ALAS KYLMILTÄ VUORILTA
Kirjoittanut Catherine Viel (goldenageofgaia.com)
25.10.2021
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
En pidä juurikaan tästä sateesta. Mikä on typerästi sanottu ottaen huomioon, että Kaliforniassa on ollut kuivuutta – no, luultavasti noin paleoliittiseltä kaudelta saakka.
Tilanteen tekee pahemmaksi, koska tiedän, että minun pitäisi olla vain kiitollinen. Tarvitsemme epätoivoisesti vettä.
Siis miksi tämä närkästys? Miksi on väistämätöntä, että tämä lahja toimitetaan takovalla voimalla? Jatkuva vesimuuri tulee alas kylmiltä vuorilta.*
"Hakeudu suojaan" kehottaa varoitus. "Mahdollisesti hengenvaarallista tulvimista ja roskavirtoja Alisal Firen paloalueella. Pysy sisällä. Mene sisimpään huoneeseen tai korkeammalle maaperälle."
Onneksi olkoon, että on selvitty juuri massiivisista ja hallitsemattomista maastopaloista!
Pysykää nyt poissa tieltä, koska liejua tulee.
*****
Olen aina ajatellut, että Gaian täytyy olla kaikkein uskomattomin arkkienkeli. Täällä se on, ottaa itselleen tämän valtavan kehon, tämän Maan, ja antaa hyväntahtoisesti suojaa ja ravintoa ihmiskunnalle ja niille monille muille elämänmuodoille, jota planeetta elättää.
Miten vaikea tehtävä. Mietin, tiesikö se, miten salakavalasti ihmiset (ja ei-ihmiset) sotkisivat asiat sen rikkaalla maaiholla ja sen mystisessä magmassa ja kristallisyvyyksissä? Tiesikö se myrkystä, jota leivitettäisiin sen untuvapilvisten ilmateiden kautta?
Rohkea enkeli.
Jos tulviminen maastopalojen jälkeen on ainoa tapa, jolla se voi antaa meille sadevettä niiden säämanipulointijärjestelmien puitteissa, joita on laitettu sen päälle kuin tukahduttava verkko, minun on moukkamaista valittaa.
*****
Katsellessani sateen roiskuvan jalkakäytävällä ja kerääntyvän pahaenteisesti katuojiin, lähetän pienen ajatuksen Gaialle.
"Hei! Kiitos paljon tästä sateesta. Voisitko ystävällisesti pyytää maatasi pysymään koossa paloarpien kohdalla?"
Välittömästi odottamaton rauha ja laajentumisentunne laskeutuu kevyesti ylleni. Vedän spontaanisti ja rauhallisesti syvään henkeä. Tiedän, että Gaia ei ole huolissaan.
Tunsin varmuutta, että sade tiesi, mitä oli tekemässä. Ja riippumatta siitä, pysyykö se paikoillaan vai kerääntyy vetiseksi saviliejuksi, joka syöksyy kanjoneita alas ja virtaa tielle nro 101 ja henkilöautojen, kuorma-autojen ja kaiken yli – niin maakin tietää, mitä se on tekemässä.
Vain me ihmiset tuomme huolen mukanamme, kuin matkalaukun jota emme voi jättää taaksemme, huolen joka värisyttää sitä luonnollista tyyneyttä, joka tukee myös katastrofia.
Olemme hyvin koulutettuja pelossa, kuolemanpelon ollessa varmasti kaikkien muiden pelkojen alku. Kuulemme tulen pauhaavan tai mudan ja veden virtaavan kumeasti jylisten meitä kohti, ja voimakas kauhu on ainoa vastaus/reaktio repertuaarissamme.
Ennen jotain tapahtumaa ja tapahtuman jälkeen, harva muu tunne voi saada jalansijaa, rauhoittamaan meitä ja antamaan voimia meille.
Kun jokin tapahtuu – niin ainakin minulla – on vain täydellistä ja syvää pelkoa, jota seuraa nopeasti selväpäisyys, kun adrenaliini alkaa vaikuttaa ja selviytymismoodi kytkeytyy päälle.
Siunattuja ovat kehomme, jotka ovat hengen kumppanina ja opastavat meidät turvaan, silloin kun mielemme jähmettyvät jättäen upean tyhjyyden, jossa pelastuskeino voi olla ilmiselvä.
*****
Muutama tunti on kulunut. Sade hellitti ja nyt se alkaa uudestaan.
Tämä lokakuu tuntuu kokonaiselta aikakaudelta. On sanottu, että peruttamattomia muutoksia on tapahtunut ja tapahtuu – useimmat niistä eivät ole yleistä tietoa. Suurelta osin näkymätöntä taistelua käydään.
Simon Parkes antoi varoituksen Connecting Consciousness (CC) -jäsenille, joka postattiin hänen blogiinsa vähän aika sitten:
"Viimeisimpien keskustelujen perusteella, joita olen käynyt, pyydän virallisesti CC-koordinaattoreita toteuttamaan sen hätätila-zoomin, joka kutsuttiin kokoon lyhyellä varoitusajalla maakoordinaattorien kanssa …"
Pohdin tuota informaatiota. Mielenkiintoista – en ole varma, mitä se enteilee. Pidän silmällä sähköpostiani ja katson, lähettääkö Etelä-Kalifornian koordinaattori lisää informaatiota.
Sade jatkuu. Mietin, muuttuuko se pian taas lempeäksi.
Mietin, tapahtuuko näitä muutoksia oikeasti.
Mietin, onko tämä viimeinen ympärivuotinen maastopalokausi, joka minun ja monien muiden täytyy kestää keinotekoisesti korvennetuissa pakoissa.
Tarkistan mielessäni Gaialta. Se sanoo vain "kyllä".
Mielikuvitusta, toiveajattelua, yhteyttä kaikkeen olevaiseen? Pidän sitä sellaisena, minkä arvoinen se on ja mitä se voisi olla.
Tällä hetkellä pidän sitä totuutena. Minun totuutenani, joka tuntuu olevan kaikki, mihin voin varmasti luottaa.
Kurkistan ulos ikkunasta, ja tähyilen tihkusadepilveä ja vaaleansinistä taivasta.
Totta tosiaan, sateenkaari laskeutuu kukkulan toiselle puolelle.
___________
*Käy ilmi, että tämä oli "pommisyklonimyrsky", joka vaikutti Länsirannikkoon, Washingtonin osavaltiosta Etelä-Kaliforniaan, ja epäilemättä pidemmällekin (katso).
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.