APOKALYPSIN JÄLKEISIÄ ALKUJA
Kirjoittanut Nivara W (www.crimsoncircle.com)
Kesäkuun 2023 Shaumbra-lehdestä
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Vau, nyt on itse asiassa Apokalypsin jälkeinen aika, ja tässä sitä kaikki olemme, juuri siinä missä meidän on tarkoitus olla – riippumatta siitä, mitä tapahtuu sisällämme ja ympärillämme. Olemme viettäneet elämiä ollaksemme täällä maan päällä tässä ulottuvuuksien avautumisessa, ja ilmoittautuneet osallistumaan niin, kuin olemme osallistuneet, hyvin monien mahdollisuuksien kera siinä, mitä saattaisimme kokea ja mitä saattaisi tapahtua. Ja nyt kun se mitä olemme odottaneet, on yhdellä tavalla ohi, on vasta alku hyvin monilla muilla tavoilla.
Maatyöntekijät ja ulottuvuustyöntekijät ovat kuin kolikon kaksi puolta, jotka yhdessä ovat auttaneet sallimaan tämän monumentaalisen paljastumisen toteutua. Olemme kaikki heräämässä sille, keitä oikeasti olemme, ja olemme vasta käsittämässä sen valtavuuden ja suuruuden, mikä tämä avautuminen on koko luomakunnalle, ei vain ihmiskunnalle ja itsellemme.
Ennen kuin jaan joitain omia kokemuksiani, haluaisin antaa ison kiitoksen teille kaikille rakkaille maatyöntekijöille. Teitä oli monia, ja olette tehneet paljon tietoisuudessa ja tämän maadoittamisessa, auttaen tekemään Taivaan rististä mahdollisen. Älkää aliarvioiko, miten suurta palvelua olette tehneet.
Rakkaille ulottuvuustyöntekijöille jotka tiedätte nyt, keitä olette, suuri kiitos kaikesta, mitä olette tehneet erittäin hyvin – tunnetusta ja vasta paljastuvasta. Ennen kaikkea teidän ei tarvitse enää tuntea olevanne yksin. Olette paljon enemmän, kuin ihmisitsenne olisi koskaan voinut tietää. Ette olisi voineet antaa ihmiskunnalle ja Maalle suurempaa lahjaa, kuin auttaa epäitsekkäässä palvelussa Taivaan ristin hyväksi, yhdessä maatyöntekijöiden rinnalla.
Suuri Taivaan ristin avautuminen oli melko tunteellista minulle. Tuntui syvällä jättää avoimin siivin hyvästit, kun kulkue meni ohi, ja tuntea niitä, joiden kanssa olimme luoneet hyvin pitkän aikaa, kaikkien meidän ollessa nyt valmiita siirtymään uusiin kokemuksiin. Tuon seremonian jälkeen meni neljä päivää, ennen kuin edes yritin ajaa autoa. Energiat kehossani liikkuivat niin nopeasti, puhdistuivat ja integroituivat, että minua huimasi, olin sairas ja heikko. Muutaman kerran mietin jopa, lähtisinkö kehostani. Olen hyvin kiitollinen kursseista Quantum Allowing ja Master's Life 1 – Transfiguration (= kvanttisalliminen, ja mestarin elämää, muodonmuutos). Nämä pilvikurssit auttoivat minut näiden muutospäivien läpi, sekä horjumaton päättäväisyys todella tietää, millaista eläminen jumalaisena, ruumiillistuneena mestarina maan päällä voisi olla.
Elämä jonka olin luonut ja jossa elin ihmisenä, ei ollut sellaista, mihin palaamista odotin innolla integroituani ulottuvuustyöntekijäaspektini. Suuri osa elämästäni oli niin sekaisin, että ihmettelin, miten edes kykenin toimimaan ihmisenä. Ja nyt on paljon palasia, jotka pitää poimia, ja saada niistä tolkku ja ottaa vastuu ja rakastaa niitä tässä ihmisulottuvuudessa.
Suurimman osan tästä elämästä olen työllistänyt itseni, ja minun oli usein vaikeaa ylläpitää bisnes, jossa käytiin kauppaa muinais- antiikki- ja keräilyesineillä, erityisesti törmätessäni esineisiin entisistä elämistä. Tutkin parannustaitoja, etsien tapoja tukea ihmisiä ja eläimiä tasapainottumaan – huomatakseni vain, että aivan kuten taiteen ja musiikin osalta, en pystynyt koskaan kunnostautuman missään ollakseni onnellinen, kun yritin elättää itseni. Kaikki oli suurta ponnistelua, erityisesti kun tuli esiin terveysongelmia monien diagnoosien kera.
Niinpä ulottuvuustyöinformaation myötä, "ai, sen vuoksi" -ahaa-elämykset tuovat jatkuvasti enemmän ja enemmän tolkkua, kuten "Sen vuoksi valitsen mennä moniin epätavallisiin ja joskus hyvin synkkiin kokemuksiin", tai "Sen vuoksi hyvin monet luovat hankkeet eivät voineet toteutua". Nyt voi myös ymmärtää, miksi minusta tuli erakko, olin piilossa ja koin elämää hyvin eri tavalla kuin kaikki muut ympärilläni. Kenties nyt myös "Ai, sen vuoksi en voinut koskaan olla Facebookissa" voi muuttua.
Viikko Taivaan ristin jälkeen olin edelleen tokkurainen, pahoinvoiva ja sairas. Tuntiessani, että minun oli pakko päästä ulos talosta ja olla luonnossa, ajoin varovasti vuoria kohti. Saapuessani suosikkipaikkaani, virta kulki tavallista nopeammin lumien sulamisen vuoksi. Tietäessäni, etten ollut kunnossa ja voinut ponnistella paljon, kävelin hitaasti puron vartta, kunnes näin ison kiven, jolla voisin istua ja kuunnella voimakkaasti virtaavaa vettä.
Istuessani siinä aloin kuulla ääntä, jota luulin ensin lehtien kahinaksi puissa. Kahina koveni, ja pian se muuttui isoksi taputukseksi. Mitä? Katsoin ääntä kohti virran toisella puolella, ja olin yllättynyt nähdessäni valkoisten hahmojen peittävän suuren vuorenrinteen, ja tunsin äänien sanovan: "Teit sen!" uudestaan ja uudestaan. Kun tämä surrealistinen kokemus jatkui, sydämeni avautui tuntemaan suurta myötätuntoa, arvostusta ja riemua.
Samaan aikaan oli vaikea hyväksyä tämä ylistys, enkä ottanut paljon aikaa kylpeäkseni siinä ja todella katsoakseni kaikkia, jotka olivat läsnä, kun tunsin itseni todella sairaaksi enkä halunnut liikkua. Osa minua tuntui edelleen hoipertelevan illuusiossa – arvottomuuden ja minkä tahansa muun syvässä, pimeässä aukossa. Mitä hemmettiä? Kenties vie tovin, että jäämä työstämme laantuu. Joka tapauksessa jatkoin sen katsomista, kun virta syöksyi minua kohti, tuntien ikään kuin jumaluuteni tulevan minuun, kunnes tunsin olevani valmis ajamaan turvallisesti kotiin.
Kotona mieli kantoi kortensa kekoon ja ihmetteli, miksi en kysynyt mitään, kuten "Mistä hyvästä nuo taputukset olivat?", tai "Mitä tein?" Epäilyni tunsi, että se johtui todennäköisesti siitä, että sain kehoni ulos talosta ja luontoon, tai kenties valokehoni integroinnista. Aah, ihmisaspektit voivat olla sitten hurmaavia. Nämä kysymykset ja epäily hävisivät annettuani aspekteille pitkän halauksen myötätuntoa ja sallittuani itseni hyväksyä enemmän siitä, mitä nuo monet taputtavat hahmot välittivät.
Odottaessani Realm Workers – Call to Return -nauhoitusta (= ulottuvuustyöntekijät, kutsu kotiin), tunsin sanat: "Olet uhrannut hyvin paljon ihmisestä sen vuoksi, mitä olet tehnyt. Näistä ajoista sinut muistetaan." Myöhemmin tunsin: "Tämä ihmisaspekti on vain osa sitä suuruutta, joka olet. Kuitenkin se on myös ainoa aspekti, joka voi sallia sen integroinnin, mikä on tulossa mahdolliseksi." Tunsin tätä, kun lepäsin ja ihmettelin edelleen, mitä olin tehnyt – kuitenkin luottaen, että se tulisi esiin tarpeeksi lempeästi, etten räjähtäisi! Sitten tunsin: "Olet aina tiennyt ja valitsit olla muistamatta. Tämä oli se tie."
Ensimmäinen kokemuskertani Taivaan ristin merabhissa oli maaginen. Makasin sohvalla, ara-lintukaverini rinnan päällä, kun se alkoi. Yhtäkkiä tunsin siipeni rävähtävän auki upeasti, ja samaan aikaan Artyn pääsulat nousivat pystyyn. Yhtäkkiä olin JA-tilassa. Katselin ulottuvuusitseäni, jolla oli siivet avattuna ja kasvot kohti merta auringon laskiessa. Ja olin tässä ihmisitsenäni, pitäen kädestä ulottuvuustyöntekijäitseäni ja katsoen Taivaan ristin suurenmoisuutta. Sitten olin siellä ulottuvuusaspektini kanssa, jonka siivet pitivät minua, ihmistä, vyötäröstä, ja yhdessä laajennuimme Taivaan ristiin. Aloin "kuulla" enkelimusiikkia ja "nähdä" monia kauniita maalauksia luomismahdollisuuksina, Artyn pysyessä koko ajan kanssani hiljaisessa tiedostamisessa.
Muutaman kuukauden kuuluessa elämäni alkoi muuttua, ja koin paljon, mutta tuntui edelleen, että jokin oli selvittämättä, joten menin taas metsään, tällä kertaa pitkälle kävelylle. Pyysin Kuthumia kävelemään kanssani, ja välittömästi tunsin hänet siinä. Kun kuljeskelimme polkua pitkin, kysyin, miksi hän ei puhunut kanssani, niin kuin aiemmilla kerroilla, ja tunsin hänen vastaavan: "Sinun pitää saada tästä selvä. Olen tässä vain tukemassa sinua."
Kun jatkoimme kävelyä, mieleni velloi ja tunsin toisen, eritaajuisen äänen kysyvän Kuthumilta: "Miten saan hänet avautumaan minulle?" Sitten tajusin sen!
OIKEASTI?!!! Elämiä jatkuneen valmistautumisen ja Oivaltamisen pidättelemisen jälkeen, miten osa minua voisi edelleen olla toivottamatta aspektini ja jumaluuteni tervetulleeksi kotiin, tai vastustaa? "EI ENÄÄ!" sanoin ääneen. "SALLIN ITSENI OLLA AVOIN KAIKELLE, MITÄ OLEN." Kun käännyin ympäri, aloittaakseni pitkän patikoinnin takaisin autolle, pysähdyin tekemään viivan eteeni polulle. Vedin syvään henkeä ja astuin sen yli, jatkaen julistusta "ei enää" ja kiittäen Kuthumia valosta ja tuesta.
Myöhemmin samana iltana, istuessani ihmisenä antautuneena ja sallien, tunsin nuo sanat jälleen: "Oletko valmis päästämään minut sisään?" Tiesin, että elämässä oli aika päästää irti kaikesta siitä illuusiosta, mitä pidin totena. "Kyllä, ole hyvä, olet tervetullut. Olen valmis suurempaan elämääni, joka odottaa. Sallin nyt tietoisesti ulottuvuustyöitseni, entisten elämieni ja jumaluuteni tulla kotiin, integroitua rakkaudella ihmiskehooni ja kaikkeen, mitä olen – tietäen, että tämä muuttaa kaiken. On aika olla kaikkea, mitä todella olen."
Kaiken tämän tapahtumisesta lähtien olen tuntenut "läsnäolopisteen" ytimessäni, kuin siemenen kasvamassa sisällä. Se tuntuu alulta, "olen olemassa", ytimeltä, josta kaikki huokuu. Se laajenee, tulee suuremmaksi, työntää ulos kaiken, mikä ei ole minun, myöskään sairaus kehossani. Tunnen, että se on täysivaltaisuuteni, tila joka on vain todellinen itseni – ja kaikki mitä olen aiemmin (tiedostamatta) luonut tai ottanut omakseni, ei voi enää olla läsnä siellä. Siis, rakas sielu, rakas jumaluus, juo kokemusteni nektaria, jotta voin kokea kanssasi kaiken sen viisautta, mitä olen!
On ollut vähän sen kyseenalaistamista, että valitsen jäädä planeetalle ja olla osa sitä, mitä tapahtuu tässä maailmassa ja muissa luomisulottuvuuksissa. Riippumatta siitä, mitä haasteita vaadittiin päästä tähän ja jäädä ihmismuotoon – ja niitä oli monia – en luovu lipustani (vaikka olin lähellä sitä muutaman kerran). Jaan muutamia kokemuksiani kertoakseni sinulle, että niin kummallista ja vaikeaa, kuin olikin olla ihminen, nyt ulottuvuudet ovat auki, rajat ovat hävinneet, ja meillä kaikilla on paljon enemmän tutkittavaa ja koettavaa siinä, kuka todella olemme ja mikä on mahdollista.
Bravo, kaikki! Teitte sen!
***
Nivara asuu nyt Arizonassa, USA:ssa, jossa kaktukset kasvavat harmoniassa mäntyjen ympärillä, ja luonnon voi löytää koko loistossaan. Hän on käyttänyt monia eri hattuja, joita hän uskoi olevansa. Hänen suosikkejaan ovat ne, jotka sallivat hänen hengittää sisään, laajentua ja olla iloisesti kaikkea, mitä hän on, koska tahansa. Hänet voi tavoittaa sähköpostilla.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.