VIISAUSKAIVOS*

Kirjoittanut Jerry Sweeten (www.crimsoncircle.com)
Syyskuun 2021 Shaumbra-lehdestä
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

*Suom. huom. otsikko on monimerkityksinen ja viittaa myös minun viisauteeni, viisauden ammentamiseen/louhimiseen

Viisaus joka tulee sielustani, on tämän artikkelin keskipiste. Se tapa jolla informaatio tulee läpi ja mitä teen sillä, on ainutlaatuinen minulle. Monet ideat tähän artikkeliin ovat tulleet vuorovaikutuksesta muiden kanssa. Siis noiden keskustelujen energia on myös mukana tässä.

Olen nähnyt viime aikoina paljon linkkejä kaikenlaisiin mielenkiintoisiin asioihin, joita en klikkaa. Kuuntelen kuitenkin jonkin verran Adamuksen juttuja, koska hän haastaa minut menemään syvemmälle. Hän luo myös sillan, joka antaa minulle sanoja asioihin, joita tunnen ja muistan. Itseni ulkopuolelle katsomisen sijasta tunnen, että keskityn nykyään sieluni kanavoimiseen. Se tuntuu kuin syvältä, arvokkaalta malmisuonelta sisälläni. Esimerkiksi, eräs munkkielämä on tullut läpi. Menin hyvin syvään yksinäisyyteen munkkikammiossani. Tunteeni on, että se oli elämä erillään muista ja sukeltamista sieluenergiaan. Tämä aika nyt tuntuu siltä, kuin louhisin tuota kokemusta ja toisin sen valoon itseäni ja muita varten.

Olen kuunnellut ja etsinyt totuutta monista eri paikoista vuosien saatossa. Monia metafyysisiä villityksiä. Etsinyt viisautta, joka voisi auttaa ohjaamaan elämääni. Kulutin paljon dollareita selvänäkijöiden jahtaamiseen ja tulkintojen saamiseen joiltain paremmilta heistä. (Joskus päädyin tulkitsemaan heille.) Osa minua luovutti itsensä "viisaammalle" auktoriteetille.

Oivallan nyt, että kanavoin itseäni kirjoituksissani. Se on ilon lähde. Sillä kirjoitettuani luen sen sata kertaa – no, okei kenties 40 tai 50 kertaa, mutta toistaminen on todella tärkeää minulle. Ihmiseni lukee sen uudestaan ja uudestaan ja lumoutuu. Sallimalla hypnoottisen tilan, tuo ymmärrys juurtuu syvälle elämään ja tähän kehoon. Näin pystyn ruumiillistamaan tuon viisauden. Tavallaan kuin harjoittelisin musiikkikappaletta. Musiikki tulee sielustani, ja kehoni on instrumentti. Antaudun tuohon tunteeseen uudestaan ja uudestaan ja uudestaan sisälläni. Voin tuntea sen muuttavan minua biologian syvällä tasolla. Jos yritän tehdä sen jonkun muun kanavoimalla materiaalilla, sillä ei ole samaa vaikutusta minuun.

Siis kirjoittamiseni tähän lehteen on oikeasti huolenpitämistä itsestäni. Koska muut lukevat sen, käytän aikaa jokaisen lauseen ja sanan kanssa. Juurrutan sen, mitä tunnen ja koen kirjoittaessani. Teen sitä juuri nyt. Jos muut ihmiset löytävät siitä jotain arvoa, niin mahtavaa! Mutta kirjoitettuani sen, vietän aikaa sen kanssa ja sallin sen muuttaa minua. Kuin olisin kirjoittanut musiikkikappaleen, jossa on jokin tarttuva juju. Ja kuuntelen tuota jujua uudestaan ja uudestaan ja annan sen puhua minulle, sillä sielun energiajälki sisältyy noihin sanoihin, mutta se ei ole nuo sanat. Se voimakkuus mitä tunnen ja koen, on varsinainen sisältö. Se on fyysisessä muodossa jotain, mikä on konkreettista, johon ihminen voi tarttua, samalla kun tuo leimaaminen tapahtuu. Maistelen sitä. Nautin siitä aistillisesta mielihyvästä, miltä tuntuu, kun luen sitä.

Toistamisen hyväksikäyttäminen ei ole uutta minulle. Olen käyttänyt sitä auttamaan ihmisitseäni toimimaan maailmassa. Esimerkiksi, olen esiintynyt harrastajateatterissa. Muistan yhden kokemuksen esiintymisestä musikaalissa nimeltään "Li'l Abner". Vaikka en ollut esityksen päähenkilö, minulla oli laulua ja tanssia ihanan naisen kanssa, joka esitti kumppaniani. Tuo tanssi/laulu oli meidän hetkemme näyttämöllä, ja se kesti noin viisi minuuttia. Huomioni pysyi tanssikaltaisessa toiminnassa tavallisesti puolesta minuutista minuuttiin. Auts! Minuutin jälkeen Vesimies-mieleni pieni orava hyppää jo toiseen puuhun. Ei toiselle oksalle. Toiseen puuhun (hyppää muuten edelleen). Tämä on ongelma viisi minuuttia kestävässä tanssissa. Harjoitukset olivat katastrofi minuutin jälkeen. Älyllisesti tunsin tanssin kaikki osatekijät, sillä harjoittelimme sitä osissa. Mutten kyennyt kasaamaan siitä viittä minuuttia kestävää virtaa.

Ja niin aloin harjoitella tätä tanssia joka tilaisuuden tullen. Nauhoitin tuon musiikin Sony Walkmanille. Insinöörityöni lounastauolla tanssin rakennuksen takana kuulokkeet korvilla. Kotona tanssin päivällisen jälkeen. Tanssin kävelyttäessäni koiraa tai viedessäni roskia. Toistin tätä tanssia uudestaan ja uudestaan, kunnes se oli leimattu holograafisesti lihassoluihini. Jatkoin sitä, kunnes se tapahtui ajattelematta. Minun ei tarvinnut enää muistaa tai ajatella sitä. Musiikki soi, ja kehoni reagoi. Jonkin ajan kuluttua olin ottanut täysin omakseni tuon laulun/tanssin. Kun esitysten aika tuli, kumppanini ja minä olimme vakaita. Rokkasimme sen ja saimme paljon aplodeja. Parnerini kertoi minulle, että joskus hän oli muissa maailmoissa, mutta minä olin aina kärryillä.

Ja oivallan nyt, että sieluni tanssi nuo esitykset. Hankin monia eri kokemuksia samasta tanssista uudestaan ja uudestaan. Ja sitten annoin mennä. Sieluni käytti tuota kokemusta ohjaamaan kehoa todella hauskoihin esityksiin. Ihmismieleni ei kykene tekemään tätä. Kysy vaikka keneltä, joka on koskaan tanssinut tai soittanut musiikkia kanssani.

Ja niinpä nyt kun koen aikamuutoksia tai tunnen JA-tilaa, tuo malmisuoni, aarre sielussani, aktivoituu. Olen intohimoinen niiden tunteiden toistamisessa, joita koen kirjoittamisen aikana. Harjoittelen niitä uudestaan ja uudestaan, kuin olisin menossa esiintymään virtuoosikonserttiin. Joka kerta lukiessani sen, leimaan sen kehooni. Ja se tuntuu erittäin mukavalta. Ihmisitseni mielihyväkeskuksineen pitää siitä, sillä noissa energioissa on syvää, hiljaista iloa. Se on, kuin soittolistallani olisi laulu, joka muuttaa minua, kun kuuntelen sitä.

Minusta tulee vakaa siinä, mitä tuo louhittu energiaviisaus voi tehdä. Jokainen toisto on kuin hakkuni heilautus, joka louhii sieluni aarretta. Ei vain tuon harvinaisen malmisuonen löytäminen, vaan intohimoni on louhia sitä hippu hipulta, vaunulasti vaunulastilta. Kaivaen syvemmältä jokaisella toistolla, sallien viisauden rakentaa erilaisen yltäkylläisen aarteen. Erilaisen värähtelyn.

Tunnustan ajan illuusioluonteen. JA-tila on uuden minä-matriisin perusta. Sillä tuon tanssirutiinin jokainen toisto oli kokemus, jonka ihmiseni antoi sielulle. Ja annoin sielun näyttää minulle, miten tanssitaan. Kaikki elämät ovat runsaasti kokemuksia sielulle. Ja samalla kun luen uudestaan kirjoituksiani, tiedostan muuttavani itseäni. Hienovaraista sallimista. Kaikkien noiden elämien kokemusten integrointia. Ja ihmiseni alkaa uskoa ja sallia jumalaisen ydinolemuksen kylläisyyden kehossani. Ja oivallan, että jumalaisen ydinolemuksen ruumiillistamisen ei tarvitse tapahtua kerralla. Se tuntuu tapahtuvan vaiheittain. Ei ole aikajanaa, vaan paremminkin omaksumista sillä integrointitahdilla, joka on sopiva ihmiselle.

PÄIVITTÄISESSÄ ELÄMÄSSÄ

Olin syvällä metsässä, joen rannalla, ja menin pitkäkseni puiden muodostaman katoksen alle. Rakastan tuulen huminaa korkeissa lehtipuissa ja joen taustakuoroa. Kun rentouduin metsän tunnelmaan, tunsin sieluviisauden vakautta. Ja huomasin jakavani tätä vakautta metsän tunnelman kanssa. Ikään kuin kytkeydyn ja yhdistyn erilaiseen energiaverkkoon. Ja tulin tietoiseksi siitä virrasta, jossa hengittäminen sieluolemuksessa oli osa metsän tunnelmaa. Minulla oli tapana tulla metsään rentoutumaan ja hoivattavaksi. Mutta tämä tuntui erilaiselta. Minusta tuntui kuin tammelta, joka juurrutti muutos- ja transformaatioenergioita tämän kehon kautta Maahan. Ja se sai minut miettimään, onko tämä osa ihmisten uutta tapaa yhdistyä planeettaan nyt, kun Gaia on lähdössä ja menossa, minne ikinä kehittyneet mestariplaneettaenkelit menevät.

Kävin vanhempieni luona viime viikonloppuna. Aiemmin minusta on ollut vaikea olla heidän suhteensa loukkaavissa ja toimimattomissa energioissa. Muistan, että minulla täytyi olla Star Trekin "suojakilvet ylös, Scotty" -hetki ennen heidän kanssaan olemista. Samalla tavalla ollessani päivällisellä häiriintyneiden sisarusten kanssa. Mutta tällä kertaa oli erilaista. Kenttäni tuntui olevan sileäpintainen. Draama pyöri ympärilläni, mutta kentässäni ei ollut koukkuja, joihin olisi voinut tarttua, ja vetää minut mukaan. Minusta tuntui tulleen kuin joen sileä kivi, joka antaa veden virrata ympäri pelkän pikkulaineen kera. Olin uppoutuneena tuohon virtaan, mutta oli luonnollista vain sallia kaikkien olla, keitä he olivat. Ei tarvinnut ponnistella ollakseen siinä, muttei siitä.

En ole saavuttanut mitään transsendenttista tilaa kaiken tämän myötä. Käsittelen edelleen ihmiselämän koettelemuksia ja vaikeuksia. Mutta jotkut niistä asioista joita nyt ankkuroin, ylittävät ne villitykset, joita on tullut ja mennyt. Nämä avautumiset ovat erilaisia ja tulevat syvältä sisältä. Nämä ovat syviä ja virkistäviä siemauksia tuosta jumalaisen ydinolemuksen poreilevasta lähteestä. Tämä viisaus ei vain ole minun, vaan se olen minä. Tuntuu ankkuroituneen kehooni. Fraasi "ruumiillistunut oivaltaminen" leijuu tietoisen tajuntani ohi. Onko tämä alkua sille, mitä se oikeasti merkitsee? Minusta tuntuu, että se on vinkki.

Minulle on selvää, että tämä tapa on ainutlaatuinen minulle. En ole kirjoittanut "miten se tehdään" -juttua kenellekään. Tulemme jokainen tähän risteykseen uskomattoman runsaiden kokemusten ja tietojen kera. Yksi ystävä sanoi, että hänestä näiden juttujen energian tuominen lehteen ankkuroi sen meille kaikille. Jos niin on, sitten olkoon. On erittäin jännittävää aikaa.

Kirjoittaessani mietin, mitä tapahtuisi, jos löytäisin tuon vanhan "Li'l Abner" -nauhan, sillä minulla on edelleen Walkman 30 vuoden takaa. Luulen, että sielu muistaa edelleen, sillä minun täytyy vain sallia sielun jakaa laulunsa ja sitten tanssia ilon tanssia.

–––––––––––––

Jerry Sweetenillä on oppiarvo koneenrakennuksessa ja filosofiassa. Hän omistaa pienen terveydenhoitoalan valmistusyrityksen ja on pyörittänyt sitä kuluneet 23 vuotta Shenandoah-laaksossa Virginiassa. Laillistettu integroivan energialääketieteen harjoittaja, Pachacuti Mesa -perinteen opiskelija, InterSpiritual Minister (pappi) New Yorkin One Spirit Alliancen kouluttamana, vaelteli Intiassa hindugurun kanssa, opetti katolilaisessa koulussa ja tukku muita makyo-juttuja. Hän nauttii kirjoittamisesta, piirtämisestä ja vesivärimaalauksesta. Hän uneksii matkustamisesta tulevina aikoina USA:ssa (ja muulla Gaialla) imeäkseen planeetan kauneutta. Jerryyn voi ottaa yhteyttä sähköpostilla, Instagramissa tai Facebookissa.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.