HomeViestejäCatherine Viel23.9.2021 - Toivon ja pelon välisen kuilun yli

23.9.2021 - Toivon ja pelon välisen kuilun yli

TOIVON JA PELON VÄLISEN KUILUN YLI

Kirjoittanut Catherine Viel (goldenageofgaia.com)
23.9.2021
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Miten kummallista tasapainoilua meillä kaikilla onkaan nykyään.

Ellei kyse ole vain minusta, mutta luulen, ettei ole.

Esimerkiksi, olen yrittänyt etsiä hoitotapaa lonkkakipuuni reilut viisi vuotta. Tilanne on parempi, kuin oli, mutta ei niin hyvä, kuin haluaisin.

Näetkö? Siinä taas tuomitsen, arvioin ja huomaan itseltäni puuttuvan.

Hyvin inhimillistä. Mutta ei sellaista, mitä meidän "pitäisi" tehdä, kun olemme ykseystietoisuudessa ja kaikki on juuri niin, kuin pitäisi olla, riippumatta siitä, miten hahmotamme sen.

Olen perusteellisesti fyysisen todellisuuden ansassa, yksinkertaisesti koska on hyvin tuskallista olla täällä. Silloin kun vaeltelin hilpeästi haluamallani tavalla enkä koskaan tuntenut pistävää kipua, tunsin vapautta, jota en voi edes muistaa nyt – eikä mieleni jatkuvasti huomannut kipua ja yrittänyt välttää sitä.

Minulla on tasapainohetkiä, jolloin ulkoisilla asioilla ei ole merkitystä. Jolloin edes jatkuvalla kivulla ei ole (paljon) merkitystä.

Mutta havaintotavassani nämä tasapainoiset hetket ovat pikkuruinen osa yleiskokemuksessani ajassa elämisestä.

Useimmiten … en ole kovin onnellinen "retkeilijä".

*****

Olen kehittynyt kummalliseksi sekoitukseksi käytännöllisyyttä ja arvoituksellisuutta.

Käytännöllinen osa silmäilee aina horisontista tapoja parantaa tuo kipu. Pysyvästi kiitos, ei vain tilapäisesti. Ei lonkan tekonivelleikkausta länsimaisen lääketieteen mukaisen niveltulehduksen vuoksi, ei kortisonipiikkejä, ja … olen äärimmäisen nirso siinä, mitä teen ja en tee hoitokeinona.

Arvoituksellinen osa kannustaa minua menemään vain virran mukana, jatkamaan Reikin tekemistä ja jatkamaan tunnekoodityötä niiden loukkuun jääneiden tunteiden vapauttamiseksi, jotka lisäävät jumiutunutta kipua.

Aina silloin tällöin käytännöllinen osa tönäisee minut jonkinlaiseen toimintaan. Hiljattain eräs ystävä sai kannustavia tuloksia leppymättömään kipuunsa jostain, mihin en ollut koskaan törmännyt: PEMF-terapia (pulsed electromagnetic field) (= pulsoiva sähkömagneettikenttä).*

Voi luoja! Sähkömagneettikenttiä jotka ovat suotuisia! Kuka olisi arvannut?

Hyvin kursorinen tutkiminen paljastaa, että nykyaikaisia laitteita on ollut maisemissa noin sata vuotta. Kiropraktikot ja muut terapeutit ovat käyttäneet näitä koneita vuosikymmeniä. On myös versioita kotikäyttöön.

No, hemmetti. Miksi en ole kuullut tästä aiemmin? Ja olisiko siitä mitään hyötyä minulle? Onko ketään paikallista, joka tarjoaa sitä? Käytöllinen puoleni lähtee mukaan täysillä, ja päässäni alkaa pöhistä.

Siinä ei ole mitään uutta. Olen reagoinut samalla tavalla muihinkin fyysisen hoidon mahdollisuuksiin viiden vuoden aikana. Vesiterapia! Lihaskalvohieronta! Ja eipä unohdeta vanhoja kunnon hätävaroja, kuten akupunktio ja rolfaus.

Tällä kertaa oli uutta se, että pysähdyin kysymään keholtani: "Auttaisiko tämä minua, meitä?"

Ja sain raikuvan "kyllä!"

*****

Se ei kuitenkaan estä tuota ainaista kysymystä: "Mitä jos se ei toimi?"

Olen huomannut, että sillä on haittapuolensa, kun yrittää lähestyä elämää hyvin maadoittuneelta henkiseltä pohjalta. Henkinen tietoisuus kertoo minulle, että minun ei pitäisi välittää, toimiiko se vai ei. Kipu on oppitunti – sukella syvälle siihen, mitä minun pitäisi oppia siitä, ja päästä irti parantumista varten.

Kävelen nuoralla toivon ja pelon välisessä kuilussa, pitäen kiinni valokepistä niin herkässä tasapanossa, että yksi hengenveto voi saada menettämään sen.

Hellitän otettani, vastoin vaistomaista reaktiotani pitää kiinni tiukemmin. Keppi löytää käsissäni parhaan tasapainonsa minun puuttumattani asiaan. Se tasapainottaa itsensä.

Ja kävelen eteenpäin, luottaen tuohon eriskummalliseen yhdistelmään, joka minusta on tullut – arvoituksellinen ja käytännöllinen, huuhaa ja todellinen – apean hymyn livahtaessa tahattomasti kasvoilleni.

Se toimii. Tai ei. Joka tapauksessa jatkan eteenpäin.

_________

*Olen kiinnostunein luuparannuksesta: "Magneettikentät kulkevat kehon läpi – myös luiden – ikään kuin kehoa ei edes olisi. PEMF korjaa luita, ovat ne sitten vahingoittuneet leikkauksesta, vammasta tai sairaudesta, ja sen on havaittu parantavan luiden uusiutumista [korjaavan rappeutumista], sellaista mitä tapahtuu osteoporoosissa ja osteopeniassa, muiden tuhoavien sairauksien muassa." (https://www.swinkchiropractic.com/pemf/)

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

< PrevNext >