TULEVAISUUDEN HAAVEISSA

Kirjoittanut Catherine Viel (goldenageofgaia.com)
2.6.2022
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Tein juuri jotain monumentaalista. Kuitenkaan se ei ole juurikaan näkynyt henkikohtaisessa tutkassani.

Teoriassa minulla on viikko aikaa perua tuo päätös. Sitten kierrätysjäte kerätään, mikä vie mestariteokseni ja kaikki sen luonnokset ja käsinkirjoitetut muistilaput, noin 1985. Nämä paperit ovat eläneet reilut 30 vuotta pölyisessä "haitarikansiossa" nauhalla sidottuna.

Tämä on epätyypillistä minulle – päästää irti jostain, mikä ennen merkitsi minulle hyvin paljon. Roikuin kiinni näissä haalistuneissa arkeissa, jotka kauan sitten hävitetty printterini oli tulostanut todisteeksi, että olin kirjailija. Todisteeksi, että kirjoitin kirjan, että osasin pitää kiinni projektista sen alusta loppuun.

Se pieni yksityiskohta, ettei kukaan kustantaja halunnut sitä, ei ole pointti.

Heitän pois 8 cm korkuisen paperipinon, joka sisältää valmiin, 80.000-sanaisen romaanin, kaikkine viimeistelyineen. Onko se hyötyjätettä? Kenties minun pitäisi lukea viimeinen luonnos, ennen kuin heitän sen pois. Alkuperäiset asiakirjatiedostot tietokonelevykkeillä – kuten myös Kaypro-sanojenkäsittelylaite, joilla kirjoitin sen – hävisivät jo vuosikymmeniä sitten. Mutta jos se on sen arvoinen, voisin naputella sen uudestaan. Se on tieteiskirjallisuutta, joten ajalla ei ole merkitystä.

Ja kuitenkin heitän sen roskiin, kuin epäonnistuneen unelman, joka se on, vaivautumatta kirjoittamaan sitä uudestaan tai tutkimaan käsinkirjoitettua kuvausta, jonka tein sen fiktiomaailmasta.

*****

Haluaisin voida sanoa, että kirjan työstäminen oli hauskaa. Monien luonnostelmien kirjoittaminen vei vuosia, koska tein kokopäivätyötä ja puristin aikaa kirjoittamiseen ennen töitä ja niiden jälkeen. Toivoin, että joku kustantaja olisi hyväksynyt sen ja antanut minulle hyviä neuvoja, mutta tätä palavaa halua varjosti todellisuus. Oli paljon todennäköisempää, että jäisin noiden 98 %:n ei-julkaisseen kirjailijan joukkoon, kuin ampuisin tuohon 2 %:n luokkaan, jotka tekivät sen.

Olisi helppoa sääliä itseäni, jos pitäisin tilannettani ainutlaatuisena ja juuri minut olisi valittu maailman karsastamaksi. Mutta itse asiassa kaikkien alojen taiteilijat ovat kamppailleet vuosituhansia sen kanssa, että elättäisivät itsensä taiteellaan.

Yksi niistä monista asioista joiden toivon kääntyvän ympäri, sitten kun uusi Maa tulee täysillä sisään, on se eriskummallinen nurinkurisuus, että työtä joka merkitsee vähän tai ei mitään työntekijälle, arvostetaan enemmän, kuin sydäntyötä joka on kaikki kaikessa.

*****

Puhumme uudesta Maasta ja siitä, että – ei tietenkään välittömästi, mutta pian, pian –teemme kaikki työtä, jota sydämemme haluaa. Sivutyöstämme tulee leipälaji, harrastuksemme muuttuu elämäntyöksi, joka antaa sielullemme ravintoa ja kirkastaa maailmaa ympärillämme.

Olenko ainoa, joka miettii, kuka kerää roskat? Kuka siivoaa talot ja tekee ruuan, kuka pesee kaupunkien jalkakäytävät ja hoitaa julkiset ja yksityiset puutarhat?

Kuka tekee välttämättömät askareet, joita tarvitsemme estämään fyysistä ympäristöämme romahtamasta ympärillämme? En pidä kokkaamisesta tai siivoamisesta, mutta teen sitä, koska jonkun täytyy ja tämä on minun kotini ja perheeni, joten se on minun vastuuni.

Miten voin kuvitella, että kenenkään sydän haluaisi tehdä noin arkisia (tai jopa epämiellyttäviä) askareita? Haluaisin ajatella, että se kaikki vaan hoituu taianomaisesti (5D ja kaikki se), mutta jos ei hoidu, kuka jää jumiin roskien viemiseen?

*****

Kirjoitin tuon kirjan ja pari muuta vuosien saatossa, samalla käyden kokopäivätyössä ja huolehtien taloudestani ja fyysisestä itsestäni. Täytyy olla todella omistautunut ottaakseen itselleen tällä tavalla monta työtä, sillä kirjoittaminen on työtä, silloin kun tavoitteena on julkaiseminen.

Kenties tulevaisuudessamme ei ole "työpaikkoja".

Kenties kutsumme sitä työksi vain silloin, kun sitä tehdessä meillä ei ole minimimäärää rauhallisuutta ja tasapainoa (jos emme saa kerättyä varsinaista innostusta).

Jotkut henkiset neuvonantajat vihjaavat, että kyse on asenteesta. Siitä miten teemme jotain, ei mitä teemme.

Kunnioittaen ehdotan, ettei oikeasti ole miellyttävää tapaa siivota vessanpönttöä tai raaputtaa likaa jäteastiasta, kun se alkaa haista.

Viime aikoina on tullut mieleeni, että vaikka ovat epäilemättä vilpittömiä, tuollaisilla henkisillä näkemyksillä, miten lähestymme asioita, joita emme halua tehdä, on juuret tämän maailman rakenteessa ihmisille vihamielisenä paikkana. Täytyy tehdä paskoja asioita – ei siksi, että niin vain on, vaan koska rappeutuminen ja pinttynyt lika on lisätty siihen keinotekoisesti jossain matkan varrella.

Luulen, että tietyt tähtisivilisaatiot eivät käsittele minkäänlaista jätettä, ja jos asiat kääntyvät lempeästi hajoamisen puolelle, ne häviävät kuin keijupöly, kun niiden on aika palata Lähteeseen.

Tai sitten fantasioin, ja on aina ollut ja tulee aina olemaan asioita, joita kukaan ei halua tehdä ja jotka siltä täytyy tehdä.

*****

Kun keräsin romaaniani kierrätysastiaan, ohut 5 x 10 cm muistilappu putosi välistä ja laskeutui pöydälle. Poimin sen, ja siinä luki:

Anfractuous – täynnä kiemuroita ja sekavia käänteitä

Angary – sotaakäyvän oikeus vallata, käyttää tai tuhota (vihollisvaltiossa sijaitsevaa) puolueettoman valtion omaisuutta

Sanoisin, etten ole nähnyt noita kahta sanaa koskaan ennen. Ja kuitenkin työstäessäni tuota kirjaa melkein 40 vuotta sitten, katsoin nämä sanat Merriam-Websteristä ja kirjoitin muistiin. Näyttää siltä, että ne ovat voineet olla lähekkäin sanakirjan sivuilla. Kenties etsin jotain muuta, ja silmäni osuivat näihin kiehtoviin sanoihin, mystisen tuntemattomiin, monitavuisia ovia näkymättömiin maailmoihin.

Otan sittenkin jotain talteen tuon epäonnistuneen unelman raunioilta. Sanoja käyttäväksi tulevissa haaveissa.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.