AIKA

Kirjoittanut Jerry Sweeten (www.crimsoncircle.com)
Kesäkuun 2021 Shaumbra-lehdestä
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Olen siis täällä, vuoristossa Havaijin saarella, vehmaan kasviston ja poikkeuksellisten kukkien ympäröimänä. Tämän paikan energia tuntuu syvältä ja ikivanhalta, kuitenkin se värähtelee vahvasti ja elinvoimaisesti. Tunnen kuin makaavani Gaian povella, ja voin kuulla sen vatsan kurinan.

Osallistuminen Adamuksen live-tapahtumiin on stimuloivaa tavalla, jota ei voi kuvitella. Istuminen kauniin vuoristokodin katetulla terassilla, jutellen toisen shaumbran kanssa päivästä Adamuksen kanssa. Käsittelimme paljon asioita sessioidemme aikana. Uutta materiaalia ja energeettistä matkustamista.

Kutsuimme menneisyytemme sisään päivän aikana. Adamus puhui siitä, että aikaa ei ole ihmissfäärin ulkopuolella, mikä ylittää ihmismielen rajat. Tämä ei ole uutta materiaalia, mutta ihmiseni pitää toistamisesta. Puhuimme myös ratkaisevista hetkistä elämässämme. Heräämishetkistä. Äärimmäisistä hajoamisen hetkistä elämässämme.

Ja täällä siis istun terassilla, nauttien trooppisista kukista joita kasvaa vuoristoturvapaikkamme ympärillä. Tuuditettuna rentouteen, päivän session intensiivisten energioiden jälkeen. Jakaen pohdintoja shaumbra-ystäväni kanssa. Päätin jakaa erään kokemuksen, joka minulla oli 11 vuotta sitten. Ratkaiseva heräämishetki. Kokemus joka edelleen määrittelee sitä, kuka minusta on tulossa. Kuvittele toimisto, jossa on futon-sohva. Uusi makuuhuoneeni. Käpertyneenä sikiöasentoon sohvalle on minä 11 vuotta sitten. Olen menettänyt lapseni ja kotini. Minulta on revitty tunne paikasta ja siitä, miten määrittelen itseni maailmassa. Olen riekaleina. Pirstoutunut. Kääntynyt nurinpäin. Monia synkkiä päiviä ja öitä. Ja löydän itseni makaamasta puolitoista vuorokautta tuolla sohvalla miettien, voinko löytää tämän loputtomalta tuntuvan epätoivokuopan pohjan.

Mutta sitten tuo poikkeuksellinen hetki.

Tunnen taputuksen olkapäälläni. Jumalainen olemus on ympäristössäni. Ääni kuiskaa korvaani: "Sinun ei tarvitse tehdä tätä yksin." "Olet valo-olento, et nämä tunteet." Ja käännyn katsomaan tämän äänen silmiin. Ja näen valoa ja tunnen jumalaisen läsnäolon. Valoa epätoivon syvässä kaivossa. Tunnen edelleen nuo lähes ylivoimaisen voimakkaat tunteet, mutta tunnen olevani myös käärittynä rakkauteen ja myötätuntoon. Kuin ympärilleni olisi kiedottu lämmin peitto, raikkaana kuivausrummusta.

Shokkiaalto kulkee lävitseni. Istun terassilla havaijilaisilla kukkuloilla tämän kauneuden ympäröimänä, puhuen shaumbra-ystäväni kanssa. Mutta pidän sylissäni myös itseäni 11 vuoden takaa. Ja tunnen valtavan myötätuntotsunamin itseäni kohtaan 11 vuotta sitten. Mutta olen myös tuo minä 11 vuoden takaa. Pidän sylissäni ja minua pidetään sylissä samanaikaisesti. Riemun hetki. Aika on romahtanut. Ja jokin energiakierto on ratkaistu. Energiavirtapiiri yhdistetty. Eheyden tunne. Kokonaisuuden tunne. Hiljaisen ilon tunne. Viisaudeksi saatetun kokemuksen tietäminen.

Hetken olen sekava. Huimaa. Mutta sitten oivallan, että olen juuri astunut ajan läpi ja koskettanut haavoittunutta versiotani. Rakastavasti. Myötätuntoisesti. Sen sijaan, että olisin kertonut jotain menneisyydestä, minusta on tullut menneisyys ja nykyisyys sormia napsauttamalla.

Kun koin tämän 11 vuotta sitten, ajattelin, että enkeli tai jokin jumalaisen itseni versio oli tullut luokseni. Käy ilmi, että olin oikeassa. Tämä minun mestariversioni vuodesta 2021 astui ajan läpi aiheuttamaan muutoksen tuossa entisessä minussa. Tämän 2021-minun myötätuntoinen läsnäolo hajotti tuon 2010-minun tunnetukoksen. Nykyhetken minun toiminta voimaannutti vanhan versioni, jotta voisin astua ajan läpi voimaannuttamaan nykyistä minua. Mitä? Liikaa logiikalle. Tervetuloa aikailluusioon. Kun yritän selittää tätä ystävälleni, joka istuu terassilla, se kuulostaa yhtä oudolta kuin nyt.

Yhtäkkiä monia hienovaraisia vahvistuksia, oppitunteja ja osia loksahtaa paikoilleen. Ihmiseni ei käynnistänyt siirtymistä ajan läpi – se tuli mestarilta. Ei ponnistelua. Ei seremonioita, veisuja, kelloja, vihellyksiä tai suitsukkeita. Ei neitsyiden heittämistä tulivuoreen. Se ei ole vaikeaa. Ihmiseni ei ole vastuussa tämän tapahtumisesta, tästä evoluutiosta, tästä laajentumisesta. Vaikka ihmiseni ei pysty ymmärtämään sen energiadynamiikkaa, mitä tapahtui, hän ei kuitenkaan myöskään sekoa siitä. Tämä vahvistaa tarpeen antaa ihmismielelle jotain tolkkua siitä, mitä on odotettavissa, jottei se sotke maisemaa pelkotunteilla/ajatuksilla.

Tämä astuminen ajan läpi tuntui hyvin luonnolliselta ja upean laajentavalta. Se on ihmeellinen lahja, jonka olen antanut itselleni, sillä nyt minulla on tunnetason kokemus lisättäväksi tietämiseen ajan ja paikan nestemäisyydestä. Niiden epätodellisuudesta. Sillä tunnen tosiaan muiden elämien värähtelyt. Ja uskon tosiaan, että nuo ihmiset noissa "muissa" elämissä kokevat myös tämän saman tunnetason tietämisen. Nuo muut elämät ovat kuin taitteita harmonikan palkeissa. Ja kun harmonikalla soitetaan suloista musiikkia, kaikkien noiden muiden elämien taitteet purkautuvat täksi olemisen hetkeksi.

Ja tämä on tosiaan luonnollinen prosessi. Ja se on oikeasti hyvin helppo ja vaivaton. Ja se tuntuu hyvin ihanalta. Pohdiskeltuani oivallan, että 11 vuotta sitten oli ensimmäinen kerta, kun muistan käyttäneeni JA-tilaa. Olen tuo ihminen, johon sattuu ja jolla on nämä tunteet, ja olen jumala. Jumalainen minä on valtava kuin meri, joka huuhtoo pois loukkaantumisen ja surun hiekkalinnat, palauttaen ne meren viisauteen.

Vaikka se on helppoa, ihmiseni kuitenkin suo itselleen kokemuksensa ja häiriötekijänsä. Mieli voi prosessoida loputtomasti, lajitellen myriadeja mahdollisia ratkaisuja ja vaihtoehtoja. Tunteet jotka liittyvät näihin ajatuksiin, ovat vähän tukahdutettuja ja ilmentyvät odottelumalleina kehoon. Master's Life 13:ssa Adamus puhuu ihmistunteista, joita luodaan reaktiona energiaan. Samoin ajatukset jotka liittyvät näihin tunteisiin. Tämä on epätodellisuus, joka on vankina aika-avaruudessa. Kenties Adamus on puhunut tästä aiemmin muilla sanoilla ja energioilla, mutta olen valmis kuulemaan sen nyt.

Saan itseni kiinni tässä epätodellisuudessa, hengitän ja tunnen sielun elämänantavaa ja ihmeellistä energiaa. Voin tuntea energia-aallot. Jännittyneisyyden hellittävän. On tunne syvästä yhteydestä.

Mutta toisilla kerroilla mieleni tuntuu jääneen loputtoman labyrintin vangiksi. Ja tunnen olevani vanki. Sidottu. Hengitän, ja mieli alkaa höpöttää taas. Ja niinpä jaan tässä mestarin tempun, jota kutsun sallimisen mekanismiksi. Antamalla mielelleni jotain tekemistä harhautan sen ajatuskehästä. Kuvittelen, että mieleni on uskollinen, musta labradorinnoutaja. Laitan mielen vastuuseen syvään hengittämisestä ja energian hakemisesta syvältä sisältä. Ikään kuin heittäisin tennispallon, jotta mieli hakee syvän hengityksen energiat. Uudestaan. Ja uudestaan. Ja näen mielen puhtaassa ilossa, kieli roikkuen ulos suusta. Hyvää työtä, mieli! Taputus päähän ja uusi heitto. Joskus mieli haluaa jahdata ajatusoravaa, mutta huudan sen takaisin energianhakemistehtävään.

Ja tämä saattaa kuulosta oudolta tai omituiselta, mutta huomaan, että mestari ohjaa energioiden sallimista. Mieleni tulee uinuvaksi ja energialla kyllästetyksi. Ihmistäni ei haittaa olla uskollinen kumppani, koska energiat tuntuvat hyvältä. Keho rentoutuu. Kireys päässä (jota en tiedostanut) alkaa rentoutua. Joskus tunnen onteloideni avautuvan ja tyhjentyvän. Vastarinta energioiden sallimiseen hellittää. Tässä pehmeässä paikassa nuo huolestuttavat ajatukset joita mieli jauhoi, saavat tilaisuuden lempeästi integroitua ja tulla viisaudeksi. Tietämiseen voidaan päästä käsiksi.

Ihmiseni pitää tästä, koska hän on kyllästynyt yrittämän selvittää jotain, minkä tekemiseen hänet on huonosti varustettu. On helpotus olla osa jotain suurempaa, jossa mielellä on paikka, mutta sen ei tarvitse olla vastuussa enää. Ollessaan resonanssissa sallimisen kanssa ja saadessaan kehuja mestarilta, ihmiseni tuntee, että hän saa vahvistusta, on hyväksytty ja osa ruumiilistumistiimiä. Tarvitsematta enää etsiä vahvistusta muilta tai maailmasta. Kun sallin energioiden levitä ja täyttää, minun on helpompaa rakastaa itseäni. Irtipäästäminen tarpeesta saada rakkautta, vahvistusta ja hyväksyntää muilta on hyvin vapauttavaa. Täysivaltaisuuden paikka.

Havaitsen, että sieluni energeettinen kommunikointi on aina ollut siinä. Sillä minulla on ollut myös muita kokemuksia, mutta ei näkemystä ja viisautta sallia tuon kommunikoinnin jatkua. Nyt tuntuu siltä, että avaan oven ja astun sivuun, sallien energian tulla sisään. On valinta avata ja seistä sivussa, hienovaraista irtipäästämistä. Se mitä tapahtuu seuraavaksi, on tuntematonta. Minusta tuntuu toisinaan kuin nuorallakävelijältä sirkuksessa. Korkealla ihmisjoukon yläpuolella, ison kattoharjan alla. Astelen pitkä keppi kädessä. Askel. Ja oivallan, että verkko on poissa. Askel. Ihmisjoukko on poissa. Askel. Keppini on poissa. Askel. Vaijeri on poissa. Ja astun paikkaan, joka on ei-paikka. Valtavuus.

Aikani tällä kauniilla saarella on pian loppumassa. Aika saattaa olla illuusio, mutta minun täytyy silti olla lentokentällä klo 21 huomenillalla. Aloha isolta saarelta.
________

Jerry Sweetenillä on oppiarvo koneenrakennuksessa ja filosofiassa. Hän omistaa pienen terveydenhoitoalan valmistusyrityksen ja on pyörittänyt sitä kuluneet 23 vuotta Shenandoah-laaksossa Virginiassa. Laillistettu integroivan energialääketieteen harjoittaja, Pachacuti Mesa -perinteen opiskelija, InterSpiritual Minister (pappi) New Yorkin One Spirit Alliancen kouluttamana, vaelteli Intiassa hindugurun kanssa, opetti katolilaisessa koulussa ja tukku muita makyo-juttuja. Hän nauttii kirjoittamisesta, piirtämisestä ja vesivärimaalauksesta. Hän uneksii matkustamisesta tulevina aikoina USA:ssa (ja muualla Gaialla) imeäkseen planeetan kauneutta. Jerryyn voi ottaa yhteyttä sähköpostilla, Instagramissa tai Facebookissa.
 
-----------

Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.