RENTOUDU – SE KAIKKI ON LUONNOLLISTA

Kirjoittanut Turid Rein (www.crimsoncircle.com)
Joulukuun 2023 Shaumbra-lehdestä
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Euroopassa alkoi uusi sota 1999, mikä sai miljoonat ihmiset pakenemaan kodeistaan. Tuo Balkanin sota 90-luvulla oli järkyttävä kokemus eurooppalaisille, kun meidän täytyi todistaa keskistysleirejä ja suurta kärsimystä ihmisten keskuudessa.

Opetin tuolloin maassani eräällä alueella, joka toivotti tervetulleeksi monia pakolaisperheitä, ja joka päivä minun täytyi olla tekemisissä lasten ja aikuisten kanssa, joilla oli sotatraumoja. Minun oli mahdotonta olla osallistumatta siihen tunteillani, joten sukelsin kaikkeen tuohon draamaan ja tein kaiken, mitä pystyin tekemään auttaakseni. Olin fokusoitunut, energinen ja tunsin olevani elossa. Mutta samaan aikaan se hämmensi myös esiin jotain syvällä sisälläni – tuskaa, syyllisyyttä, surua – ja se kulutti minua hitaasti. Aloin olla väsyneempi ja väsyneempi, ja sitten kun lopulta otin pitkän loman töistä, se paheni entisestään. Kehooni sattui, en muistanut mitään, enkä pystynyt nukkumaan yöllä. Elokuun lopulla 1999 makasin sängyssä, kohdaten taas unettoman yön ja tuntien täydellistä avuttomuutta, ja yhtäkkiä kuulin pyytäväni apua.

Sitä on vaikea ilmaista, mitä tapahtui seuraavaksi, mutta voin parhaiten kuvata sitä näin:

Uskomattoman voimakkaat sähköiset valovirtaukset huuhtoivat mieltäni ja kehoani.

Se oli niin voimakasta, että minulta meni taju – en tiedä, miten pitkäksi aikaa. Kun palasin tajuihini, edelleen yöllä sängyssä, minulla ei ollut mitään ymmärrystä, mitä oli juuri tapahtunut:

Kehoni tuntui sähköiseltä, mieleni oli poissa, ja fyysinen sydämeni oli pullollaan energiaa. Muistan sanoneeni ääneen itselleni: tämä on varmaan henkistä!

Mutta matkassani joka johti tuohon yöhön, ei ollut ollut mitään yhteyksiä henkisiin tai uskonnollisiin ryhmiin. Koko perheeni oli maalaisia, joilla oli tietoa ja rakkautta luonnonmukaista ja yksinkertaista elämää kohtaan, eikä minua ollut kasvatettu uskonnollisessa ympäristössä. Sanoisin, että he olivat hyvin intuitiivisia, eivät uskonnonvastaisia, mutta kirkko ei ollut osa heidän elämäänsä.

Olin utelias new agesta varhaisaikuisuudessani, koska sisälläni oli syvä kaipaus johonkin. Luin muutaman kirjan henkisyydestä, mutta en ollut koskaan newagelainen. Olin kiinnostunut enemmän politiikasta ja filosofiasta, mutta syvä kaipaukseni ja tuon JONKIN etsintä pysyi mukanani ja syveni entisestään.

En koskaan unohda noita elokuun loppupäiviä, jolloin aikani kului yrittäen selviytyä heräämisestäni. Tunsin pakahtuvani RAKKAUDESTA, ja minulla oli voimakas tunne YKSEYDESTÄ, yhdistymisestä KAIKKEEN OLEVAISEEN. Tunsin SYDÄMEN, jossa oli lanka IKUISUUTEEN. Olin äärimmäisen hauras, ja jalkani tuskin koskivat maata. Tiesin intuitiivisesti, että minun täytyi pitää tämä kokemus itselläni jonkin aikaa, ennen kuin jakaisin sen jonkun kanssa, ja olin varma yhdestä asiasta:

En ole tehnyt tietoisesti mitään luodakseni tämän kokemuksen, joten sen täytyy olla luonnollista. Se tapahtui minulle, ja siksi se voi tapahtua kenelle tahansa. Olen myös varma, etten ole hullu!

Energiakentän värähtelyjen tunteminen sisälläni ja ympärilläni oli hyvin todellinen fyysinen kokemus, täysin erilainen kuin mikään mitä olin kokenut siihen saakka. Olin harjoittanut tanssia ja tietoista liikettä suurimman osan elämääni, ja minulla on hyvin voimakas kehotietoisuus. Tietämiseni ja kehoviisauteni oli hyvin selkeää:

Tämä on henkinen kokemus!

Mieleni oli sokissa, eikä minulla ollut aavistustakaan, mitä ”henkinen kokemus” merkitsi, ja se aiheutti paljon ahdistusta. Nuo sähköiset valoenergia-aallot jatkuivat öisin monta vuorokautta, ja aloin saada myös selkeitä sisäisiä näkyjä, kuin olisin katsonut elokuvaa ja osallistunut siihen samanaikaisesti.

Yhtenä yönä tuo ”elokuva” oli hyvin elävä:

Eteeni ilmestyi käärö, ja kun se avautui, näin sen olevan maailmankartta. Se oli elävä, ja näin kaikki maa-alueet ja meret, ja miten se kaikki liikkui ja muuttui. Näin vanhojen maamassojen häviävän ja uutta tulevan esiin. Se tuntui hyvin luonnolliselta, kuin syntymä! Se oli kaunista ja häkellyttävää yhtä aikaa.

En muista kovin paljon tästä ajasta, paitsi että lepäsin useimmiten, joko sohvalla tai sängyssä. Perheeni ja ystäväni ajattelivat, että kärsin vakavasta uupumuksesta (mikä oli totta), ja he jättivät minut rauhaan toipumaan.

Pari kuukautta myöhemmin, syntymäpäivänäni, istuin pöydän ääreen ja päätin aloittaa päiväkirjan ajankuluksi. Avasin uuden kirjani ja kirjoitin muutaman lauseen tyhjille sivuille, ja ennen kuin tiesinkään, sanoja täynnä raamatullisia termejä virtasi sivuille. Kaunista, runollista viisautta valui kynästäni – sanoja ja merkityksiä joita en ymmärtänyt. En ollut koskaan ennen kirjoittanut tällä tavalla, ja se oli järkyttävää! Käytännöllinen mieleni yritti analysoida tilannetta:

Olen aivan yksin tässä talossa (kuunnellen hyvin tarkkaan). En tunne minkään läsnäoloa tai kuule mitään ääniä. En kuule mitään ääniä päässäni (suuri helpotus). Tämä ei ole automaattikirjoitusta (mikään voima ei liikuta kynääni), joten mitä tämä on? Mistä se tulee?

Samalla hetkellä kun tein tuon viimeisen kysymyksen, tiesin vastauksen. Se tuli syvältä rinnastani, sydämestäni.

SE oli hyvin pelottava hetki, ja lakkasin välittömästi kirjoittamasta ja suljin kirjani. Tiesin, ettei se voinut olla vain minä, koska suurin osa kirjoittamistani viesteistä ilmaistiin raamatullisin termein. Oli selvää, että jokin tai joku tunsi minut hyvin syvällä tasolla. Ensin minulle annettiin faktoja heräämisestäni:

Olet käynyt läpi ns. transformaation. Se minkä olet kokenut, oli valon parantavaa voimaa, joka tunnetaan myös Pyhänä Henkenä. Se ilmestyy, kun pyydät sitä, mutta sinun täytyy pyytää koko olemuksellasi. Kärsimyksesi tulee menneisyydestä, toisesta elämästä. Et ole yksin tässä. Olet ihmisryhmän kanssa, joka on transformoitunut samaan aikaan, ja tapaatte kaikki minun kauttani. Opintonne kertovat teille, keitä olette, mistä tulette ja mihin menette.

Tämä oli yksinkertainen ja selkeä viesti, mutta minulla ei ollut mitään tietoa, mitä se merkitsi, ja nuo sanat olivat kummallisia ja vieraita minulle.

Vei kauan, ennen kuin rentouduin, mutta lopulta tulin täysin riippuvaiseksi aamuisesta kirjoitusrutiinistani. Opastus jota sain kirjoittaessa, rauhoitti minua, tuki minua ja antoi minulle toivoa, koska tämä oli erittäin vaikeaa aikaa elämässäni. Olin euforinen ja äärimmäisen hauras, kuin vastasyntynyt. Olisin helposti voinut jättää kaiken – perhe, koko omaisuuteni, koko elämäni – ja vaellella vain euforiapilvessä. Mutta tiesin sydämeni syvyyksissä, ettei ollut tarvetta tehdä niin, ja minulle oli hyvin selkeää, että halusin integroida kokemukseni jokapäiväiseen elämään.

Heräämiseni tapahtui elokuun lopulla 1999, kauan ennen kun meillä oli tietokoneita kotonamme, joten en tiennyt, että mies nimeltään Geoffrey Hoppe oli samaan aikaan ryhmän kanssa tiipiissä Atlantin toisella puolella ja kanavoi ensimmäistä kertaa Tobiasta isossa ryhmässä.

Opin rentoutumaan, ja elämä palasi hitaasti UUTEEN normaaliin. Vaihdoin työpaikkaa ja ostin tietokoneen, mutta pidin salaisuuteni omana tietonani, koska tiesin intuitiivisesti, että aika ei ollut kypsä tarinani kertomiseen. Eikä ystävä- ja perhepiirissäni ollut ketään, jolle olisin voinut puhua heräämisestäni. He näkivät muutoksia minussa, mutta käyttäytymisessäni oli harvoja muita merkkejä, kuin uupumus, ja jätin sen siihen.

Ajattelin paljon kokemuksiani, ja etsin vastauksia, mutta ilman selkeää ymmärrystä siitä. Olin monin tavoin naiivi ja henkisesti kokematon (tai luulin niin, LOL) eikä minulla ollut mitään sanoja sen nimeämiseen.

Kului neljä vuotta. Kirjoitin, nautin uudesta työpaikastani, perheestäni ja sosiaalisesta elämästäni, samalla kun integroin UUTTA MINUA, ja tuo euforia haihtui vähitellen. Lopulta jaoin tarinani erään läheisen ystävän kanssa, joka oli henkisesti tietoinen, ja yhtenä iltapäivänä 2004 hän soitti minulle:

Minulla on juuri ollut syvällinen kohtaaminen arkkienkeli Gabrielin kanssa, ja kun etsin lisää informaatiota internetistä, nämä nettisivut ilmestyivät esiin. Sinun täytyy katsoa niitä.

Menin suoraan tietokoneelleni, ja siinä se oli, Tobiaksen ensimmäiset kanavoidut materiaalit. (Tämä oli ennen Crimson Circlen nettisivuja, jollaisina tunnemme ne nyt.)

Yksi ensimmäisistä lukemistani shoudeista oli ”Kristuksen kadonneet lapset”, enkä koskaan unohda noita väristyksiä selkärangassani ja tuota energiasyöksyä kehossani. Tuolla hetkellä kaikki loksahti paikoilleen. Tunnistin noiden viestien energian ja syvyyden. En voinut kieltää sitä enää – tämä oli TOTTA!

Sukelsin Tobiaksen materiaaleihin, mutta vastustin ajatusta osallistumisesta ”henkiseen ryhmään”, ja sitten kun lopulta tapasin shaumbroja, olin pettynyt. Luulen ajatukseni olleen, että olimme kaikki samanlaisia ja lankeaisimme toistemme syliin, täysin ymmärtäen. En olisi voinut olla enempää väärässä! Shaumbrojen SILMÄT olivat kuitenkin täysin eri asia. Se kaikki oli silmissä, toistensa tunnistaminen ajan ja paikan ulkopuolella.

Tobiaksen materiaalit olivat hyvin fyysinen kokemus, jossa tunsin sanojen värähtelyn kehossani. Opin vetämään syvään henkeä ja ruumiillistamaan sen, mitä aistin sisälläni ja ympärilläni. Se ei tapahtunut aina ilman pelkoa ja vastarintaa, mutta tiesin, ettei minulla ollut paljon vaihtoehtoja, koska sieluni oli päättänyt, että oli aika. Heräämiseni oli hyvin selvää sillä tavalla. Sieluni oli odottanut ja ns. valmistellut maaperää, että pääsisin heräämiskohtaan, samalla kun mieleni teki touhukkaana muita asioita.

Kun Tobias lähti ja Adamus ilmestyi ja huusi shaumbroille, että lähtekää nojatuolista ja alkakaa tehdä jotain, olin vähän järkyttynyt. Sitten hän julisti, että hän aloittaisi koulun, meidän täytyisi opiskella ja meillä olisi myös kotitehtäviä. Vastustin sitä täysin. Ei kiitos opiskelua tai läksyjä minulle! Tietämiseni oli hyvin selkeä:

Tällä kertaa (muistaen entisiä elämiä) en halua sanoja tai ketään kertomaan minulle, mitä tehdään tai uskotaan. Haluan varmistaa, että kaikki mitä koen, tulee sisältäni, tapahtuu luonnollisella kehitysrytmillä ja tulee esiin, kun se on valmis ja kypsä. Se tapahtui heräämisessäni, ja luotan siihen. Haluan aistillisen, fyysisen kokemuksen siitä kaikesta. Tuntea sen, aistia sen, tuntea IHMISYYTENI jumalaisen kauneuden.

Tiesin, että mieleni menisi tielle, jos minun pitäisi opiskella professori Adamuksen kanssa, joten annoin sen mennä. Hän puhui liikaa, enkä pitänyt hänen hienoista sanoistaan ja pomottavasta tyylistään. Liikaa sanoja, eikä se vedonnut siihen yksinkertaisuuteen, jota tunsin sisällä.

Tunsin eksyneeni ja olin surullinen, koska tunsin, että tämä saattaisi olla lorun loppu, kun päästin irti kuukausi-shoudeista. Samaan aikaan elämäni muuttui dramaattisesti, kun monet rakkaat ihmiseni jättivät elämänsä maan päällä. Se oli hyvin tunteellista aikaa elämässäni, mutta se oli myös valtavien energiamuutosten aikaa kehossani ja mielessäni, ja kaikkien noiden kyynelten ja tuon surun avulla pystyin myös päästämään irti siitä surusta ja syyllisyydestä, jota olin kantanut mukanani monissa elämissä.

Noin vuoden kuluttua kurkkasin satunnaisesti kuukausi-shoudeja – kuuntelematta niitä koskaan, ainoastaan lukien sen, mitä pidin mielenkiintoisena. Ei vienyt kauankaan, kunnes ymmärsin, että siinä mitä luin, oli tolkkua sen kannalta, mitä tunsin sisällä – kehoaistimuksissani ja sisäisissä näyissäni – ja mitä koin jokapäiväisessä elämässäni.

Aloin taas kuunnella Adamusta, ja tiesin silloin, ettei minun tarvinnut lukea tai opiskella mitään, koska tuo kanavoitu informaatio oli luonnollista energiavirtaa, jonka kokisin omalla ainutlaatuisella tavallani, oikeaan aikaan. Se oli, kuka MINÄ OLEN ja olen aina ollut, ja kuten Adamus sanoo ALT-sarjan ensimmäisessä shoudissa:

Myöntäkää ja ymmärtäkää, että mieli on astunut sivuun ja nyt jumaluus, mestari joka olette aina olleet, astuu valtaistuimelle.

Löysin matkan varrella tasapainoni, jossa oma viisauteni ja kehotietoisuuteni sulautui yhteen Adamuksen opetusten kanssa, mitä mielenkiintoisimpana energiatanssina – ei aina valssia, enimmäkseen siitä tuli breakdancea! Opin uusia askelia matkan varrella, ja tanssiessani löysin uuden tanssiopettajani rakkauden ja myötätunnon.

Tiedän nyt, että kannoin toisesta elämästä valtavaa energiapakettia, jossa luki ”KÄRSIMYS”, ja tuo aspekti näännytti minut ja esti energiavirran elämässäni. Kun se tapahtui, tuo paketti oli valmis irtoamaan ja vapauttamaan salaisuutensa. Olin kehittänyt kuudennen aistin, kyvyn haistaa kärsimyksen muissa, ja seksuaalienergiaviruksen kantajana minua vedettiin sen puoleen ja söin sitä. Mutta tuosta taakasta tuli lopulta niin raskas, että Henkeni tuli esiin ja otti ohjakset, koska pyysin sitä.

Lahja muiden kärsimyksen tuntemisesta oli, että pääsin kosketukseen omani kanssa – tai oma kärsimykseni sai minut kosketukseen muiden kanssa. Se ON kaikki minun energiaani – joka kerta kun otin tuon taakan, täytin tuskakaivoani, kunnes se oli täysi ja ylikuormittunut. Periaatteessa hukuin siihen, ja minun oli lopulta pakko antautua. Se oli nerokasta tuolloin, koska minulla ei ollut työkaluja tai tietoisuutta tehdä sitä eri tavalla, ja tämä oli, ennen kuin tiesin mitään Crimson Circlestä, Aspektologiasta ja SES:stä. Tämän päivän tietoisuuden ja käytössä olevien työkalujen kera, aspektit ovat valmiimpia antautumaan ja tulemaan kotiin, sen sijaan että väijyvät pimeässä ja kurjuudessa, mikä tekee ihmiselämästä hyvin mutkikasta.

Heräämiseni oli karua ja kaunista, ja vähänpä tiesin edessä olevasta matkasta. Suoraan sanottuna, olen vähän yllättynyt, että olen edelleen täällä ja että kehoni ja mieleni ovat selviytyneet kaikista intensiivisistä muutoksista. Olen paininut omien energioideni kanssa monta kertaa, haluamatta antaa periksi, mutta olen myös ollut hurrikaanin tyyni silmä, silloin kun menosta on tullut kuoppaista. Se herättää pelonsekaista KUNNIOITUSTA minussa. Ja matkan varrella on ollut paljon, paljon naurua, iloa ja taikuutta.

Olen edelleen täällä – ravistettuna ja sekoitettuna – mutta minulla ei ole mitään epäilystä siitä, että minut on tehty tätä varten. DNA:ni oli valmis poksahtamaan ja sieluni innokas tekemään kvanttihypyn. Tätä varten tulin tänne.

Minusta Adamuksen nerokkain opetus on RENTOUDUA ja SALLIA! Kaikki tapahtuu omana aikanaan, kauniissa kehittymisen ja esiintulemisen rytmissä, luonnollisimmalla ja orgaanisimmalla tavalla. Ei ole kiirettä, tai oikeaa ja väärää. Kaikki olevainen vapauttaa salaisuutensa, silloin kun olen valmis päästämään irti ja vastaanottamaan YKSINKERTAISUUDEN ja IHMISENÄ olemisen jumalaisen kauneuden.

Syvässä kiitollisuudessa ja kunnioituksessa kaikkea kohtaan, mitä MINÄ OLEN, ja kaikkia kohtaan joiden kanssa jaan tämän uskomattoman ja intensiivisen matkan.

***

Turid on filosofian maisteri koulutuksessa, taiteessa ja sosiaaliantropologiassa, ja hän on koulutettu tietoisen kehotyön harjoittaja ja opettaja. Hän sanoo: ”Nautin kehossani olemisen kauneudesta ja aistillisuudesta maan päällä ja uskon, että sielun ilmaiseminen – TAIDE – muuttaa maailman. Rakastan viettää aikaa ulkona, valokuvata, kirjoittaa, maalata ja soittaa pianoa.” Turidiin voi ottaa yhteyttä sähköpostilla.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.