MENETTÄMISEN TAITO

Kirjoittanut Catherine Viel (goldenageofgaia.com)
24.8.2021
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Menettämisen taitoa ei ole vaikea osata;
niin monet asiat näyttävät olevan täynnä tarkoitusta tulla menetetyksi,
että niiden menettäminen ei ole katastrofi.
–Elizabeth Bishop, One Art

Olen varmaan jollain antautumistasolla, vaikken juurikaan pidä tuosta sanasta.

Sitten toisaalta, se on sopiva, koska se heijastaa kokemusta rentoutumisesta, joka kumpuaa kamppailun lopettamisesta.

Vaikka osa minua haluaa hypätä mukaan "täytäntöönpanokiistaan" ja lisätä oikeamieliset ja jyrkät mielipiteeni, viisaampi itse laittaa eetterikäden noiden rämpyttävien (soittimen) kielien päälle ja hiljentää ne. "Ei ole sinua varten", se tuntuu sanovan. "Sinulla ei ole tässä oma lehmä ojassa."

Ja sama pätee pulisevaan hirviöön, joka on ilmaantunut siinä valepuvussa, että FDA (elintarvike- ja lääkevirasto) on hyväksynyt yhden myrkyllisistä rokotteista. Lisää huonoja uutisia kynnykselle, sarjakuvamaisen jättimäisellä kirjasinlajilla.

Vaikka koin lyhyesti levottomuutta, sitä seurasi melkein välittömästi olankohautus ja viisaamman itsen kohtelias tiedustelu: "Vaikuttaako tämä sinuun juuri tällä hetkellä? Onko todennäköistä, että se vaikuttaa sinuun?"

Ei ja ei.

Jos pidättäydyn uimasta huonojen uutisten, kiistojen ja hämmennyksen sameissa lammikoissa, jotka näyttävät leviävän suureen osaan todellisuudesta, mihin se jättää minut?

Korkeaan ja kuivaan paikkaan oman luomakuntani miellyttävällä hiekkarannalla, jolla vaaleanhopeinen aurinko välkehtii säihkyvästä merenpinnasta ja delfiiniparvi tulee taivaansinisten aaltojen läpi. 

*****

Annan vähän kunniaa muurahaishyökkäykselle tästä yllättävästä antautumisenergiasta.

Välttämätön kumartuminen poistamaan muurahaiskasoja talon kummallisista nurkista sai minut huomaamaan jotain, mitä olen vältellyt.

Sotku ja pinttynyt lika.

Voi, ei mitään kamalaa. Tämä ei ole hamstraajan koti tai edes harrastelijan. Mutta tavaraa kertyy. Kun moneen vuoteen ei ole pystynyt liikkumaan helposti ja kivuttomasti, se on tehnyt minusta vastahakoisen tekemään mitään muuta, kuin ehdottoman minimin.

Mutta muurahaishyökkäyksen hoitaminen sai minut pohtimaan sotkua, katsomatta sitä jatkuvan haluttomuususvan läpi. Ja tekemään pieniä toimia ja pieniä muutoksia kiireettömästi. Siivoamaan vähän täältä, raivaamaan vähän tuolta.

Siivoaminen ja raivaaminen eivät ole mukaansatempaavia itsessään. Se kuitenkin on kiehtovaa, miten erilaiselta minusta tuntuu tämän järjestämiskierroksen myötä. Ja kun tuntuu erilaiselta, käyttäydyn erilailla.

En tee luetteloita, jotka sättivät minua vaatimuksilla ja aikatauluilla.

En käske itseäni, että minun täytyy saada koko huone käsiteltyä, vaikka minulla on energiaa tai kiinnostusta hoitaa vain yksi sen nurkka.

Toisin sanoen, mieleni ei pyöritä tätä show'ta. En oikeastaan edes tunne sen valittavan takapenkiltä.

Miten vapauttavaa tämä onkaan.

Navigoin sulavasti, mielettömästi/tietoisesti sen läpi, mikä on aina ollut miinakenttä: "pitäisi" ja "kuuluisi" ja "oikea" tapa tehdä asioita. 

Koska se on niin suuri kontrasti kaikkiin muihin kertoihin, jolloin olen lähestynyt epäolennaisten juttujen raivaamista ja jäljelle jääneen perusteellista siivoamista, tietoinen osani istuu tekemässä muistiinpanoja.

Voisiko olla … onko se mahdollista … että tässä antautumisessa, joka on tulosta mielen poistamisesta kuskin paikalta, korvaten sen sydämestäni tulevilla ohjeilla, minut on vapautettu?

*****

Sanalla "antautuminen/luopuminen" on aina ollut mielessäni pahaenteisiä sivumerkityksiä menettämisestä. Kun antaudut jollekin/luovut jostain, se merkitsee luovuttamista, jokin arvokkaan esineen tai olemistilan menettämistä. Kenties jonkin kallisarvoisen.

Tuskin voin syyttää itseäni siitä, että olen seurannut empiirisen materialismin kolmannen ulottuvuuden pelitaktiikkakirjaa ja sen henkilökohtaista johtajaa, mieltä. Olen ollut teljettynä siihen koko elämäni ja luultavasti lukemattomia aiempia elämiä vuosituhannen aikana.

Tämä menetys jota tunnen, on valtava – kun mieleni ei enää tunnu kontrolloivan minua sätkynukkelangoillaan.

Ja kuitenkin, kuten Elizabeth Bishop huomauttaa, tuo tietty menetys on ollut tarkoitettu kaiken aikaa. Oli tarkoitettu – voitaisiin sanoa ennaltamäärätty – että jäykkä mieleni ja logiikkani menetettäisiin, jotta sydämeni joustavat ja virtaavat kuiskaukset voisivat ottaa hallinnan ja ohjata elämäni suuntaa.

Se on menetys ja antautuminen/luopuminen, joka saa aikaan vain rauhaa.

Pääsee tahaton ja onnellinen huokaus. Kuten aina, kehoni antaa minulle todisteen siitä, mikä on aitoa ja totuudenmukaista ja oikein minulle.

Rauhallinen antautuminen/luopuminen on minun.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.