kaatanut viimeisenkin pimeytensä.
Kun heräisin taas,
tuoksusi lakanoillamme vahvistaisi
ettei se ollut vain unta.
Että odotit meitä
yömajassa jonka rakensin
välimaastoon,
täällä ja ei-täällä.
_____________
Taiteilijasta
Palkittu taitelija Paul Bond syntyi 1964 Guadalajarassa, Meksikossa, ja hän asuu ja työskentelee tällä hetkellä San Clementessä, Kaliforniassa. Paul Bondin taide elää unen ja todellisuuden välisissä tiloissa. Latinalaisamerikkalaisesta maagisen realismin genrestä ammentaen, hänen maalauksensa yhdistävät symbolisia, surrealistisia ja fantasiaelementtejä realistisiin atmosfääreihin paljastaen maailman, jossa kaikki on mahdollista. Asettamalla vastakkain ja muuttamalla tuttuja esineitä – sekoittaen tasavertaisesti hulluttelua, ihmetystä ja mystiikkaa – Bond luo maailman, jossa kaikki on mahdollista.
Bondin työt ovat voittaneet lukuisia palkintoja ja niitä on ollut esillä gallerioissa, museoissa ja kulttuurikeskuksissa, mm. New Mexicon Porttimuseo ja San Diegon taidemuseo. Hänen maalauksiaan on nyt yksityiskokoelmissa ympäri USA:ta, sekä Australiassa, Euroopassa, Aasiassa ja Lähi-idässä. Yrityskokoelmia omistavat mm. 20th Century Fox, Warner Bros & NBC Studios, Royal Caribbean International, Marriott Hotels, Hotel EMC2, Scripps Hospital ja Lucile Packard Children's Hospital, ja hänen töitään esitellään lukuisissa nykytaiteen julkaisuissa.
Kansikuva: "Turvapaikka", Paul Bondin öljymaalaus kankaalle. Jokaisella meistä on henkilökohtainen turvapaikka. Se voi olla rakastaja, lapsi tai vanhempi, koti, Jumala tai näiden yhdistelmä. Paikka jossa meidän on turvallista olla todellinen itsemme tuomitsematta ja vapaa kasvamaan ja kukoistamaan. Minulle tämä liittyy myös suhteeseeni vaimon kanssa, joka ilmestyi maagisesti henkilökohtaiseksi turvapaikkasaarekseni erityisen raskaan avomeriylityksen aikana.
Paul tekee alkuperäisiä öljymaalauksia, rajattuina painoksina printtejä, kirjoja, tervehdyskortteja, kalentereita ja palapelejä, jotka esittävät hänen maagista taidettaan, paulbondart.com.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.