SILTA IKUISUUTEEN
Kirjoittanut Catherine Viel (goldenageofgaia.com)
27.12.2021
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Tuntuu, kuin roikkuisi ilmassa. Odottaisi sillalla.
Näen mielessäni riippusillan hyvin leveän rotkon yli. Se on sellainen huojuva sademetsätyyppinen silta, joka on tehty köydestä ja puunoksista, joissa on edelleen kaarnaa, ja ne on sidottu tiiviisti yhteen ja ne pysyvät paikoillaan lähinnä pyhällä hengellä.
Tuntuu siltä, että tässä kohtaa olemme. Ihmiskunta jonossa tämän sillan toisessa päässä. Rotko on syvä, ulottuen ikuisuuteen saakka. Ja mikä odottaa tuon sillan toisessa päässä?
Sillalle pääsy on estetty. Ylityksen vartija pitää kiinni köydestä, joka on paksua kuin valtamerilaivan ankkuriköysi, ja se on sisäänkäynnin edessä. Kuin portsari maailman valikoivimmassa yökerhossa, portinvartija katsoo ylimielisesti nenänvartaan pitkin ja pitää köydenpään lukkoa toisessa kädessään, valmiina avaamaan sen ja heittämään tuon esteen sivuun. Valmiina sallimaan ryntäyksen.
Tuo silta tuntuu edustavan tätä viikkoa. Tästä päivästä, 27.12., 31.12. saakka.
*****
Meitä kannustetaan herkeämättä olemaan korostamatta päivämääriä. Jos olemme tarpeeksi uhkarohkea tehdäksemme ennustuksia ja liittääksemme ne tiettyyn päivämäärään, saatamme päätyä roikkumaan ilmaan, eivätkä todisteet tapahtumista tue meitä.
Kuitenkin monet vaihtoehtoyhteisössä tekevät jonkinlaista päivämääräennustamista. Miten voisi olla toisin? Haluamme tunnustaa sen tai emme, ihmiset on suljettu aikahavaintoon. Epäilemättä myös syrjäiset heimot syvimmissä sademetsissä, joita länsimaiset käsitykset eivät ole koskettaneet, ovat päivien ja öiden rajaamassa laatikossa, lukemattomien minuuttien vyöryessä menneisyydestä nykyisyyteen ja sitten tulevaisuuteen.
Mitä voisimme tehdä muuta, kuin ennustaa, odottaa ja toivoa? Miten tavalliset ihmiset voisivat koskaan täysin irrottaa unelmansa ja kaipauksensa ajankulusta, joka pitää meidät kaikki sisällään?
*****
Minulla on odotuksia tietyistä päivämääristä. Myönnän sen! Olen aikaan sidottu ihminen. Kun kuulen, että asioita tapahtuu "ennen tammikuuta" (ja jatkuen tammikuuhun), mielessäni se merkitsee nyt. Ja sitä seuraa hyvin pian. 1)
Ei "hyvin pian" galaktisten näkemällä tavalla, jotka eivät ajoita asioita ihmisajassa (tai ilmeisesti eivät hahmota sitä yhtään meidän tavallamme), vaan nyt ja hyvin pian sen kalenterin mukaan, jota monet länsimaisessa kulttuurissa katsovat säännöllisesti.
Siis miten vietän nämä minuutit ja tunnit? Istuskelu odottamassa, katsellen sadetta raidallisten ikkunoiden läpi ja huokaisten syvään, ei ole kamalan houkuttelevaa. Pieni puuhailu tuntuu paremmalta. Järjestää papereita. Karsia ylimääräiset tavarat taas yhdeltä hyllyltä ja laittaa ne kierrätysliikkeen keräyslaatikkoon.
Toiminnan lomassa aivoni raksuttavat, koskaan oikein rentoutumatta. Onko tänään se päivä? Tapahtuuko juuri tällä hetkellä, jossain päin maailmaa, jotain, mikä räjäyttää ruutitynnyrin taivaan tuuliin?
Covid-määräykset poistuvat, ajattelen. Heippa, USA:n laiton hallinto. Totuus kaikesta paljastuu.
Jos ajattelemme kaikki sitä yhteistuumin, kenties voimme saada sen tapahtumaan.
*****
Mietin, onko tämän poikkeuksellisen pitkäpiimäisen prosessin, jonka pitäisi kertoman mukaan herättää ihmiset, tarkoitus ollut osittain terävöittää niitä, jotka pitävät itseään heränneenä ja tietoisena. Jokin kosminen takoja testaa terämme lujuutta, tunnustelee reunaa/terää mietteliäänä ja harkiten. Lisää oppitunteja kärsivällisyydessä ja sinnikkyydessä? Lisää muistutuksia siitä, että sallitaan kaikkien tulla mukaan omana suloisena aikanaan, tai sitten olla tulematta?
Epäilen sitä, että etenemisjärjestyksemme tulevaisuuteen määräytyisi jollain ihmiskeinolla tai -ohjeistuksella. Todennäköisemmin se on jokaisessa ihmissielussa, kun se lähestyy siltaa ikuisuuteen.
Uskon … itsevarmasti, mutta toivottavasti ei ylimielisesti … että olen melko lähellä tuota lähtöporttia. Voin nähdä sen, jos siristän silmiäni vähän, ja vielä paremmin, jos otan taskulamppuni ja säädän sen kirkkaimmalle.
En näytä valoa rotkoon. Minua ei kiinnosta nähdä tuota kuilua – se ei ole minun toimialaani. En tiedä, miten tiedän tämän, mutta tiedän.
Ei. Tehtäväni on katsoa eteenpäin. Katsoa sillan toiseen päähän. Koska en pysty oikeasti näkemään tuota kaukaista jyrkännettä, minun täytyy kuvitella se, kanssaluoda todellisuus toiselle puolelle.
Maailman sydämenlyönnin moottori ajaa meidät tämän sillan yli, sinne minne olemme menossa, jättäen taakse sen, missä olimme – sitä ei kaivata eikä mahdollisesti muisteta, paitsi tämän kaltaisissa sähköisissä opuksissa.
Unohtaisin hyvin tyytyväisenä ajankulun, sitten kun olen jossain, missä aikaa ei ole. Voi, miten hymyilen ja huokaisen (onnellisesti!) kuvitellessani sen.
____________________
1) Katso esimerkiksi Sending Ravens with Tarot by Janine -kanavan video "Tarot by Janine shares the latest videos she's been watching and a Phil tidbit" 26.12.2021. Hän mainitsee ujostelematta uskovansa, että joulukuun tapahtumat ovat käynnissä – onhan vielä viikko aikaa – ja huomauttaa, että meno on hurjaa tammikuussa 2022.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.