RAGTIMESTA HAAVEILLEN
Kirjoittanut Catherine Viel (goldenageofgaia.com)
5.3.2022
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Maailmassa on tällä hetkellä niin paljon kurjuutta, epävarmuutta ja pelkoa, että haluan kuunnella vain Scott Joplinia.
Eilen illalla hänen ikoninen ja melankolinen sävelmänsä Solace tuli radiosta. Istuin tuijottamassa tyhjyyteen ja fokusoiduin ainoastaan siihen, mitä tuli tajuntaani korvien kautta. Venäjä, Ukraina ja covid vajosivat tuttujen ja rakastettujen sävelten tulvan alle.
Ne päivät jolloin monessa keskiluokkaisessa amerikkalaiskodissa ylpeiltiin pianosta salissa, ovat kauan sitten menneet. Sääli, ajattelen nyt. Jos olisin syntynyt 1900-luvun alkupuolella, enkä keskivaiheilla, olisin luultavasti ottanut pianotunteja ja olisin valmis viihdyttämään perhettä ja vieraita koska tahansa.
Jos olisin ollut todella onnekas, olisin saanut käsiini ragtime-nuotteja, ja opetellut soittamaan sen kaiken ulkoa.
*****
Minulle ja monille jotka ovat soittaneet ja opiskelleet musiikkia, se on hyvin henkinen taiteen ilmaisumuoto ja elämän juhlaa. Minusta jokaisella ihmisellä pitäisi olla tilaisuus kokea musiikin tekeminen esiintyjänä. Esiintyminen voi johtaa säveltämiseen, ja säveltäminen voi johtaa äänitaikuuden ikuistamiseen.
Ajatellessani kaikkea tätä, kaipaukseni oppia soittamaan pianoa syttyy taas täydellä voimalla. Opin soittamaan viulua ja kitaraa ja laulamaan, mutta piano tuntui "liian vaikealta" enkä koskaan jatkanut sitä.
Meitä kannustetaan usein henkisinä etsijöinä parantamaan ilmentämistaitojamme ja kuvittelemaan haluamamme maailma. Itsellemme ja Maalle ja ihmiskunnalle kokonaisuutena. Mutta ensin ja kiihkeimmin itsellemme. Jos me emme kuvittele, mitä haluamme elämämme olevan, kuka sen tekee? Tai pahaenteisemmin, mitä epäilyttäviä ilmentymiä saatettaisiin kuvitella puolestamme?
Siis haaveilen ragtimesta. Haaveilen erinomaisesti kiillotetusta pianosta, joka pitää ylpeänä paikkaa nykypäivän salissa/olohuoneessa. Nykyään on kannettavia kosketinsoittimia, jotka voidaan taittaa kasaan ja pois näkyvistä, kun päivän musiikkitaikuus on tehty.
Henkilökohtaisen uuden Maani, jonka haluan odottavan minua, täytyy sisältää musiikkia. Ei vain kuunnellen sitä jostain eteerisistä äänijärjestelmistä, joita on tulevaisuudessamme – kenties jotain sellaista mitä Matthew Ward kuvasi olevan Nirvanassa – vaan soittaen tuota pianoa.
Haluan soittaa Solacea itselleni. Haluan nojautua siihen, sulkea silmäni ja tuntea totuuden ja puhtauden noissa sävelissä, jotka täyttyvät ilman ympärilläni, luotuna sormieni kosketuksesta koskettimille ja ilmentyneenä ääneksi toimintani kautta. Mikä voisi olla maagisempaa? 1)
*****
Tuo tulevaisuus jossa minulla on kokoon taitettava kosketinsoitin ja tiedän mystisesti, miten pianoa soitetaan – kenties välittömästi – tuntuu hyvin kaukaiselta suurimman osan ajasta.
Olen huomannut viime aikoina muutaman kommentaattorin, ainakin niiden joita seuraan tällä hetkellä, vetäytyvän jossain määrin maailmantapahtumien mylläkästä. He raportoivat edelleen. He eivät ole hylänneet seuraajiaan ja jättäneet heitä tuuliajolle hämmennyksen merelle.
Mutta erityisesti parissa viimeaikaisessa podcastissa he ovat puhuneet omasta elämästään. Mitä he tekevät tällä hetkellä. Miten he nauttivat siitä, mitä on jo, ja kuvittelevat sen, mitä he haluavat olevan. 2)
Tämä tuntuu minusta kypsältä lähestymistavalta tämänhetkiseen aikaamme. Emme sivuuta tapahtumaräjähdystä, niitä informaatiopalasia joita leviää, kuin elektronisia konfetteja kaikkialle ympärillemme. Kiinnitämme edelleen huomiota.
Mutta tuon osallistumisen tapahtumiin ja informaatioon ei tarvitse olla niin tiukasti kiedottua, että siitä tulee köysi, joka sitoo meidät liikkumattomaksi.
Tunsin pientä syyllisyyttä viikko tai pari sitten, halutessani irrottautua ja tarkkailla enemmän, kuin sotkeutua mukaan.
Tuo pieni syyllisyyden sumu hälveni melko nopeasti. Minusta huomion kiinnittäminen siihen, minkä tunnemme mukavaksi sisäistää, ja sen sivuuttaminen, mikä ei resonoi, on itsehoidon ensisijainen periaate.
Ja minulle toinen ensisijainen periaate on muistaa uppoutua sellaiseen, mitä rakastan. Musiikin taikuuteen. Mäntyjen tuoksuun korttelin päässä. Pienen puron solinaan, joka kulkee avokadotarhan vieressä.
Nämä asiat ovat uusi Maani, tässä ja nyt. Minulla on tunne, että mitä enemmän aikaa ja huomiota annan sille taikuudelle, mitä jo on, sitä nopeammin sen taikuutta, mitä tulee olemaan, tulee.
_______________
1) Scott Joplinin Solace Phillip Dysonin esittämänä, https://www.youtube.com/watch?v=OKNHp-daefk
2) Tarot by Janine Chats with Megan Rose: Current Events, Starseeds and Being a Spiritual Warrior 1.3.2022, https://m.youtube.com/watch?v=QhKzRQPnZS0
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.