SYDÄNTEMME SANAT
Kirjoittanut Catherine Viel (goldenageofgaia.com)
4.6.2022
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Eräs ystävä kommentoi, että taannoinen artikkelini (Tulevaisuuden haaveissa, 2.6.2022) kuulosti melankoliselta. En ollut ajatellut niin kirjoittaessani, mutta lukiessani sen uudelleen havaitsin surullisuutta, maustettuna ripauksella katkeruutta.
Kenties minulla on syytä olla pettynyt, jos ei katkera. Neljäkymmentäviisi vuotta sitten katsoin eteenpäin tätä elämää ja visualisoin, että olisin menestynyt, monia teoksia julkaissut ja hyvin toimeentuleva kirjailija.
Minulla oli vuosikymmeniä saavuttaa se – katsoessani eteenpäin 20-vuotiaana – ja sisäisiä maailmoja joista kirjoittaa. Vaikka kustannusala ei ole koskaan toivottanut tervetulleeksi uusia kirjailijoita, minua ei pelottanut. En halunnut tehdä mitään muuta, ja ilman väärää vaatimattomuutta voin sanoa, että jo college-opiskelijana oli hemmetin hyvä kirjoittaja.
Luonnostelin ensimmäisen romaanini, kun oli 17-vuotias. Opin tekemällä. Ja ajattelen myös syntyneeni tietäen, miten luodaan tarinoita, koska tämä ei ole ensimmäinen kierrokseni kirjoittajana. Kuka tietää, miten monessa elämässä olen laittanut sulkakynän pergamentille?
*****
Yhdellä college-ystävällä oli tapana sanoa: "En halua olla sellainen, joka puhuu kirjoittamisesta, mutta ei oikeasti kirjoita." Hän olisi voinut myös sanoa "mutta ei oikeasti julkaise". Kukaan kirjoituskursseillani tai työpajoissani ei tuntenut olevansa hyväksytty vain jakamalla ja arvostelemalla muiden teoksia. Ainoa todellinen tunnustus oli julkaista.
Ei ollut internetiä. Blogi-sanaa ei ollut vielä keksitty. Ainoa tapa nähdä kirjoituksensa julkaistuna oli saada kustannusyhtiö New Yorkista tai koppava kustannustoimittaja jostain kirjallisuuslehdestä, joka suvaitsee julkaista kirjoituksen. Kukaan kirjailijaksi havitteleva ei halunnut käyttää kustantajaa, jossa kirjoittaja maksaa saadakseen oman kirjansa julkaistuksi. Se ei kelvannut.
Nyt on vaikea muistaa tai kuvitella nuo rajoitukset. Meillä on enemmän mahdollisuuksia saada ilmaisumme maailmaan, kuin mistä edes haaveiltiin aikana, joka nyt näyttää kuin julkaisutoiminnan keskiajalta.
*****
Mietin, miten monta toteutumattomien unelmien ja pettymysten elämää yritän sisällyttää tähän yhteen inkarnaatioon.
Monet lähteet ovat olleet sitä mieltä, että sielut jonottivat inkarnoituakseen ihmisiksi maan päälle tähän aikaan. Kultaisen ajan sarastaessa. Simon Parkes vertasi sitä hiljattain ylimainostettuun konserttiin, jossa on vain 100.000 paikkaa, miljoonien kilpaillessa lipuista. 1)
Jotenkin onnistuin nappaamaan yhden noista lipuista. Olenko haaskannut tämän tilaisuuden? Saako näennäinen epäonnistumiseni kirjailijuudessa, jota hyvin epätoivoisesti halusin, aikaan taivaallisia päänpudistuksia ja kruksaamattomia kohtia tarkistuslistalla, jonka olin kirjoittanut tähän elämään?
Ymmärrykseni on, että jos voitimme inkarnaatiolotossa tällä kierroksella, olemme täällä kruksaamassa kaiken, mitä emme "saaneet päätökseen" käsittämättömän monissa aiemmissa elämissämme.
No, antaa tulla. Ei mitään paineita.
*****
Uskoakseni olen sydämessä sinisilmäinen optimisti. Sen sijaan, että katselen avuttomana, kun melankolian tervekuoppa nielaisee minut, kuten kuluneina vuosina, näen sen lähtevän pois. Minut on kuin peitetty maagisella Teflonilla, joka ei salli lian tarttua. Minua voi heittää noilla jutuilla, mutta ne eivät pysy.
Äskettäin julkaistiin artikkeli – voi hyvänen aika – USA:n hallituksen nettisivuilla, tarkemmin Terveysviraston sivuilla, jossa kerrotaan yksityiskohtaisesti kiduttavan pitkä covid-saaga, alusta tähän hetkeen: valheet, taustatarinat ja vahinko ja tuho, jota se on saanut aikaan. 2)
Hämmästelen edelleen. Virallisilla USA:n hallituksen nettisivuilla! Kerrotaan totuus!
Se näyttää syyltä sinisilmäisen lajin optimismiin.
Aion sallia tuon optimismin levitä muille aloille "asioista, joita toivon tapahtuvan". Olin toivonut, että ennemmin kuin myöhemmin valtavirtalähteet olisivat laajasti julkaisseet totuuden covidista (niin kuin monet henkisessä/totuudenkertojayhteisössä sen näkee). Se on tapahtunut ainakin yhdessä instanssissa. Kruksi!
Toivon, että tähtiperhettä on tosiaan kerääntynyt Maan yläpuolelle, ympärille ja sisään. Toivon, että tuhansia medipetejä (med bed) on jo tehty ja tuhansia niitä käyttäviä parannuskeskuksia on työn alla tai jo valmiina – kenties hylätyissä sairaalasiivissä tai kokonaisissa sairaaloissa, kuten jotkut ovat spekuloineet.
Toivon, että medipetiteknologia kääntää henkilökohtaista kelloani taaksepäin 30, tai uskaltaisinko toivoa jopa 40 vuotta … ja uudet kirjat joita on kehittynyt sisälläni näiden vuosikymmenten aikana, voivat lopulta nähdä päivänvalon.
Missä tahansa muodossa uudet kirjat ovatkin. Valosanoja? Empaattisesti painettuja opuksia, joita ei ladata ihmisen tekemän tekoälyn avulla, vaan vilpittömällä halullamme jakaa sanoja ja lukijoiden vilpittömällä halulla vastaanottaa niitä?
Paljon parempi vaihtoehto kuin omakustannus. Sydäntemme sanoja kenties julkaistaan ja jaetaan tavalla, josta en pysty edes haaveilemaan.
Mitä tahansa melankoliaa tai katkeruutta kohtalonani onkin vielä kokea, toivottavasti sen karistaminen järjestelmästäni iäksi on helpompaa uskoen hyvään, jota on tulossa.
––––––––––––
1) Simon Parkes, 28.5.2022 (https://www.simonparkes.org/post/2022-05-28-connecting-consciousness)
2) Kiitos, Suzy ja Buy Me a Coffee. "Covid Update: What is the Truth?", Russel L. Blaylock, 22.4.2022 (https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC9062939)
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.