YMMÄRRYKSENI RAUHA

Kirjoittanut Catherine Viel (goldenageofgaia.com)
7.7.2021
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Fraasi "rauha joka ylittää kaiken ymmärryksen" pyörii jatkuvasti mielessäni, ärsyttävyyteen saakka, joten ajattelin olevan parempi etsiä se.

"Ja Jumalan rauha joka ylittää kaiken ymmärryksen, pitää sydämenne ja mielenne …" (Filippiläiskirje 4, Kuningas Jaakon Raamattu)

En ole vähääkään raamatun tutkija, enkä pysty tajuamaan, miksi olen tarttunut tähän. Mitä rauha joka ylittää ymmärryksen, merkitsee henkilökohtaisessa elämässäni?

Tri Peeples* sanoi minulle kerran, että yksi suurimmista missioistani (kenties suurin) on tuoda rauhaa. Tuolloin tulkitsin sen "rauhaksi muille", mutta nyt pohdin, miten voin olla rauhallinen itsessäni?

Voin todellisuudessa muuttaa vain itseäni. Mutta uskon tosiaankin, kuten monet henkiset kirjoittajat ja kanavoijat usein meille muistuttavat, että ajatuksiemme, tunteidemme ja tekojemme kautta vaikutamme kaikkiin, vaikkei kukaan näytä huomaavan.

Jos en ole rauhallinen, säteilen sitä. Jos olen rauhallinen, säteilen sitä. Jos säteilen rauhaa, vedän sitä todennäköisemmin itselleni. Universaalit lait toiminnassa.

*****

Rauha on ennen kaikkea fyysinen tila, oman tulkintani mukaan. Se on 3D-olotilani – en ole kadottanut sitä vielä (epäilemättä, koska olen edelleen inkarnoituneena Maa-planeetalle).

Yli viiteen vuoteen en ole kokenut fyysistä rauhaa, koska minulla on ollut jatkuvaa kipua. Pyhimysmäiset ihmiset saattavat ilmentää pyhimysmäisyyttä, vaikka heillä on fyysistä vaivaa, mutta minä en ole koskaan onnistunut siinä. Siis rauha on tehokkaasti estetty jo ensimmäisellä portilla.

Minulla on edelleen kipua. Mutta nyt, vaikken pysty ollenkaan kävelemään sattumatta, astun tieltäni syrjään johonkin, josta yhtäkkiä havaitsen, että sen täytyy olla rauhaa.

En ole tarpeeksi zen-mestari tunteakseni tyyneyttä ja ollakseni hyväksyvä, silloin kun minulla on akuuttia kipua, mutta ainakaan happamuus ei ulotu aina kivun ulkopuolisille aikavyöhykkeille.

*****

Tri Peebles kertoi minulle myös, etten koskaan paranna fyysistä kipua yrittämällä käsitellä sen ensin fyysisellä tasolla, koska se on peräisin tunteista. Tunnejärkytys majoittui kehooni siinä määrin, että lopulta se ilmentyi havaittavalle tasolle.

Eikä vain tämä, vaan jos yrittäisin lopettaa tuon kivun lonkkaleikkauksella – tavallinen länsimainen hoitotapa – se saattaisi "korjata" sen, mutta ratkaisematon tunneongelma laskeutuisi vain toiseen haavoittuvaan keho-osaan, ja olisin taas lähtöruudussa.

Korvaanko niveleni yksitellen, kun ne rappeutuvat ja tulevan sietämättömän kipeiksi, kuten monet ikäiseni tekevät? Tuon reitin meneminen on paljon kipua, epämukavuutta ja riski. Ei kuulosta houkuttelevalta.

Mikään tästä ei ole rakettitiedettä. Se on melko perustietoa niille, joille fyysinen ja tunnemaisema on tuttu ja miten kumpikin vaikuttaa toiseen.

Sen ilmaiseminen niin suoraan, kuin "sinusta ei tunnu paremmalta, ennen kuin käsittelet ei-fyysisen ongelman taustalta", oli masentavaa. Lisää tunneroskaa haravoituna mentaalihiilloksen päälle!

Mutta olen melko hemmetin kyllästynyt kipuun, joten olin valmis kokeilemaan vielä yhtä tunne- tai henkistä "hoitoa" fyysiseen vaivaani. Se sai minut etsimään menetelmää noiden loukkuun jääneiden tunteiden vapauttamiseen, mikä johti Tunnekoodi-työhön*, jota teen nyt terapeutti Barbaran kanssa.

*****

Tämä on ironista: minulla on edelleen paljon kipua, itse asiassa enemmän kuin on ollut aikoihin, mutta … se ei aina vaivaa minua samalla tavalla kuin ennen.

Mieleeni tulee Krishnamurtin fraasi: "En välitä, mitä tapahtuu." Huomaan, etten välitä –ainakaan läheskään yhtä paljon – kivusta, jota en pääse pakoon. Pidän tätä mielen muutosta pienenä, mutta huomattavana ihmeenä, erityisesti koska en yrittänyt saada sitä aikaan.

Tämä on erilainen tulos kuin mikään, mitä olen kokenut aiemmin, jolloin olen määrännyt itseni "olemaan ok se osalta" tai "olemaan kiitollinen, ettei se ole pahempaa". Tai kun olen toistanut affirmaatioita, jotka on suunniteltu tuomaan rauhaa, mikä loppujen lopuksi rypisti enemmän otsaa kuin toi hymyä, koska mikään ei auttanut. Siinä sitä oltiin, edelleen sattui ja olin edelleen ruhtinaallisen vihainen siitä.

Älyttömien lauseiden sanominen, jotka julistivat, että kaikki oli HYVIN, kaatoi vaan vähän sitruunanmehua haavaan. Ei itseään voi huijata "tuntumaan paremmalta", kun keho antaa puukottavaa kipua joka askeleella.

*****

Siis minusta ei tunnu paremmalta sinänsä, mutta olen … hieman eri raiteella. Kun on vapautettu joitain "sementoituneita", perittyjä tunteita parin viime Tunnekoodi-session aikana, se on manipuloinut kehon, sielun, mielen ja sydämen rakennuspalikoita niin, että ne voivat asettua tavalla, joka ei ole jatkuvasti ärsyyntynyt fyysisestä kivusta.

En varsinaisesti pysty sivuuttamaan sitä. Se ei vie täysin kykyäni rauhaan.

Niin rajallista kuin se onkin, tämä on rauhaa, jonka voin ymmärtää, jota voin arvostaa ja parhaan kykyni mukaan levittää. Olen varma, että jokainen pieni rauhanhippunen lisää valosädettä, ja olen onnellinen sen panostamisesta, mitä voin.

*Tri Peebles Natalie Gianellin kanavoimana (nataliegianelli.com), ja tohtori Bradley Nelsonin Emotional Code (tunnekoodi)

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.