PIMENNYKSEN JÄLKEEN
Kirjoittanut Catherine Viel (goldenageofgaia.com)
16.5.2022
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
On täysikuun pimennyksen jälkeinen aamu minun osassani maailmaa, Etelä-Kaliforniassa. Eilen taivas oli outo koko päivän. Epätavallinen pilvipeite – neliömäisiä ja litteitä muodostelmia. Kalpean sitruunanvärinen auringonpaiste. Odottava tunne, mutta ei sitä pelkoa, jota tunnemme silloin, kun on maanjäristyssää.
Perheenjäsen kysyi, oliko taivas minusta kummallinen, joten tiedän, ettei kyse ollut vain minusta. Onneksi kaikki pilvet olivat hävinneet pimeän tullessa, ja kun yhdessä kohtaa vaelsin etsimään kuun, sen täydellinen pimentyminen oli mystisen oranssinpunaista loistoa.
Tänään epärationaalista hyvinvointia ja huolettomuutta, uskallanko sanoa onnellisuutta, tuntuu punoutuneen luihin ja ytimiin. Ovatko verisoluni onnellisia? Tanssiiko kehoni jossain toisessa ulottuvuudessa?
Edes ihmiset jotka käyttivät maskia ulkona, eivät rekisteröityneet mustana täplänä kirkkaaseen tutkaani, kun menin kauppaan.
*****
Tiedän, että kaikki muuttuu ja mielialat kohoavat ja laskevat. Ei ole mitään syytä ajatella nousseeni tasolle, jossa tuntuu siltä, että epätodennäköisesti putoan enää noihin henkilökohtaisen helvettini pimeisiin ja synkkiin syvyyksiin, joita varmaan meillä kaikilla on.
Ja sitten toisaalta, miksi niin ei pitäisi olla? Kenties pimennykset voivat auttaa meitä muutoksissa, päästämään irti vanhasta ja toivottamaan tervetulleeksi uutta, kuin komeetta joka karistaa pimeää ja kerää valoa.
Jos "uuteni" on onnistunut heittämään pois muutaman ankean ja surkean menneisyyteni ankkurin, en aio naarata syvyyksiä löytääkseni ne taas. Antaa niiden ruostua rauhallisesti unholaan ja sulautua takaisin perusmetalleiksi Maan transformoivassa ytimessä.
Tänään tuntuu siltä, että Maa pystyy vähentämään ja transformoimaan syvintä pimeyttä timanttivaloksi, jos se niin haluaa.
*****
Ylitouhukas osani haluaa tietää, mitä meidän pitäisi tehdä tällä merkityksellisellä energialla. Tehtävien ja välttämättömien askareiden runsaudensarvi leviää viuhkamaisesti kuin vanha porttipakka, jonka reunat ovat kuluneet ja kuvat hämärtyneet likaisista sormista.
Valitse jokin askare, mikä tahansa. Se on parempi, kuin vain istua tekemättä mitään. Älä haaskaa tätä energiaa tai tätä aikaa – tee jotain.
Nojaan taaksepäin kallistaen tuolin selkänojaa, ja tahaton hymy kummittelee kasvoillani. Olen ystävällinen askareita ja tehtäviä kohtaan, joita minun täytyy tehdä. En taistelunhaluinen, enkä vastustava. Mielentyyneys on paljastavaa. Se tuntuu tyyneltä ja luonnolliselta, hyvin erilaiselta kuin standardireaktioni.
Hyvin usein minusta tuntuu, kuin nuo tehtävät olisivat rajavihollisia. Ne laitetaan työämpäriini tarkoituksenaan tehdä oloni kurjaksi ja estää minua tekemästä jotain, mitä tekisin mieluummin.
Vaikka tuo tekeminen olisi ei-minkään tekemistä.
*****
Olen pannut merkille kummallista kireyttä ihmisissä, joiden kanssa olen ollut satunnaisesti tekemisissä noin viimeisen viikon aikana. Kaupan myyjiä jotka tuntuvat pysyvän nipin napin kohteliaana. Melkein kuin olisi kova hinku riidellä.
Tai kenties se on vain oma havaintoni, tai jokin minussa. Mitä se onkin, on aaltoilevaa muuttumisen tunnetta, joka on jatkunut jonkin aikaa.
Ymmärrykseni mukaan pimennysenergiaa on melko pitkään itse tapahtumaa ja se myös jatkuu sen jälkeen. Päiviä tai viikkoja. Jos näin on, tämä olisi huipun jälkipuolta. Alkaen juuri laskeutua tuon verikuun pimennyksen korkeasta energiasta.
Tänään taivas on selkeä täällä aurinkoisessa Santa Barbarassa. Lempeä tuulenvirhe lehahtaa. Valo on selkeää, kirkasta ja ystävällistä, ei sameaa tai kireää.
Tuleeko pimennyksen jälkeen vauhtia? Onko Maa – ja me ihmiset – kiihdyttämässä jotain kohti? Sitä tapahtumaa kohti, jota hyvin monet odottavat, tuntien vaihtelevassa määrin kärsimättömyyttä ja horjuvaa toivoa?
Luulen niin. Tunnen niin.
Mitä tahansa tapahtuukin nyt ja myöhemmin, puristan lämpimään ja rakastavaan syleilyyn sen, mikä tuntuu henkilökohtaisen olemassaolon korkeammalta tasolta. Jos tämä on viidettä ulottuvuutta, se kietoo minut sisäänsä kuin lempeä ja hehkuva sumu, tuoksuen hyvin vienosti ruusuilta ja kanelilta.
Hymyilen taas, ja jään taaksepäin kallistettuun tuoliin. Tuo askareämpäri ei mene minnekään, enkä minäkään tällä hetkellä.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.