AINOA AIKA MIKÄ ON

Kirjoittanut Catherine Viel (goldenageofgaia.com)
30.11.2021
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Bonnieni on valtameren takana.
Bonnieni on meren takana.
Bonnieni on valtameren takana.
Voi, tuokaa Bonnieni takaisin minulle.
–Perinteinen kansanlaulu, My Bonnie Lies over the Ocean

Joskus tuntuu, kuin "Bonnieni", minun hyväni, on aina tuolla, juuri ulottumattomissa, ylipääsemättömän valtameren toisella puolella.

Kaikki innottomat meditointi- tai affirmointiyritykseni eivät tunnu muuttavan tätä läsnä olevaa hetkeä. Paitsi ehkä ajattelutapaa. Mikä olettaakseni on yksi meditoinnin ja affirmoinnin tarkoitus.

Mutta kun tuo lyhytaikainen rauhallinen tila on saavutettu, ja viimeinen affirmaatio kaikuu harmoniana täydellisen soinnun yläpuolella, mitä sitten?

Riippumatta siitä, miten uutterasti pyrin meditoimaan tai affirmoimaan, näyttää edelleen siltä, että minä ja lähimaailmani olemme täsmälleen samoja, kuin ennen ponnistelujani. Myös epämiellyttävä mielialani livahtaa usein takaisin, kuin luiskahtanut ratas joka löytää tiensä takaisin kotiin.

Voi, miten ankea olen ja miten ankealta kaikki näyttää. Missä on tuo positiivinen jenkkihenki, kun tarvitsen sitä?

*****

Luulen, että tähän ikään mennessä (kuudenkympin puolivälissä) monet etsijät ja pyrkijät ovat käyneet läpi kymmeniä eri ohjelmia, työpajoja ja työkirjoja ja kirjoittaneet suuren määrän päiväkirjamateriaalia, kenties polttaen nuo sivut seremoniallisesti muuttaakseen sen, mitä kirjoitettiin.

Se oli yksi osa erästä anteeksiantorituaalia, jonka Reiki-opettajani Carolyn antoi minulle melkein viisi vuotta sitten. Kirjota tuo ihminen, "mitä hän teki" ja omat tunteeni siitä. Ja kun vaaleanpunaiset, valkoiset ja mustat kynttilät olivat lepattaneet, sytytä tuleen nuo kirjoitetut rikkomukset ja lähetä ne universumille muunnettavaksi.

Voi hyvänen aika, oli niin monta ihmistä, jolle antaa anteeksi. Ja kuten Carolyn muistutti minulle, itselleni ennen kaikkea. Uskoakseni hän kannusti minua tekemään yhden anteeksiantorituaalin pelkästään itselleni. Enkä edes muista, teinkö sen.

Ihmettelen, miksi pidämme joskus vaikeimpana kohdella rakkaudella tuota olentoa, joka on omissa nahoissamme. Mahdottomimpana antaa anteeksi?

*****

Jo useita päiviä olen toistanut yhtä affirmaatiota Louise Hayn kirjasta You Can Heal Your Life (= voit parantaa elämäsi). "Rakastan itseäni, ja hyväksyn itseni."

Kun ensimmäisen kerran sanoin: "Hyväksyn itseni", katsomatta peiliin, kuten ehdotettiin, helpotuksen ja epäuskon sekainen tunne valtasi mieleni.

Sanoin tuon absurdin lauseen äänen enkä välittömästi tuntenut vasta-argumenttia siltä onnettomalta ja pelokkaalta osaltani, joka näkee aina pahinta.

Hyväksyn itseni … Hyväksyn itseni …

Eikä sitä seurannut: "Mutta et voi hyväksyä itseäsi, koska olet tehnyt … tai et ole tehnyt …"

Tämä on paljastavaa. Muistini mukaan en ole koskaan kyennyt sanomaan sellaista affirmaatiota kuvaannollisesti naama peruslukemilla. Aina se sisäinen klovnikuoro joka yrittää harhauttaa minut reaalielämästä, tupsahtaa esiin ja alkaa hyppiä ympäri. Kertoen minulle kaikki syyt, miksi positiivinen affirmaatio on "ties mitä" -puppua, eikä ole mitään itua yrittää vakuuttaa itselleni muuta.

Voisiko olla niin, että olen, muistamatta sitä, antanut jotain anteeksi itsessäni? Koska olen hyvin varma, että täytyy olla tietyn tason anteeksianto itselle, ennen kuin mitään edes itsensä hyväksymistä muistuttavaa voi ilmaantua.

Loppujen lopuksi, jos näen elämäni vain sarjana epäonnistumisia, takaiskuja ja asioita, joita en koskaan oikein saanut valmiiksi, se ei näytä kovin hyväksyttävältä.

Osa itselleni anteeksiantamista merkitsee, että on jatkuvasti antamatta enemmän painoa havaituille epäonnistumisille, kuin tuolle läpitunkevalle rauhan ja hyväksynnän soinnulle, joka on elämäni perusta. Voin virittyä tuohon sointuun, silloin kun muistan, että se on nykyhetkessä, heti tuon tuho- ja synkkyyskanavan vieressä.

Vanha tapa etsiä huonoa joka tilanteesta on edelleen läsnä. Havaintoni maailmantilasta – epävakaa ja vihamielinen, jokaisen kuviteltavissa olevan auktoriteetin yrittäessä ilmeisesti tehdä elämästämme helvettiä – tarjoaa loputonta materiaalia pelolle.

Ja kuitenkin … kun muistan toistaa nuo viisi sanaa, se vetää hampaan irti pelkolohikäärmeeltä.

*****

Edistyminen sillä henkilökohtaisella polulla, mitä ikinä seuraankin, ei näytä koskaan tapahtuvan niin, kuin haluan tai ajattelen, että pitäisi.

Kun opettelin Reikiä tammikuussa 2017, olin varma, että olen saanut elämäni järjestykseen ja olisin kivuton kolmessa kuukaudessa. Enintään kuudessa. Se mikä sai lonkkaani sattumaan, oli luonteeltaan energeettistä ja voisin parantaa sen käyttämällä energiaparannusta.

Kuluneiden viiden vuoden aikana intuitioni (ja myös eri kanavien tulkinnat minulle) ovat "luvanneet", ettei lonkassani ole mitään mekaanista vikaa. Se ei tullut huonommaksi. Kaikki olisi vielä hyvin.

Ja sitten otetaan muutama röntgenkuva ja tulee ilmi … ettei se ole itse asiassa totta. Luuta valuu ilmeisesti pois kuin hiekka tiimalaissa.

No, paska. Kaikki tämä aika ja kaikki tämä työ, ja olen itse asiassa vain vanha nainen, jota vainoaa niveltulehdus.

Tietysti olen myös vanha nainen, joka on myös Reiki-mestari ja opiskellut ja kokenut viimeiset viisi vuotta henkisyyttä, psyykkisiä aisteja, ylösnousemusta – kaikkea mahdollista. Vastentahtoisesti täytyy myöntää, ettei sitä olisi luultavasti tapahtunut ilman, että tämä kipu lähetti minut Reikiin ja aloitti nykykierrokseni elämän oppimispyörässä.

Silti olisin kovin mieluusti oppinut tämän kaiken 30 vuotta sitten ja nyt tulisin energiseen "vanhuuteen" "medipetien" (med beds) tehdessä siitä vielä paremman.

*****

Kun sanon: "Rakastan itseäni, ja hyväksyn itseni", edes päässäni, tuntuu pieni vapautumisen merkki niskassa ja hartioissa. Mieleeni juolahtaa, että se saattaa olla arkontti-implantin otteen löystymistä, tai kenties syvään juurtuneen tavan otteen löystymistä.*

Mikä ikinä löystyykin ja vapautuu, tuntuu, ettei se tapahdu hetkeäkään liian pian.

Täydellinen muistutus, että nyt on täydellinen aika kaikkeen sekä ainoa aika, mikä on.

_____________________

*Katso esimerkiksi Vidya Frazerin informaatiota implanteista, miten ne vaikuttavat meihin ja miten voi vähentää niiden vaikutusta meihin. "Mutta mitä jos saisit selville, ettei tämä sisäisen kriitikon mekanismi ollut koskaan osa alkuperäistä ihmissuunnitelmaa – ettei se ole luonnollinen ja synnynnäinen osa meitä ihmisinä? Mitä jos ymmärtäisit, että se on eräänlainen tekoälyimplantti, joka laitettiin ihmisen DNA:han tuhansia vuosia sitten niiden ei-ystävällisten olentojen toimesta, jotka ovat kontrolloineet ihmiskuntaa siitä lähtien, planeetan alemmasta neljännestä ulottuvuudesta käsin? … Ja kuitenkin tästä implantista voi ymmärtää asioita, mikä voi helpottaa sen käsittelemistä. Ja on tapoja työskennellä sen kanssa, mikä lopulta auttaa sinua vapautumaan sen kontrolloivasta voimasta sisälläsi." (Vidya Frazier "Sisäisen kriitikon purkaminen", 21.9.2021)

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.