TYHJYYTEEN LIUKUMINEN

Kirjoittanut Catherine Viel (goldenageofgaia.com)
3.7.2021
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Minussa on talo. Se on tyhjä. Tyhjensin sen.
Negatiivinen tila – ainoa synnynnäinen tyhjyys joka on.
–Diane Khoi Nguyen, An Empty House is a Debt (=tyhjä talo on velka/saatava)

Olen aina pelännyt tyhjyyttä. Ei mikään ihme, etten ole koskaan oppinut meditoimaan.

Olen koko elämäni ollut jonkinlaisen riippuvuuden kohde, mikä oli tapani torjua kaikenlainen tyhjyys. Kutsuin niitä eri nimillä. Päähänpinttymä. Pakkomielle.

Käytän sanaa "kohde" tarkoituksella. Jonkin kohteena oleminen merkitsee auktoriteettinsa ja voimansa/valtansa antamista sille. Erittäin kaukana täysivaltaisesta olotilasta, eikö?

*****

En kirjaimellisesti muista sellaista aikaa reilun kuuden vuosikymmeneni aikana, jolloin en olisi ollut pakkomielteinen jostain – tietoisella tai alitajuisella tasolla. On looginen johtopäätös, että jos tuo oletusmoodi yhtäkkiä häviää, jäisin tyhjyyden tilaan.

En käsittänyt, miten täysin (vaikkakin salavihkaa) tämä pakkomielteisyys täytti minut kokonaan, ja tietämättömyydessäni en ollut valmistautunut tunteeseen sen poissaolemisesta.

Erityisesti koska minulla ei ollut aavistustakaan, että se oli lähdössä.

*****

Levollisuus on toinen sana sille, mitä koen nyt. Ja myös rauha.

Ei mitään erityistä halua hypätä huolehtimaan jostain kalvavasta askareesta. Ei mitään suklaa-kermatoffeekarkin himoa.

Nuo mahdolliset häiriötekijät ovat edelleen, mutta ne eivät käytä magneettivoimaa 10, jotta kiinnittäisin niihin huomiota nyt.

Siis tällaista on istua ja tuijottaa avaruuteen ja vain olla. Olen myös huomannut, että istun siinä suu hieman auki. Leuat löysänä rentoudesta. Silmät fokusoitumattomina. Ajattelematta oikeastaan mitään, olematta huolissaan, haluamatta olla tai tehdä mitään, paitsi se mitä olen juuri tuolla hetkellä. Ei jännittyneisyyttä.

Tuntuu siltä, kuin vieteri joka on ollut tiukasti kietoutuneena koko kehooni, pitäen sitä otteessaan, olisi vapautunut, eikä ole mitään kiirehtimässä palauttamaan tuon jatkuvan kiristyksen.

Herätyskellon vieteri on löystynyt, eikä se enää tikitä tärkeää aikaansa. Kukaan ei halua vetää sitä uudestaan. Minä en todellakaan.

*****

Ensimmäisenä päivänä kun tunsin tätä sisäistä paineettomuutta tehdä juuri mitään, ohi lipui ajatus, että kenties 5D on vähän tällainen. Levollisuutta ja hyväksymistä, että kaikki on hyvin, juuri sellaisena kuin se on.

Voisin liittää tämän mullistavan muutoksen varpaideni kastamiseen 5D:hen, tai planeetan kohoaviin energioihin, tai halukkuuteeni hyväksyä nuo taianomaiset lataukset ja päivitykset energiakenttiini.

Tai kenties kyse on vain siitä, että vuosien sisäinen työ on saavuttanut kyllästymispisteen (saturaatio) ja liu'uin melkein huomaamatta tähän uuteen tilaan, mikä ikinä se onkin.

Voisin liittää sen moniin asioihin, mutta ainoa asia jonka olin tehnyt eri tavalla, oli se poistaminen jota olin tehnyt tunnekoodityössä* terapeutti Barbaran kanssa keskiviikkona, ennen kuin heräsin tähän uuteen tilaan torstaina.

Vapautimme useita perittyjä tunteita keskiviikkona. Minä en ollut saanut niitä loukkuun, vaan aiemmat sukupolvet, ja ne olivat välittäneet ne sitten minulle, tahattomasti tietysti – isä, äiti ja taaksepäin sukupolvien läpi.

Minusta ihanin asia jumiutuneiden, perittyjen tunteiden vapauttamisessa on, että ne voidaan vapauttaa samanaikaisesti kaikilta sukulaissieluilta, jotka ovat valmiita päästämään irti niistä.

Saatoin melkein kuulla hurraamista, kun teimme tätä työtä. Nöyräksi tekevää ja ilahduttavaa.

*****

Olen aina luullut, että tyhjyys, kun ei ole mitään erityistä ongelmaa tai huolta vedettävänä elämän korttipakasta, olisi vähän pelottavaa. Varmasti tylsää. Mitä olisin, jos mieleni ei selailisi tätä elämän korttipaikkaa, etsien jotain hankalaa tilannetta vedettäväksi harkintaan?

Minulla ei ollut koskaan tilaisuutta saada selville, millainen tunnepuolella kuormittumaton "minä" olisi. Kun on peritty, loukkuun jäänyt tunne, alitajunta menee melkein heti siihen, kun jokin odottamaton tilanne syntyy. Tässä, alitajunta sanoo. Minäpä autan sinua. Tartu tähän. Koska jumiutuneet tunteet ovat negatiivisia, päädymme siihen, että paniikki, huoli, pelko tai jokin vähemmän haluttu työkalu tulee tunnetyökalupakistamme "pelastamaan".

Ei ole vapaata tahtoa. Atavistinen tarttuminen tuttuun tunnepuolen selviytymiskeinoon ottaa vallan, eikä näytä olevan mitään, mikä voi estää tätä automaattireaktiota tulemasta alitajunnasta.

Ainoa este vaikuttaa olevan tuon tietyn tunnetapahtuman poistaminen alitajunnan arsenaalista. (Sisällämme on luultavasti enemmän tapauksia tuosta tunteesta, mutta tuo tietty tapaus on hävitetty eikä se palaa.) Poistamme tuon negatiivisen, jumiutuneen tunteen yhtä siististi, kuin aivokirurgi poistaa tuon ärsyttävän ja enimmäkseen hyvänlaatuisen kasvaimen.

*****

Minulla ei ole epäilystäkään, etteikö lisää jumiutuneita tunteita odota vapauttamista, perittyjä ja omasta elämänkokemuksestani aiheutuneita. Useimmilla meistä on aika monia jumiutuneita tunteita kietoutuneena kehoomme – emme tiedosta niitä tietoisesti. Nämä negatiiviset tunteet sekaantuvat elämäämme loputtomasti ja lähes käsittämättömillä tavoilla.

Totaalisen pelottavaa, jos etsii välitöntä korjausta.

Tai pelkästään yksi paljastumis- ja laajentumisprosessi, jonka läpi me ihmiset kuljemme tällä hetkellä.

Tämän ihmisitseni keholla, alitajunnalla ja sielulla on integroitua viisautta esitellä tiettyjä, jumiutuneita tunteita – suotuisimmassa järjestyksessä – joita minun täytyy vapauttaa tietyllä hetkellä. Henki ohjaa tätä show*ta.

Minun ei tarvitse pohtia tai olla huolissani. Tiedän vain, että näin on.

Rauha voi tosiaankin olla minun.
 
*The Emotional Code, tohtori Bradley Nelson, discoverhealing.com  
 
-----------

Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.