MENE PELKOJESI MUKANA

Kirjoittanut Patricia Eberlin (www.crimsoncircle.com)
Helmikuun 2024 Shaumbra-lehdestä
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

On 24.12. ja valmistaudun jouluaattoon perheeni kanssa, joka tulee klo 18.30.

Kahden paikkeilla, kun kaikki on hallinnassa ja ajoitettu täydellisesti, nautin hetken tauosta. Yhtäkkiä olen huonovointinen ja minua huimaa, siinä määrin että minun täytyy mennä pitkäkseni sohvalle. Huimaus pahenee, kuten myös levottomuus, ja ihmiseni alkaa seota. Sydänkohtaus? Aivohalvaus? Välittömästi ihmisellä on tietysti pahin vaihtoehto, kun taas sisäinen Merlin pysyy levollisena, mikä rauhoittaa minua.

Okei, ei se ole mitään vakavaa, mutta mitä se sitten on? Tunnen sanattoman vastauksen, jonka voisi tulkita olevan ”jotain uutta, mikä on mahdotonta määritellä tällä hetkellä”. Otan sen. Pyydän ihmistä sulkemaan suunsa, kiitos, ja tarkkailen. Yhtäkkiä tunnen kylmyyttä luissani ja ytimissäni. Kerron itselleni, että minulla on runsaasti aikaa ennen vieraiden saapumista, joten käperryn untuvapeiton alle sänkyyni.

Koen erittäin kummallisen hetken, epämukavaa jossain tuntemattomassa. Se ei ole oikeastaan kipua, enemmänkin kvanttiomituisuutta, joka horjuttaa minua, koska en pysty tunnistamaan sitä. Sitten ihminen aloittaa taas. Kenties kuolen? Voi eiiii, se olisi hölmöä, jouluaattona. Oletan, että oveni ei ole lukossa, joten heidän ei tarvitse rikkoa sitä, mutta samaan aikaan, miten kummallinen yllätys perheelleni löytää minut kuolleena sängystäni, erityisesti tänään! Samaan aikaan ajattelen, että jos kuoleminen on tätä, se on täysin hyväksyttävää. Se ei ole pelottavaa. Minua vain kiehtoo, mitä minulle tapahtuu. Mitä enemmän hyväksyn tilanteen, sitä tuskattomampi siitä tulee.

Vieressä Merlin on kärsivällinen ja odottaa, että hänen mielipidettään kysytään. Kun kysyn, hän vakuuttaa, etten ole kuolemassa, vaan koen ”jotain kosmista juttua”. Lisäksi muistan vakaan aikomukseni tutkia planeettaa ruumiillistuneena mestarina muutaman sata vuotta, jos kaikki menee hyvin, joten EI, ehdottomasti en kuole tänä iltana!

Vedän syvään henkeä, päästän irti kaikista peloistani ja nautin kokemuksesta. Se on psykedeelinen – näen fraktaaleja, jotka saavat minut olemaan mukavasti pökerryksissä. Kuvia menee sisäisen näyttöruutuni yli sekasotkuna, ilman selvää yhtenäisyyttä, merkitystä. Annan sen tapahtua, se on melko huvittavaa. Yhdessä kohtaa kuulen ajattelevani: ”Olen toisella planeetalla.” Olen äärimmäisen selväjärkinen ja läsnä fyysisessä kehossani, tunnen untuvatäkin ihollani, peiton lämmön selässäni, ja ”tunnen” uuden planeetan visualisoimatta sitä. Se on tavallaan maidonvalkoista sumua, ja kuitenkin saan kiinni koko maailman tässä kummallisessa kermavaahdossa. Se on yhtä intensiivistä kuin vuoristoradassa ajaminen, ja koska olen päästänyt irti pelosta, se on yhtä jännittävää! Aistillista menoa jota on mahdotonta tulkita sanoiksi – elän sitä täysillä ja tarkkailen itseäni sängystä. Ällistyttävää!

Ja sitten nukahdan. Kun herään, tuntuu siltä, kuin tätä olisi jatkunut tuntitolkulla. Alan olla huolestunut jouluaaton aterian loppuvalmistelujen osalta, mutta ei, tuskin tuntia on kulunut. Olen yhtä virkeä, kuin olisin juuri ottanut kunnon vauvaunet, ja taas täysin täällä ja skarppi. Melkein epäilen sen intensiivisyyttä, mitä olen juuri kokenut – olen taas niin ”normaali”. Jos minun pitäisi kuvata, mitä olen juuri kokenut, sanoisin luultavasti, että se oli pieni matka toiseen ulottuvuuteen Taivaan ristin kautta.

Meillä oli ihana jouluaatto perheeni kanssa, ja muutaman päivän kuluttua minulla oli pientä hammassärkyä. Se on pieni tulehdus, jonka hammaslääkärini löysi jokin aika sitten, ja hän selitti, ettei hän tekisi mitään sille tällä hetkellä, koska se on jo juurikanavassa ja sen hoitaminen merkitsisi suurta, mahdollisesti katastrofaalista hammasprojektia. Minun täytyy vain pitää silmällä sitä. Siis alan hoitaa sitä kuten tavallisesti – puolittain perinteisillä lääkkeillä, puolittain noitajuomilla, pitäen samaan aikaan tarkasti silmällä kipua, ettei se yhtään pahene. Se ei ole kovin voimakasta, mutta sitä on edelleen pari päivää myöhemmin. Ihminen pääsee takaisin aiheeseen: ”Olet ihan hullu! Sinun TÄYTYY mennä ensiapuun, tulehdus kallossa ei ole mikään pikkujuttu. Se sattuu, sinä kärsit, ja sinun on pakko tehdä jotain!” Vastaan, että hammasensiapu sunnuntaina 31.12. on aivan liikaa draamaa ja hankalaa. Emme tee sitä. EI IKIMAAILMASSA!

En tarvitse enää kärsimystä elämässä. Minulla on ollut sitä jo liikaa tässä elämässä, joten pienestäkin kivusta on tullut sietämätöntä. Kutsun Merliniä koko olemuksellani ja myös Adamusta, Kuthumia ja kaikkia niitä, jotka haluavat vastata SOS-merkkiini. Tarvitsen välittömän parantumisen 2.0. Kutsun valokehoani ja pyydän, että se ottaa paikkansa biologiassani. Nyt jos koskaan, on aika tehdä tämä! Tuolla hetkellä näen käden, joka pitää pyhän geometrian palloa, kuin elämänkukkaa, eräänlaista galaktista työkalua violetissa loistevalossa, joka tulee poskeani kohti, lähelle tulehtunutta hammasta. Kipu vähenee välittömästi. Jatkan visualisointia toivottamaan tervetulleeksi valokehoni, ja pyydän sitä luomaan valoverkon kuivattamaan tulehduksen. Se toimii melko hyvin, mutta huoli pysyy – ihmisbiologian ohjelmoinnin gravitaatio vastustaa tiukasti tätä uutta yhtä.

Adamus muistuttaa minulle, että kaikki nämä ovat energioitani ja ne palvelevat minua. Vaihdan ajatteluani: tulehdus, kipu – se kaikki palvelee minua! Millä tavalla? Ei aavistustakaan, eikä sillä ole merkitystä. Jos hyväksyn, että se palvelee minua, niin mihin se vie minut? Välittömään helpotukseen. En taistele enää tulehdusta vastaan – toivotan sen tervetulleeksi ja tarkkailen, mitä se tekee hyväkseni. Sitten kuulen biologiani kertovan minulle: ”Näetkö, se toimii! Halusit taianomaista parantumista, ja sinua palvellaan. Se mitä kutsut kivuksi, on aistimus uudesta energiakierrosta hampaassasi. Tulehdus menee pois, ja voit tuntea sen lähtevän. Luota prosessiin, se on remontointia.”

Otin vähän parasetamolia vielä muutaman päivän rauhoittamaan ihmisen, jota ei saatu vakuutettua millään muulla tavalla. Joka kerta kun unohdin ajatella Uutta, ahdistunut kipu – tai tuskallinen ahdistus – palasi. Niin kauan kun pidin kuvan valokehostani asentamassa uutta järjestelmää, biologiani oli virtaavampi ja fyysisestä vaivasta tuli miellyttävä, antaen vahvistuksen Uuden läsnäolosta sisällä. Kun aiemmin kuvittelin ennustetut taianomaiset parannuskykymme, ajattelin taikasauvan kosketusta, joka transformoi välittömästi ikääntyvän kehoni uusiutuneeksi nuoruudeksi. Puh, hokkuspokkus, nouse ylös ja kävele! Minun täytyy myöntää, että se on paljon hauskempaa tällä tavalla, kokien transformaation joka hetken.

Minusta vaikeinta tässä kaikessa on pitää mieli loitolla, ollen piittaamatta siitä, mikä on tiedetty ajan alusta saakka, kuunnellakseni sisäistä ääntä ja seuratakseni uuden energian polkua. Ja koska se on UUTTA, ei voi verrata mihinkään, ei ole viitekohtaa, ei ole varmuutta, on vain Uutta johon sopeutua. Jujuna on liikkua eteenpäin – tasapainottomuudentunteen, pahoinvoinnin ja huimauksen kera – ja antaa vain mennä. Ja mikä tärkeintä, olla yrittämättä kontrolloida mitään, ratsastaen vain tuolla aallolla.

Kuvittelen isoja liukumäkiä vesipuistoissa. Sitä tietää, että ne on suunniteltu estämään onnettomuudet, mutta se on silti pelottavaa! Mutta jos yrität kontrolloida vauhtiasi tai kulkuasi, sitten kun olet lähtenyt liikkeelle, taatusti olet mustelmilla ja paikat arkana, eikä se ollut yhtään hauskaa! Ymmärrän, että tästä eteenpäin minun täytyy kokea uusi energia kuin kelkkailija: uskaltaa elää se täysillä, ottaa pelkojani kädestä kiinni kvanttihyppyä varten, päästää täysin irti kontrollista ja huutaa ilosta! Ymmärrän myös, ettei samanlaista liukua ole kahta kertaa, joten löydän/koen jokaisen liu’un ja nautin siitä täysillä.

***

Patricia Eberlin sai oman karun heräämisensä pari vuosikymmentä sitten, ja kun hän muisti, että tämä on hänen viimeinen elämänsä, Oivaltamisen elämä, hän lakkasi kokemasta draamaa ja alkoi kokea uutta energiaa. Hän jakaa tiivistettyä viisauttaan luovuuden kautta. Hän suunnittelee mantradaloja: mantra joka on upotettu mandalaan hänen omalla vapaalla tyylillään. Jokaisessa taideteoksessa on oma erityinen voimakas värähtelynsä, mikä inspiroi tietoisen elämisen uutta estetiikkaa. Voit käydä Patrician nettisivuilla mantradala.com tai ottaa yhteyttä sähköpostilla.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.