TIIKERI PUIDEN SEASSA
Kirjoittanut Catherine Viel (goldenageofgaia.com)
30.5.2022
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Alkoi tuulla taas viime yönä. Äkkiä, kuin pikamyrsky. Se paiskautui taloa vasten ja paukutti ovia, mylviessään ikkunoiden välissä ja vääntäessään niitä auki saadakseen viileää ilmaa, ja ulvoi banshee-tyyliin savupiippuja pitkin.
Oivalsin välittömästi, miten hiljaisen tyytyväinen olin ollut, koska tuo tyytyväisyys hävisi hetkessä, pyyhkiytyi pois noissa 27 m/s puhaltavissa puuskissa.
On ärsyttävää, vähintäänkin, että jokin ulkopuolinen voima voi muuttaa välittömästi mielialani negatiiviseksi – ja se tuntuu koko olemuksessani, ei ole vain jokin "tuuli".
Viisaat ihmiset sanovat, että tiedostaminen on ensimmäinen askel kohti muutosta. Ilmeisesti jumitan jatkuvasti ensimmäisessä askeleessa. Tiedän, että joka kerta kun näitä voimakkuudeltaan melkein puhureita nousee, mikä on melko usein ottaen huomioon hurjasti vaihtelevan säätilamme, se voi tuhota mielentyyneyteni.
Kun nuo pelokkuuden pikkukynnet alkavat raapia päässäni, valvojaosani katsoo huulet mutrullaan. Sinä, taas? Etkö voi kipittää takaisin siihen aitaukseen, jossa yritän pitää pelon?
*****
Jaan pelon kahteen kategoriaan. Toista voitaisiin kutsua "tiikeriksi suoraan edessäni" ja toista "tiikeriksi etäällä".
Minun olisi parasta pelätä, jos tiikeri kyyristyisi reilun metrin päähän ja katselisi minua kuin päivällistään. Mutta tiikeri jota tuskin näen, tuolla puiden reunassa? Joka voisi tulla tähän suuntaan tai palata takaisin puiden sekaan, mutten tiedä sitä, koska se on liian kaukana? Varovaisen valpas, muttei pelon valtaama, tuntuu hyödyllisemmältä reaktiolta.
Kun tarkastelen tilanteita, joissa olen pelännyt elämäni aikana, ja pohdin niitä kertoja, jolloin pelko putkahtaa nyt esiin, suhde on luultavasti 5 % tiikeri suoraan edessä ja 95% tiikeri puiden seassa.
Siis sadasta pelkotunnetilanteesta vain viitenä kertana pelko liittyy johonkin olosuhteeseen, joka tapahtuu tuossa hetkessä ja vaatii välitöntä huomiota.
Se tekee nöyräksi ja raivostuttaa. Ja jos jatkan tätä mielen polkua, pian nuhtelen itseäni "typeryydestä", että sallin pelkoilluusioiden vaikuttaa minuun syvästi ja aivan liian usein.
Minulla on laaja valikoima negatiivisuutta, johon voisin uppoutua. Tuomitsevuus – suurelta osin kohdistettuna itseen – on huomattavan itsepintaista.
*****
Tuuli tuli ja meni viime yönä. Toivomatta siltä paljonkaan, toistin mielessäni lyhyttä mantraa, jonka luin Louise Hayn kirjasta You Can Heal Your Life (= voit parantaa elämäsi).
Ei ollut sisäistä ukkosen jyrähdystä tai mukaansa tempaavaa hallelujaa, mutta yllättäen fokusoitumiseni siihen, vain muutaman toiston ajan, muutti todella jotain.
Tiikeri jonka luulin kyyristyneen eteeni, kultaisten silmien hypnotisoidessa omiani, kuljetettiin hetkessä tietoisuuteni reunalle, liukuen kulta-mustana kajastuksena puiden läpi.
Tuuli on vain tuulta. Voisiko jotain vaarallista tapahtua? Voisiko maahan isketty voimajohto sytyttää tulipalon, kuten tapahtui viime viikolla? Voisinko pian kuulla sireenien soivan ja Tulihaukka-helikopterin tulevan tervetulleen ja pelastavan vesilastinsa kanssa?
No, varmaan. Mikä tahansa on mahdollista.
Mutta juuri nyt tuuli on vain tuulta. Se ei murise suoraan edessäni. Voin katsoa, kun tiikeri puikkelehtii puiden läpi, pitää silmäni siinä ja toistaa rauhallista mantraani, kun mielikuvitukseni laittaa sen suoraan eteeni sen sijaan, missä se oikeasti on: tuolla, eli ei suora ja välitön uhka minulle ja läheisilleni.
Tiikeri, tiikeri, anna mennä ja pala kirkkaasti (suom. huom. viitaten runoon). Tarkkailen sinua kaukaa, mutta en aio olla huolissani kulmahampaistasi tällä hetkellä. Minulla on rauha vaalittavana ja tyytyväisyys nautittavana.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.