YSTÄVYSTYMINEN LOHIKÄÄRMEEN KANSSA
Kirjoittanut Catherine Viel (goldenageofgaia.com)
2.12.2021
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Kipu on pähkinänsärkijä. Mietin, meneekö se nyt pois, kun se on avannut syvemmän sydänyhteyden. On kuin läpinäkymätön ja harmaa kivi olisi paiskattu toiseen kiveen, mikä halkaisee sen ja paljastaa mitä upeimman kirkkaan kristallivalon.
Ametistiklusterin, minun pitäisi ajatella. Syvä violetti, kuninkaallinen väri ja uskoakseni lohikäärmeiden suosikkiväri.
*****
En ole koskaan pyrkinyt "rakastamaan itseäni". Miten itsekästä ja egoistista se olisi. En uskaltaisi koskaan laittaa sitä kärkeen tehtävälistallani. Olemislistallani.
Miten valitettavaa, että olen uskonut tuon petollisen näkökulman suurimman osan elämästäni.
Meitä kannustetaan – tai minua todellakin kannustettiin – etsimään palkkioita saavutuksistamme. Se että "on rakastava", olisi liian tavoitteetonta saadakseen palkkion. En syytä vanhempiamme – olen varma, että he vain toistivat samaa, miten heidät oli kasvatettu.
Vuosikymmeniä myöhemmin elän sen vääjäämätöntä tulosta, etten ole oppinut aivan perusperiaatetta, henkistä rauhaa. On niin vaikeaa rakastaa itseäni, että minun täytyy kouluttaa itseäni siinä, miten se tehdään, vakuutettuani ensin itselleni, ettei minun pitäisi vaivautua tuohon ponnistukseen.
*****
Sanoissa on voimaa. Sanat joilla on parantava aikomus, voivat oletettavasti luoda uusia hermoratoja. Uskon, että kykenemme ohjelmoimaan kehomme uudelleen energia- ja solutasolla täydelliseen hyvinvointiin.
"Rakastan itseäni, hyväksyn itseni" -lauseiden toistaminen kenties käynnistää juuri tuollaisen uudelleenohjelmoinnin. Tunnen kehossa välittömän muutoksen rauhallisuuteen joka kerta, kun sanon nuo sanat. Se tuntuu tyynnyttävältä rukoukselta, joka toimitetaan jumalalle, jonka tiedän kuuntelevan.
Se kaikki kuulostaa hyvin yksinkertaiselta, mille taputan käsiäni. Olen kokeillut niin monia ohjelmia ja menetelmiä, jotka ovat onnistuneet vain osittain (jos lainkaan), että palaaminen yksinkertaisimpaan mahdolliseen toimintaan vetoaa kovasti.
En tunne vastustavani affirmaation sanomista yhtään, vaikka olen haluton ryhtymään koko "Paranna elämäsi" -ohjelmaan. Se merkitsee, etten kokeile sitä juuri nyt. Se aika on ohi, jolloin minun täytyy määrittää muutostarpeeni vastustusmäärän perustella. Tri Peebles antoi usein ehdotuksia, joita seurasi: "Jos se tuntuu kotitehtävältä, älä tee sitä. Tee vain sellaista, mikä tuo sinulle iloa."
Kun toistan hiljaa tai ääneen: "Rakastan itseäni, hyväksyn itseni" tuntuu siltä, kuin halaisin itseäni. Aloin juuri muuttaa sitä sanomalla: "Olen avoin vastaanottamaan parasta ja korkeinta hyvääni."
Pyyhin myös pölyt "Superlataa affirmaatiosi" -itsehypnoosikäsikirjoituksesta.* Onhan näytetty toteen, että alitajunnan täytyy olla mukana, kun haluamme muuttaa jotain ja alitajunta on itse asiassa ainoa paikka, josta voimme vaikuttaa aitoon ja kestävään muutokseen. Hypnoosi/itsehypnoosi tarjoaa luotettavan tavan päästä käsiksi alitajuiseen mieleen ja värvätä se pyrkimyksiimme.
Tiedän jo, että se toimii minulla. Tein kaksi tavoitteenasetantakäsikirjoitusta 10 vuotta sitten. Toinen oli saada valmiiksi editointikurssin kaikki tehtävät, ja toinen oli tietty paino tiettyyn päivämäärään mennessä.
Suoritin tuon kurssin helposti, ja vaikka unohdin kokonaan tehneeni tuon käsikirjoituksen, useiden kuukausien päästä, määrittelemäni päivämäärän paikkeilla oivalsin, että olin vajaan kilon päässä siitä, minkä painoinen sanoin haluavani olla.
*****
Jonkin pikkutarkasti kuvatun ohjelman tunnollinen noudattaminen, kuten "Paranna elämäsi", tuntuu kotitehtävältä. Ei niin, että ajattelen olevani liian edistynyt tarvitakseni jotain ohjelmaa – ei vain tässä, ei nyt, eikä kirjoitettuna musteella joksikin asiaksi, mitä minun täytyy tehdä, ei koskaan. Jokin lyhyt, yksinkertainen ja sydänkeskeinen, kuten affirmaation toistaminen, tuntuu jokseenkin oikealta.
Kenties olen viisastumassa tarpeeksi tehdäkseni sen, mitä sydämeni pyytää. Ja viisaudessaan sydämeni on myös halukas ystävystymään kipulohikäärmeen kanssa ja selvittämään, mitä se yrittää oikeasti kertoa minulle. Ehkä se halusi vain kuiskata: "Rakasta itseäsi", mutta ollessaan lohikäärme, nuo sanat tulivat liekkeinä, jotka tunsin kipuna.
Meillä kaikilla näyttää olevan lohikäärmeitä: hylkääminen, rakkaus jota annetaan mutta johon ei vastata, ei-haluttu yksinäisyys kun näyttää siltä, että kaikilla muilla on tiivis perhe. Tämä viimeksi mainittu putkahtaa usein ilkeimmin esiin pyhien aikaan, ja minusta se on vaikein purkaa, kun se vaatii "muita" olemaan konkreettisesti siinä meitä varten.
Minun tämänhetkinen hirviölohikäärmeeni näyttäytyy kipuna. Näen, että pystyn maanittelemaan sen pelätystä vastustajasta puolestapuhujaksi ja liittolaiseksi. Annan sille ihanan ametistiklusterin tervetuliaislahjana.
Kenties tuolla lohikäärmeellä on timantti tai pari minulle. Jos on, en torjuisi niitä, vaan laittaisin aarrearkkuuni ja vannoisin juhlallisesti suojelevani sen arvokasta sisältöä elämäni loppuun saakka.
____________________
*Käsikirjoitus on Forbes Robbins Blairin kirjasta Instant Self-Hypnosis: How to Hypnotize Youself with Your Eyes Open. ForbesRobbinsBlair.com-sivulta: "Hypnoosi ei ole yleislääke; se on työkalu, jota voidaan käyttää moniin haasteiin ja tavoitteisiin. Joskus se voi yksinään auttaa sinua saamaan, mitä haluat. Toisilla kerroilla sen toimii muiden apu- tai terapiamuotojen rinnalla. Se voi useimmiten auttaa sinua saavuttamaan tavoitteesi nopeammin ja helpommin."
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.