VALOA VARJOISTA
Kirjoittanut Catherine Viel (goldenageofgaia.com)
26.8.2021
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Olen asunut samassa paikassa yli 40 vuotta. Maisema on tuskin muuttunut. Santa Ynez -vuoristo täyttää horisontin pohjoisessa, ja meri ja kaukaiset Channel Islands levittäytyvät seesteisesti etelässä.
Ja kuitenkin eilen ajoin katua, jota olen ajanut lukemattomia kertoja, ja huomasin epämääräisesti ihmetteleväni, missä olin.
Vau, siinä on kaunis kirkko! Melkein kolmikerroksisena, sen valkoiseksi rapatut seinät ja punatiilinen katto voisivat kuulua mille tahansa rakennukselle Santa Barbaran keskustassa ja sen ympärillä.
En muistanut nähneeni sitä aiemmin. "Apostolinen kirkko" julistettiin suurilla, kreikkalaistyylisillä kirjaimilla korkealla seinässä.
Toin katseeni takaisin katuun, kun menimme eteenpäin, ja sitten vilkaisin taas kirkkoa vasemmalla puolellani.
Shokin säväyttämänä, tunnistin sen tästä tyypillisemmästä kulmasta, ja muistin äkkiä, millä kadulla olin, ja jatkoin ajamista, tavallaan hämmentyneen varovasti.
Muutaman hetken olin ollut lempeän muuntuneessa tajunnantilassa, jossa ei "tiennyt", mitä seuraava kortteli toisi (vaikka käytännön tasolla tietysti tiesin).
Siitä on monta vuotta, kun olen viimeksi matkustanut, mutta muistan tuon herkullisen odotuksentunteen. Viehättävä tuntematon, valmiina yllättämään ja ilahduttamaan ja kuljettamaan minua käsittämättömien mahdollisuuksien kera.
Nyt tuo tavallinen epäilyksentunne ja pieni huolestuminen hiipivät sisään. Torun itsenäni: "Sinun ei pitäisi olla muissa maailmoissa ajaessasi! Se voi olla vaarallista!"
Mutta se on vain näennäistä protestointia, ja pian nautin siitä muistosta, miten ihanalta tuo rauhallisen tyhjyyden hetki tuntui.
Tyhjä astia, pelottoman avoin tuntemattomalle, uusille kokemuksille, sille mitä voisi olla.
Se tuntuu olevan ulottuvilla ainoastaan silloin, kun olen vapautunut varmuuden tiiviistä suodattimesta. "Kyllä, olen Bath Streetillä. Siinä on tuo kirkko, jossa on valkoiset portaat, ja niillä jaetaan ilmaista ruokaa keskiviikkoisin, ja sitten Aikuiskasvatuskeskus jonka ajotie on täynnä reikiä, ja sen jälkeen Cottage-sairaala …"
Muutaman minuutin päästä menin spontaanisti kiertotietä, ja ajoin aidosti vierasta katua pitkin. Mutta tuo ihmetyksen ja odotuksen tunne oli poissa. En saanut takaisin astiani tyhjyyttä.
*****
Halu matkustaa – jonnekin, mihin tahansa – valtaa minut liikuttavan vahvasti. Luin vuosia sitten, että yksi syy, miksi matkustaminen voi olla hyvin uskomaton kokemus, on, että se työntää meidät pois tavallisista olotiloista.
Se tönäisee ihmiset pois varmuudestaan ja vakiintuneesta ymmärryksestään ja uskostaan tiettyyn todellisuuteen. Se on tunteellisesti ja henkisesti tyydyttävää sellaisella tasolla, mitä ei voi helposti saavuttaa, silloin kun tarvomme tylsän tutussa ja selviytyneeseen suuntautuneessa elämässämme – työ, koulu, perhe ja velvollisuudet.
Matkustaminen auttaa luomaan tyhjän astian, avaamaan uusille kokemuksille ja ymmärryksille.
*****
Vähemmän kirjaimellisessa mielessä uskon, että teemme kaikki matkaa tuntemattomaan. Matkustamme eräänlaisessa energiakulkuneuvossa, jonka ovet on suljettu yhtä järkähtämättä kuin pankkiholvissa eikä ole mitään kahvaa, josta voi vetää, jos haluaisimme paeta.
Näytämme astuvan aikaan, jossa myös ihmisille jotka yrittävät hulluna pysyä tapahtumien tasalla, on mahdotonta tietää, mitä tapahtuu maailman joka kolkassa ja mitä voisi olla oman asuinalueen kaduilla kulman takana.
Hermoilemisen sijasta, koska on mahdotonta tietää, mitä tapahtuu, minusta on valtavan paljon miellyttävämpää ja yksinkertaisempaa sallia viedä itseni ajelulle.
Tai kuten ajaessani autoa itse, luottaa, etten eksy, vaikken tietoisesti tunnista tätä katua tai tuota kirkkoa, joka näytti ilmestyneen yhdessä yössä.
Minulla on naiivi luottamus, että kun pääsen vähän lähemmäs sitä, minne olen menossa, tunnistan maamerkit.
Vaikka ne saattavat yllättää minut, olen myös varma, että on ilonaiheita ja ällistyttäviä tapahtumia paljon yli kaiken sen, mitä jokapäiväinen elämäni on koskaan tuonut.
Tyhjä astiani täyttyy niin täydellisen vääjäämättömästä todellisuudesta, että pian se missä olen nyt, on unta, jonka hädin tuskin muistaa.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.