YLTÄKYLLÄISYYDEN MALJA – POIS "MUKAVASTA" PUUTTEESTA

Kirjoittanut James Maberly (www.crimsoncircle.com)
Marraskuun 2020 Shaumbra-lehdestä
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
 
Viime artikkelissani puhuin siitä, miten Seksuaalienergiakouluun (SES) osallistumisen jälkeen hyvin monia asioita tuntui yhdistyvän ymmärrykseksi. Niistä kolme oli: 1) puutteeni oli itse aiheutettua, 2) annoin hyvin paljon valtaa muille ja 3) en luottanut itseeni. Tämä oli vähän järkytys minulle ja kuitenkin hyvin ilmiselvää, kun se osoitettiin. Oivalsin myös, miten paljon egoni oli leikkinyt kanssani, yhdessä aspektieni kanssa. Niiden välillä oli tietysti nerokas yhteys, paljolti minun kustannuksellani ja minua turhauttaen.
 
Tuon tarinan jakamisen jälkeen useita merkityksellisiä asioita on tapahtunut. Ensin oli Threshold, ällistyttävä tapahtuma, jota seurasi pian "Passion of the Merlin", joka oli todella eeppistä ja elämää muuttavaa materiaalia. Ja juuri ennen niitä ilmestyi "Master's pause, I Am Abundance" (=mestarin tauko, olen yltäkylläisyys), myös virstanpylvästapahtuma. Tiedämme, että yltäkylläisyys on välttämätön edellytys Oivaltamiselle tai ainakin osa sitä, joten tuntuu tärkeältä käsitellä tätä uudelleen, koska meissä on monia, jotka edelleen huomaavat vanhojen kaavojen pidättelevän itseään.
 
Adamus saa kaiken sen kuulostamaan hyvin helpolta, hän on hyvä siinä. Mutta kaikista monista ja arvokkaista viisaudenjyväsistä tuossa "Master's Pausessa", minulle erottuu se, että olen "malja", johon sieluni, "minä olen" -olemukseni, kaataa jatkuvaa yltäkylläisyysvirtaa ja joka ylitsevuotaa ja täyttää todellisuuteni, kaiken ylimääräisen palatessa takaisin sieluun käytettäväksi uudestaan.
 
Muutama vuosi sitten ajoin Ferrybridgessä (Yorkshire, Iso-Britannia) vanhan hiilivoimalan ohi, jossa oli kahdeksan tornia, ja kukin niistä oli 135 metriä korkea ja halkaisijaltaan 88 metriä tyvestä – valtavia! Ne ovat massiivinen maamerkki täällä Iso-Britanniassa, kun ajaa moottoritietä A1 pohjoiseen. Ne oli määrä purkaa tekemään tilaa kolmelle uudelle monipolttoainevoimalalle. Kun ajoin ohi, saatoin "nähdä" valoa virtaavan näiden tornien päästä, valuvan sivujen päälle ja tunkeutuvan tornirakenteeseen. Olin täynnä halua löytää tavan toteuttaa tämän, symbolina kaikille ohiajaville siitä, että kaikki tulee sisältä. Kirjoitin pitkän ehdotuksen johtajille yhden tornin pelastamisesta, kera kuvan miltä se näyttäisi ja miksi se olisi hyvin uskomaton taideteos – säilyttäen tuon massiivisen maamerkin, mutta uuden, inspiroivan ja tärkeän viestin kera.
 
Surullista kyllä, ehdotukseni hylättiin, mutta katso kuvaa tässä. Se on (minun silmissäni) kaunis, ja nyt näen, kun pisteet on yhdistetty, että olin suunnitellut ja ehdottanut "maljaa", jossa valoa, energiaa, tietoisuutta ja yltäkylläisyyttä virtaa "minä olen" -olemuksesta, ylivuotaakseen ja täyttääkseen elämämme ja valmistellakseen meidät Oivaltamiseen ja sen yli. Jos haluat nähdä lisää kuvia ja infoa, käy nettisivuillani.
 
Olen nyt oivaltanut, ettei yltäkylläisyys ole uusi tapahtuma olemassaolossani, vaan se on aina ollut siinä. Luonnollinen tilani on yltäkylläisyys. Olen näyttänyt pitävän kilpeä pääni päällä, jotta se on ohjattu pois minusta, ihmisestä. Miten hullua se on? Olen nyt ottanut tuon kilven pois ja sallin se virrata minuun. Päivittäin kuitenkin huomaan, että kilpi on hiipinyt takaisin ja minun täytyy ottaa se taas pois. Mieleni on hyvin nerokas vetämään minut takaisin omaan todellisuuteensa.
 
Viime shoudissa, "Merlin minä olen" -sarjan ensimmäisessä, Adamus sanoi jotain, mikä oli hyvin syvällistä (omin sanoin kerrottuna): "Jos katsot pankkitiliäsi ja se on tyhjä, se johtuu siitä, että olet antanut sen jollekin muulle, pitämättä itseäsi arvokkaana. Tuntekaa tuota energiaa ja sallikaa sen muuttua, jotta se voi palvella teitä." Tämä hämmensi minua koko päivän – mitä hän tarkoitti? Tätä ei tietenkään tapahtunut itse rahan kanssa, joten mitä muuta oli? Sitten minulle valkeni: energialla on merkitystä, ei rahalla. Ja olen antanut roppakaupalla energiaa muille, erityisesti erään hyväntekeväisyysjärjestön kautta, jota olen palvellut puheenjohtajana monta vuotta. Onneksi ja viimeinkin olen nyt löytänyt halukkaan seuraajan, jotta voin lopultakin alkaa todella palvella itseäni. Kuitenkin kun alan astua pois roolistani, joka on antanut minulle paljon häiriötekijöitä ja tarkoitusta, tunnen haavoittuvuutta ja huomaan arvottomuusongelmia alkavan tulla esiin.
 
Katsoessani taaksepäin taidettani menneiltä vuosilta, erottuu piirroksia, joiden tiedän nyt liittyvän minuun henkilökohtaisesti. Nyt näen sen punaisena tuomitsemispöytänä, jossa on reikä keskellä, ja minä seison siinä, ja ympärillä on nuo samat kolme obeliskia, jotka olivat piirustuksessa "the Journey" (näkyy edellisessä artikkelissani). Kenties nämä aspekti ovat tuomareita? Mistä minut tuomittiin? Kun ajattelen sitä nyt, se olisi ollut arvottomuus. Voin nähdä myös, että vuosien saatossa, huolimatta monista selkeistä viesteistä Tobiakselta, Adamukselta, Kuthumilta, Jeshualta ja Maria Magdaleenalta, olen kamppaillut painavasta syyllisyys-, häpeä- ja totta tosiaan köyhyystaakasta luopumisen kanssa, sekä siitä huolesta, että minussa oli jotain pielessä ja kenties synnynnäisesti pahaa. Se on vienyt aikaa, mutta Adamuksen ja Kuthumin jatkuva töniminen ja opastus on kannustanut minua kurkottamaan siihen kohtaan, jossa olen tänä päivänä, aspektieni hiljentyessä ja tulossa nyt ystävikseni.
 
Nyt joka aamu hengitän, otan uudestaan yhteyden sieluuni, poistan tuon kilven, tyhjennän maljan ja tunnen yltäkylläisyyden pulppuavan sisältäni ja ylitsevuotavan täyttämään elämäni. Joka kerta kun teen tämän, se on energisoivaa ja kohottavaa. Toinen Adamuksen pointti oli, että jos otamme aikaa tuntea yltäkylläisyyttä, jonka olemme keränneet vuonna 2028, voimme kutsua sen tähän, nyt-hetkeen 2020, sen sijaan että se on kahdeksan vuoden päässä. Tuntuu erittäin hyvältä tietää, että se on jo tässä.
 
Kyse on luottamuksesta. Olen vuosia halunnut nähdä joitain todisteita ensin – se on luonnollinen ihmistarve ja me kaikki etsimme sitä – mutta tunnistan, että tämä vaatii täysin erilaista lähestymistapaa. Meidän täytyy luottaa, että se tapahtuu jo, ja sitten se tapahtuu. Energia palvelee aina, mitä tietoisuudessamme on kunakin aikana, joten se tapahtuu joka tapauksessa ja on tapahtunut koko elämämme ajan tähän saakka, pidämme siitä tai emme. Miksi emme sitten muuttaisi tietoisuutemme "sisältöä"? Adamus sanoo, ettei kyse ole yksittäisistä asioista, vaan kyse on tietoisuustilasta. Yksityiskohdat eivät yksinkertaisesti ole tarpeellisia.
 
Käsittääkseni se on tarpeellista, että minun täytyy karistaa "mukavuuteni". Mitä se merkitsee? Me jotka olemme kamppailleet päästäksemme yli puutteesta, emme ehkä tiedosta sitä, mutta kuten Jeshua sanoi minulle kanavoinnissa muutama vuosi sitten: "Sinulla on alkanut olla mukavaa puutteessasi."
 
Tässä on se juju. Nautinko siitä, että kaikki näyttää siltä kuin nyt? Ankealta, vanhalta, hoitamattomalta, korjaamattomalta ja tyylittömältä? Vai haluaisinko nähdä sen näyttävän todella ihanalta, lämpimältä, kirkkaalta, värikkäältä ja kutsuvalta, todellisen arvokkuudentunteen kera? Pitäisin jälkimmäisestä todella paljon enemmän, joten muistutan itseäni tästä joka kerta, kun katselen ympärilleni joka tilassa, jossa asun. Yksityiskohdat eivät ole tarpeellisia, mutta tietoisuustila on. Sen kaiken täytyy muuttua – minulla ei ole enää mukavaa näissä tiloissa sellaisena, kuin ne ovat.
 
Kun hiljattain makasin kylvyssä, sain visualisoinnin, joka oli niin selkeä, etten usko koskaan unohtavani sitä. Kirjoitin sen muistiin, ennen kuin jokin yksityiskohta häviää:
 
Istuin itse rakennetussa huoneessa, löysät kahleet kiinnitettynä ranteisiin ja jalkoihin nahkaremmeillä. Oli selvää, etteivät muut olleet laittaneet niitä minulle. Olin laittanut ne itse itselleni ja istuin mukavassa tuolissa. Ympärilläni oli mukava huone, ja ikkunoista uskomaton näkymä kaikkialle ympärille. Niinpä saatoin katsella ulos helposti ja nauttia maisemasta, mutten todella osallistua siihen. Ovi oli lukossa, teljettynä sisältäpäin. Olin rakentanut koko huoneen itse, alusta loppuun.
 
Tunsin pelon syöksyvän kehoni läpi, kun makasin kylvyssä. Jalat olivat kireät, ja niskan takana oli jännitystä. Pelko oli totta, ei kuviteltua, mikä sai minut oivaltamaan, miten paljon olin panostanut puutteeseen.
 
Irrotin nahkaremmit raajojeni ympäriltä ja annoin niiden pudota maahan. Lähestyin ikkunoita ja katsoin ulos, kaikkialle. Oli kaunista. Vedin useita kertoja syvään henkeä ja avasin oven. Ylälukon, alalukon ja avaimen (kaikki itse laitettuja) ja astuin auringonvaloon. Se oli upeaa. Näkymä oli suurenmoinen. Avoin, kirkas, runsaasti värejä ja tuoksuja. Katson taaksepäin huonetta, joka näytti ratapalkeilla lepäävältä kontilta, ja sen näytti tylsältä ja sopimattomalta maisemaan. Mitä enemmän katselin sitä, sitä kauemmas se näytti loittonevan, kunnes se näytti olevan 50 metrin päässä.
 
Sitten huomasin, että vasemmalla puolellani seisoi Adamus St. Germain, oikealla puolellani Jeshua ja takanani oli Kuthumi. Adamus hoiti suuriman osan puhumisesta. Heidän takanaan oli joukko enkelihahmoja, jotka kaikki odottivat ja osoittivat tukensa astumiselleni ulos tuosta laatikosta.
 
Aloin huomata/oivaltaa jotain muuta. Tuosta huoneesta poistumisessa oli kyse paljon enemmästä kuin vain rahasta (vaikka se oli ongelma, joka huusi kovimpaan ääneen minulle). Siinä oli kyse kaikesta. Yltäkylläisyys ei ollut rajoittunutta, se sisälsi kaiken – miten toimin, miten ajattelin itsestäni, miten reagoin toisiin, miten näin oman elämäni edistymisen, perheeni ja kaiken muun. Muistin Maria Magdaleenan kommentin kanavoinnissa, kun hän sanoi minulle: "Miksi esität niin pientä?" Yhtäkkiä hän oli edessäni, nyökkäsi ja onnitteli minua edistymisestäni.
 
Katsoin ympärille. Maisema muuttui jatkuvasti. Kun olin tuossa huoneessa, maisema näytti pysyvän samana, mutta ulkona kaikki voisi muuttua silmänräpäyksessä. Näin talomme. Yhtäkkiä seinät oli maalattu sisä- ja ulkopuolta, ja kaikki mädäntyneet puiset ikkunalaudat oli korvattu. Puutarha oli paremmin hoidettu. Tie talolle oli siisti, ja aidat ympärillä oli korjattu tai uusia. Se näytti upealta. Sisällä kaikki oli vastamaalattua ja puhdasta kosteudesta ja pölystä, vaikkei loistavan siistiä.
 
Näin meidät lomalla Zimbabwessa, Australiassa ja monissa muissa paikoissa. Se muuttui jatkuvasti. Käännyin ja koko perheeni käveli minua kohti, onnitteli minua ja halasi oikein kunnolla. Seisoimme siinä yhdessä ja katselimme kaikkea. Sitten näin kaikenlaisia ihmisiä tulevan minua kohti. Näin yhtäkkiä koko Afrikan, ja näin sen vaikutuksen, joka ponnisteluillamme olisi mantereen tulevaisuuteen. Näin vaikutukseni muihin laajentuvan ja ottavan syleilyynsä hyvin monia uusia ihmisiä, joiden kasvoja en tuntenut.
 
Sitten käännyin katsomaan tuota huonetta. Adamus joka oli jutellut koko ajan ja laukonut vitsejä, kuten aina, kysyi minulta, mitä halusin tehdä sille. Saatoin edelleen tuntea pelon kehossani, mutta se oli paljon vähäisempää nyt. Tunsin, että tuon huoneen täytyi lähteä. Halusin, että se viedään pois. Yhtäkkiä iso trukki ajoi paikalle, otti sen kyytiin ja vei eräänlaiseen krematorioon. Koko huone laitettiin uuniin. Olin huolissani kaikista kirjoista, joihin olin tottunut, ja kaikista asioista jotka olivat minulle mukavia siellä, ja hetken aikaa halusin rynnätä sisään pelastamaan ne kaikki. Sitten oivalsin, että kaikki mitä tarvitsin ja paljon, paljon enemmän, oli ulkopuolella, joten katselin sen palavan. Se paloi kirjaimellisesti tuhkaksi ja oli poissa.
 
Maisema oli nyt kaikkialla ja muuttui sen mukaan, mitä ajattelin. Näin pöydän ja siinä pankinjohtajan. Kävelin hänen luokseen ja toiveikkaana ajatellen sanoin: "Onko velkoja enää jäljellä?" "Ei yhtään. Ne ovat kaikki poissa. Olet velaton. Itse asiassa saldosi näyttää hyvältä", hän sanoi.
 
Katsoin Adamusta, Jeshuaa, Kuthumia ja Maria Magdaleenaa, ja he kaikki puhuivat minulle siitä, kuka olin: "Olet suuri mestari. Hyväksy se, ruumiillista se, tiedä se ja tunne se. Astu ulos ja ole, kuka todella olet. Olet universumisi keskellä. Luo se, mitä haluat tapahtuvan. Olet kontrollissa."
 
Olin taas tietoinen tuosta enkelijoukosta, joka seisoi takanamme. Kaikkialla oli ällistyttävän kaunista, ja oivalsin, että minun täytyi luottaa itseeni siirtyäkseni eteenpäin. Nämä ihmiset olivat kanssani, koska he tunnistivat jotain, mitä minä en tunnistanut. Minun täytyy tietää ja omistaa se.
 
Vedin monta kertaa hyvin syvään henkeä ja tulin pois meditaatiosta. Se oli ollut syvällinen kokemus, ladattuna tunteilla. Kun kirjoitan tätä, voin edelleen tuntea jännittyneisyyden jaloissani. Miten poikkeuksellinen kokemus!
 
Tämä visualisointi toi "mukavan puutteeni" todella etualalle, ja joka kerta kun muistan sen, minua muistutetaan julistuksesta, jonka he kaikki tekivät: olen suuri mestari, tämä on minun universumini ja kaikki palvelee minua, olen kontrollissa.
 
Kolmas kuva on puhdasta kauneutta. Se on kuva kristalliluolasta. Otin kameran mukaan, kun menimme käymään. Eikö olekin kaunis?
 
Ei se tietenkään ole, vaikka olen varma, että se on yhtä kaunis. Onko mitään arvauksia, mikä se on?
 
Se on kuva autoni konepellille muodostuneesta jäästä yhtenä pakkasyönä. Esimerkki siitä yltäkylläisestä kauneudesta, mitä on kaikkialla ympärillämme hyvin "yksinkertaisissa" asioissa, jos otamme vain aikaa katsoa ja nähdä.
 
Kuten jatkuvasti huomaan, yltäkylläisyyttä on kaikkialla ympärilläni, ja tunnen sen tunkeutuvan koko olemukseeni. Voin tuntea muuttuvani uudelle olemassaolotasolle – yltäkylläisyyden, ilon, luomisen, sujuvuuden ja vaivattomuuden tasolle. Ja se mitä useimmat meistä eivät näe, mutta mitä tiedän olevan, on enkeliolentojoukko, joka on meidän jokaisen ympärillä ja yllyttää meitä Oivaltamiseen. Sen täytyy loppua, että "vain riittävästi" tuntuu mukavalta ja että pitää kilpeä maljansa päällä. Olemme kaikki suuria mestareita, ja tämä on meidän aikamme.
 
 
********
 
James Maberly on taitelija, joka asuu ja työskentelee Suffolkissa Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Hän on naimisissa, ja hänellä on neljä lasta. Hänen nettisivunsa löytyy osoitteesta www.maberlyart.com, jossa voi nähdä hänen multimediatyönsä koko kirjon sekä yksityiskohtia hänen pitämistään kursseista. Hän on kömpelö, toinen korva melkein kuuro, hän pukeutuu säännöllisesti kikoyyn (Keniasta) ja rakastaa banaaneja, munaleipiä ja teetä! Häneen voi ottaa yhteyttä sähköpostilla jambomabs@yahoo.com.
 
-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.