PELKOTEATTERIN PURKAMINEN
Kirjoittanut Catherine Viel (goldenageofgaia.com)
10.4.2022
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Tänä aamuna on niin levollista, etten melkein halua pilata sitä sanoilla. On ihana tunne, että ajelehtii linnunlaulun ja tuulenhenkäysten aallolla, ja kymmenet kirkkaanvaaleanpunaiset kukat heiluvat, ilman liikkuessa lempeästi.
Kun kiinnitän huomiota luontoon enkä sisäiseen huolijärjestelmääni, uskon, että rauhallisuus voi olla minun. Minun ei tarvitse poimia niitä ympäristöni ja itseni osia, joita pidän huolestuttavina, joista en pidä ja joiden haluan olevan eri tavalla.
Kenties voin sisäistää tunteen, että annan asioiden vain olla, suljen sen johonkin eetterimuistiputkeen ja laitan varovasti paikkaan, josta voin löytää sen taas.
Olen melko varma, että luonto ei tarvitse sellaista muistutusta. Myös haukka jota varikset jahtaavat, palaa pesään ja jatkaa rakentamista. Kuivaa ruohoa sullotaan monimutkaiseen pesäpunokseen, ja haukka nousee taas korkeuksiin tiheiden palmunlehtien seasta, etsimään lisää materiaalia.
Haukalla näyttää olevan vaivaton tasapaino ympäristönsä valppaan tarkkailemisen ja tehtäväänsä keskittymisen välillä. Pyrin vaivattomaan tasapainoon – vähän ristiriitainen toteamus, koska pyrkiminen tuntuu kauhistukselta tasapainolle.
*****
Olen nähnyt hiljattain pari artikkelia tai podcastia, jotka ovat muistuttaneet meille, miten tärkeitä ihmisten fokus, ajatukset, sanat ja projektiot ovat, erityisesti tässä historian ajassa, jolloin tietoinen ja hereillä oleva yhteisö haluaa kiihkeästi siirtää meidät hyväntahtoiseen uuteen Maahan, joka on tulossa.
Vaikuttaa olevan todisteita siitä, että ajatuksemme voivat suoraan vaikuttaa fyysiseen todellisuuteemme (katso esimerkiksi Emoton kokeilut vedellä). Monet henkisessä yhteisössä hyväksyvät, että näin on, ja tiedeyhteisön jotkut avomielisemmät jäsenet ovat samaa mieltä.
Jos sallimme itsemme vedettävän pelkoteatteriin, joka ympäröi meitä kuin klassinen "pyöröhorisontti", tämä fokusoituminen mahdolliseen katastrofiin voi vahingossa auttaa jatkamaan maailman pelottavia olosuhteita. Jos kuitenkin pystymme sivuuttamaan olankohautuksella pimeyden heikentyvien äänien ulinan, noiden epäsuotuisien energioiden pitäisi hävitä nopeammin, kun niiden polttoainevarasto – meidän pelkomme – valuu tyhjiin.
"Ne häviävät", meille vakuutetaan. Tapa millä se tapahtuu, sekä sen nopeus, vaikuttavat olevan ihmisten vaikutusvallassa enemmän, kuin ehkä uskomme.
*****
Oletan, etten ole yksin tuntiessani jatkuvasti, että tämä jalo fokusoituminen pois pelosta on helpommin sanottu kuin tehty.
Luulen, että todennäköisesti ainoastaan ninjamainen mielenhallinta tekisi mahdolliseksi torjua rutiininomaisesti sen hyökkäyksen, joka ihmiskuntaan kohdistuu. En ole ehdottomasti lähelläkään tuota joukkoa, enkä ole varma, miten moni meistä on.
Myös sellaisella joka omistaisi meditoinnille tunnin tai kolme päivässä, on vielä monta valvetuntia, joiden aikana pitäisi sivuuttaa se maailman tilanne, joka läimäytetään jatkuvasti kasvoillemme kuin härkätaistelijan punainen lippu.
Ollen kuin tuo onneton härkä areenalla, monista meistä tuntuu melkein mahdottomalta sivuuttaa tuo huomiomme itsepintainen kutsuminen.
*****
Tuota pelkoteatteria on rakennettu hyvin ja vahvistettu vuosituhansia. Ihmiskunta on ollut kahlittua yleisöä.
Mutta verhoon on tullut reikiä. Jotkut lattialankut ovat hajonneet, ja näyttelijöitä putoaa läpi lisääntyvällä tahdilla.
Näyttämöllä väki vähenee. Alamme oivaltaa, että katselemme vanhaa nauhoitusta, emme live-esitystä.
Jossain joku odottaa vetääkseen verhon täysin auki viimeistä kertaa, sammuttaakseen projektorin ja sytyttääkseen katsomon valot. Vaikuttaa siltä, että voimme kiirehtiä tätä prosessia kääntymällä tarkoituksella poispäin romahtavasta näyttämöstä ja fokusoitumalla uuteen panoraamaan, joka odottaa.
Riippumatta siitä, milloin lopulliset paljastukset kuplivat esiin myrkyllisistä lammistaan, voimme kuitenkin nähdä, kuvitella ja luoda – ainakin omassa mielessämme – tuon uuden panoraaman, jonka kaipaamme kokea.
*****
Katson haukan palaavan – pieniä oksia ja ruohoa jotka leviävät sen nokasta kuin hapsottavat viikset. Se on piittaamatta viereisen puun variksista ja rakentaa tulevaisuutta huolella rakennettuun pesäänsä. Tulevaisuus tulee lähemmäs nykyhetkeä jokaisen ruohonkorren tai nöyhtätukon myötä, jonka se työntää tuohon kudelmaan.
Vaisto joka haukalle on annettu, on myös minun, jos haluan. Voin rakentaa pesää tulevaisuudelleni jokaisella tietoisella ajatuksella ja sanalla. En odota, että pystyn pitämään tämän fokuksen joka hetki, tai edes monta hetkeä joka päivä. Mutta miten paljon energiaa ja ponnistuksia pystynkin omistamaan itselleni mieluisan todellisuuden tietoiseen luomiseen, olen varma, että se voi olla riittävästi, jos sallin sen.
Suljen mielessäni verhon vanhan järjestyksen romahtavalla ja ränsistyneellä näyttämöllä, ja luonnostelen hetki hetkeltä sen yksityiskohtia, värejä ja ääniä, mitä haluan olevan. Riippumatta siitä, millainen siitä lopulta tulee, tiedän, että osallistuin parhaani mukaan siihen pääsemiseen.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.