HomeViestejäShaumbra-lehtiJoulukuu 2023 - Špela Tajnić - Sisäistä "akvaskeippausta"

Joulukuu 2023 - Špela Tajnić - Sisäistä "akvaskeippausta"

SISÄISTÄ ”AKVASKEIPPAUSTA”

Kirjoittanut Špela Tajnić (eli Shaianna Dot) (www.crimsoncircle.com)
Joulukuun 2023 Shaumbra-lehdestä
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Muutama päivä sitten, saatuani jännittävän ja myös tajunnanräjäyttävän ahaa-elämyksen siitä, miten energia toimii, kirjoitin siitä lyhyesti päiväkirjaan. Tovin kuluttua ajattelin, että muut shaumbrat voisivat olla myös kiinnostuneita tästä ahaa-elämyksestä, joten laajennettuani sen sisältöä vähän, lähetin sen harkittavaksi Shaumbra-lehteen.

Katsottuaan sitä Jean huomautti, että se oli hyvin lyhyt, eikä siinä ollut mitään selvää tosielämän kokemusta havainnollistamassa pointtiani. Mutta niin paljon kuin yritinkin liittää siihen jonkin henkilökohtaisen kokemuksen, en kyennyt. Enkä kykene vieläkään.

Mutta laitoin sen sivuun tietäen, että ajan kuluessa se selkenisi ja kypsyisi tositarinaksi.

Yhtenä aamuna tein muutoksia akvaariooni, ja järjestelin maisemaa uudelleen siirtämällä joitain vanhoja kasveja uusiin paikkoihin ja lisäämällä uusia kasveja ja pikkukiviä. Kun tein tätä vedenalaista puutarhanhoitoa ja akvaarioni ”valaisemista” näillä muutoksilla, vedestä tuli pian hyvin sameaa. Paljon kalankakkaa, syömätöntä ruokaa, kuolleita kasvinosia yms. leijaili ympäriinsä, pikkuruisten hiukkasten tehdessä siitä sakean sumuisen ja maidonvalkoisen. Joitain kasveja en edes nähnyt, ja toiset olivat hyvin epäselviä tuossa sumussa. Värit olivat himmeitä, ja vaikka kauniit pikkukalani uiskentelivat tyytyväisenä tutkien uusia piilopaikkoja, niiden kirkkaat sävyt olivat vain muisto mielessäni.

Akvaario EI ollut kaunis näky – itse asiassa niitä muutoksia, joita tein luodakseni kauneutta ja rehevyyttä, ei voinut nähdä lainkaan. Se oli kamala näky, näyttäen ennen kaikkia hunnigolle jätetyltä. Tehtyäni kaiken tuon työn ja ilman mitään ajatusta, miltä se näyttäisi veden asetuttua, olin levoton ja ihmettelin, olisiko minun pitänyt jättää se rauhaan. Tuo tunne entisen ”menettämisestä”, odottaessaan uuden ja tuntemattoman ilmestymistä, oli hyvin epämiellyttävä ja sinnikäs.  

Tunteja kului, mutta vesi ei asettunut ja muuttunut taas kristallinkirkkaaksi. Olin kärsimätön näkemään sen kaikessa uudessa loistossaan … tai katastrofissaan.

Nimittäin tiesin, että vesi kirkastuisi, ja tiesin, että se olisi lopulta kaunis. Mutta tuon välitilan aikana – hankkiutuessa eroon vanhasta ja odottaessa uuden asettumista – ja epäluuloisen ihmisaspektini käyttäytyessä huonosti, halusin itsepintaisesti sen kirkastuvan nyt! Etsin jopa internetistä nopeita ratkaisuja – niin epätoivoisen kärsimätön olin. Ei tietenkään ollut mitään nopeita korjaustapoja, joten annoin periksi ja vain odotin.

Tuo maidonvalkoinen päivä kääntyi hyvin hitaasti iltaa kohti. Akvaarion valo sammui, eikä sameus ollut enää niin huomattavaa pimeässä. Menin nukkumaan ristiriitaisin tuntein. Toisaalta kaduin vähän – miksi ylipäätään peukaloin akvaariota – ja samaan aikaan tiesin, että se olisi upea kaiken asetuttua.

Kun tuli aamu, ryntäsin olohuoneeseen katsomaan … suurenmoista! Tuo vesisäiliö joka oli ollut täynnä ikävää kuonaa, oli muuttunut vehreäksi vedenalaiseksi viidakoksi, jossa oli kristallinkirkasta vettä ja uiskenteli värikkäitä kaloja. Olin ihastuksissani ja innoissani. Tuntui uskoattomalta!

Kun tuijotin kaunista akvaariota siemaillen kahviani, oivalsin, että katsoin täydellistä vertauskuvaa. Joskus kun tapahtuu jokin merkittävä sisäinen muutos, asiat tulevat sameiksi ja kuvottaviksi, kun kaikki osat ja pölyt pyörivät ympäri. Se tuo totaalista – mutta tilapäistä – selkeydenpuutetta, joka on melko epämukavaa. Joskus myös toivomme, että olisimme jättäneet asiat entiselleen, koska tuolla epäselvän hämmennyksen hetkellä vanha järjestely näyttää melko hyvältä taaksepäin katsoessa. Se merkitsee vain, että järjestelmässä tapahtui jokin valtava muutos ja kajoaminen, ja kaiken täytyy asettua, ennen kuin voimme oikeasti nähdä uuden kauneuden ja virran. Eikä siihen ole nopeita korjaustapoja – tämän selkenemisajan täytyy kulkea omaa luonnollista rataansa.

Nyt ahaa-elämykseeni ja päiväkirjamerkintääni energiasta. Kokemus akvaarioni kanssa auttoi minua myös oivaltamaan, miksi en tällä hetkellä pysty laajentamaan sitä tositarinaksi. Sisäiset veteni ovat vielä sameita ja kaikki on edelleen epämääräistä, joten jaan sen tässä alkuperäisessä muodossaan.

PÄIVÄKIRJAMERKINTÄ – MARRASKUU 2023

”Anna energian palvella sinua.” Kuulemme Adamuksen sanovan sen meille uudestaan ja uudestaan … ja uudestaan. Kuulostaa erittäin kivalta, ja se on sitä. Se on helppo ymmärtää … mutta onko oikeasti? Puhtaalla mentaalitasolla se on ymmärrettävää ja siinä on paljon tolkkua, mutta miksi sitten emme pääse vielä tuohon virtaan ja koe sitä?

No, Adamus kehottaa aina myös sallimaan ja vastaanottamaan, ja jos elämässämme on jotain, mistä emme pidä, niin on, koska saamme edelleen jotain siitä. (Se on hyvin totta, mutta se on toisen kerran tarina.) Kuullessani kaiken tuon, veisin tavallisesti sen mieleeni ja jättäisin sinne hautumaan, oikein tietämättä, mitä sen kanssa tehdään tai mitä se merkitsee. Joskus se toimii, toisilla kerroilla ei lainkaan. #hämmentynytsiitä

Hiljattain yhtenä iltana ajauduin unimaailmaan kuunnellessani Keahak-sessiota, mikä on ok. (Nämä sessiot ovat niin intensiivisiä ja syviä, että ne tainnuttavat minut tavallisesti, ja usein herään yhtäkkiä session keskellä ja kuulen juuri jonkin loistavan helmen, jonka olen valmis hyväksymään Adamukselta, minulta, meiltä.) Tällä kertaa heräsin yhtäkkiä kuullessani Adamuksen sanovan, että energia palvelee meitä sillä tavalla, miten tunnemme itsestämme.

Kenties hän oli sanonut sen aiemmin, enkä vain koskaan oikeasti kuullut sitä, mutta nyt se oli hyvin kovaääninen ja selkeä. ”Energia reagoi siihen, miten tunnet itsestäsi.” Siis silloin kun tunnen rakkautta itseäni kohtaan ja koen itseni sen arvoiseksi, että sallin ja vastaanotan kaiken, energia tuo ilmentymiä, jotka sopivat yhteen noiden tunteiden kanssa. Jos tunnen itseni paskaksi ja vain yritän ajatella itsestäni hyvällä tavalla, energia tuo jälleen, mikä sopii yhteen tunteideni kanssa – ei ajatusteni – ja minulle jää paskamaisia ilmentymiä ja ihmettelen, miksi se ei toimi minulla. Mutta se itse asiassa toimii, ja tämä on se hauska osa: se toimii aina kaikilla.

Vau! Ei tuosta enää yksinkertaisemmaksi tule. Energia vastaa siihen, miten tunnemme itsestämme – ei siihen, mitä ajattelemme, haluamme tuntea, vaan rehellisesti tunnemme. Se on todella avainelementti energian vastausten ymmärtämisessä ja sen antamisessa palvella meitä, tietysti sallimisen ja vastaanottamisen myötä.

Nyt tiedän, miksi elämässä kaikki virtaa ja on upeaa uuden rakkauden aikoina. Niin on, koska jonkin aikaa meillä on upea tunne itsestämme, kunnes hunaja on nuoltu tuosta rakkauden lusikasta ja meille jää toteutumiskelvottomat odotukset ja vanhat ongelmat, ja tuo upea tunne itsestämme haihtuu hitaasti pois.

Miten kauan minulta veikään tajuta tämä. Se on kiehtovaa.

Hei, Adamus, Tobias, Kuthumi, miksi ette kertoneet tätä meille aiemmin? Ai niin, hetkinen, tehän kerroitte. Monin eri tavoin, uudestaan ja uudestaan ja uudestaan …

Nyt tiedän sen, että tämä ahaa-elämys muutti yleishavaintoani kaikesta, ja se menee pelkän minun yli. Tunnen sen kaikenkattavana tietämisenä, joka vaikuttaa kaikkeen, mitä olen, kaikkiin elämiini, ilmaisumuotoihini ja aspekteihini, ja on tällä erää ilman määritelmää. Se muuttaa havaintoani koko historiastani, mutta sen lisäksi se on vielä samea lammikko. Ainoa ero tämän sisäisen ”akvaarioni” puhdistamisessa on, ettei se tee minusta levotonta, niin kuin tuo samea akvaario olohuoneessani. Tiedän, että rehevä sisäinen selkeys on vääjäämätöntä – minun täytyy vain sallia ja vastaanottaa kärsivällisesti.

***

Špela asuu Sloveniassa aviomiehensä, kahden lapsensa ja kahden koiransa kanssa. Vuoden 2016 lopulla hän viimein keräsi rohkeuden lähteä umpikujatyöstään ja ryhtyä tavoittelemaan sisäistä vapautta ja pitkään kaivattuja vastauksia moniin kysymyksiinsä. Pian sen jälkeen, tammikuussa 2017, Adamuksen kirja ”Act of Consciousness” johti hänet Crimson Circleen ja valtavaan helpotuksenhuokaukseen.

Špela sanoo: ”Rakastan tutkia ja ilmaista itseäni kaikin mahdollisin tavoin, mutta ennen kaikkea rakastan kääntää Crimson Circlen materiaaleja. Tänään pidän itseäni metafyysisenä freelancerina, kenen tahansa palveluksessa, mutta olematta kiitollisuudenvelassa kenellekään.” Hän asuu Ljubljanassa, Sloveniassa ja häneen voi ottaa yhteyttä sähköpostilla.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
 

< PrevNext >