IHME JOKA SE ON

Kirjoittanut Catherine Viel (goldenageofgaia.com)
30.5.2021
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Jotkut meistä seisoskelivat, odottaen ihmettä.
–Elizabeth Bishop, A Miracle for Breakfast (= ihme aamiaiselle)

Tunnen itseni onnekkaaksi, kun olen kasvanut kirjoittaen käsin, sitten oppien kirjoittamaan koneella jne. jne. päästäkseni tähän päivään, jolloin sanelen usein puhelimeen, mitä "kirjoitan".

Tämä olisi ollut käsittämätöntä 40–50 vuotta sitten. Kun olin lapsi, se oli sci-fiä – kapteeni Kirk ja hänen kommunikaattorinsa, sekä "Sädetä minut ylös, Scotty", kun uskollinen miehistö salli atomiensa hajaantua ja kokoontua taas yhteen, luottaen, että heidän varma teknologiansa toi heidät määränpäähänsä yhtenä kappaleena.

Muistan yhden Star Trek -jakson, jossa heidän kuljettajansa epäonnistui tai jotkut pahat avaruusolennot tekivät jotain rikollista. Yksi tai kaksi miehistönjäsentä hupeni pieneksi pyramidinmuotoiseksi kappaleeksi niitä mineraaleja, jotka muodostavat ihmiskehon, ilman sen pääasiallista tekijää, vettä.

Yksi pahiksista nappasi styroksimaisen "ihmiskappaleen" ja murskasi sen kädessään.

Se siitä varmasta teknologiasta.

*****

Vaatii vähän venymistä kestää "pahaa", jotta voimme nauttia "hyvästä", mutta siinä on tolkkua minusta. Vain sellainen joka opetteli kirjoittamaan koneella IBM:n 10-kiloisella Selectriksillä, osaa hämmästellä, kun hänen sielunsa puhuu syvyyksistä ja sanat ilmesyvät taianomaisesti ruudulle.

Ei voi oikeasti tietää, mitä loisto on, ellei ole kaatunut suoraan naamalleen. Köyhästä katulapsesta kehkeytynyt miljonääri ilmaisee myötätuntoa tavalla, johon hänen "maanmiehensä" ruokaketjun huipulla eivät pysty.

Fiktiivisiä kliseitä joilla on juuret totuudessa.

Mietin, onko lisääntyvä kärsimys tällä planeetalla jokin versio tästä ilmeisestä totuudesta: meidän täytyy kärsiä suunnattomasti ymmärtääksemme todella hyvyyden kauneuden? Emme ymmärrä oikeasti, miten hyvää se on, ellemme ole tietoinen syvästä pahuudesta, jota oli edellä? Kaksinaisuutta roppakaupalla.

Lukuisat lähteet ovat muistuttaneet meille, lisääntyvällä tahdilla, että pimeys täytyy tuoda valoon. Ettei sitä voi vain peittää ja päästää maanalaiseen tunneliin, josta se putkahtaa taas esiin muutaman vuoden tai vuosituhannen jälkeen.

Pimeyden tuominen valoon merkitsee ilmeisesti, että ällistyttävästä rumuudesta ja epämiellyttävistä totuuksista täytyy tulla yleistä tietoa yleisesti Maan väestön keskuudessa.

Se vaikuttaa myös merkitsevän, että pahojen sallitaan tömistellä vahingoniloisesti "ihmisniitosten" läpi ja kylvää sairautta ja epätoivoa joka puolelle, kun he marssivat ikuista ovea kohti ja lopulta lähtevät tältä planeetalta, eikä hetkeäkään liian aikaisin.

Suuri osa minusta hätkähtää massiiviselta näyttävää epäoikeudenmukaisuutta. Hei, hetkinen! Eivätkö miljoonat, jos eivät miljardit, meistä ole jo kärsineet paljon elämänsä aikana? Itse asiassa monien, monien elämien?

*****

On luonnollista hokea pinnallisia henkisiä vastauksia valitusvirteeni, päällimmäisenä niiden joukossa: "Kyse on sielusopimuksesta ja karmasta. Kaikki ovat valinneet juuri sen elämän ja ne kokemukset, joita he haluavat sielutasolla saada …"

Mutta tarvitsen uuden tavan hahmottaa tämän, koska katson kyynisin silmin tuota karma-sielusopimus-juttua. "Käsin kirjoittamisesta puhelimelle saneluun" -tarinani muistaminen antaa vastaavuuden, jonka pystyn syvästi ymmärtämään.

Koska – kuten käy ilmi – olen hyvin iloinen, että olen kokenut etenemisen käsin kirjoittamisesta koneella kirjoittamiseen ja sitten lopulta tietokonekirjoittamisen käyttöönottoon ja kehittymiseen tähän hetkeen.

Minulla ei olisi mitään ymmärrystä siitä ihmeestä, joka se on, ellen olisi ollut ilman tuota ihmettä.

Yleistän sen niin, että minulla ei olisi ollut aitoa arvostusta niitä iloja kohtaan, joita tulee, sitten kun niitä lopulta tulee, jos en olisi kokenut tätä … tätä … missä olemme nyt.

*****

Rakastin Selectric-kirjoituskonettani ensimmäisessä työpaikassani. Siinä oli korjausnäppäin! Korjausnauhan tahmea pinta imaisi virheesi ja saatoit kirjoittaa uudestaan, oikein.

Taianomaista!

Rakastin sitä, mutta en haluaisi palata siihen takaisin. Haluan harvoin palata vanhaan teknologiaan, paitsi nostalgiamielessä ja vertailukohtana nykyiseen.

Sitten kun tämä pimeys on poissa – ja uskon tosiaan, että se on matkalla ulos – en itse halua koskaan palata siihen tai tähän tiheään kolmannen ulottuvuuden todellisuuteen, jonka läpi olemme rämpineet vuosituhansia.

Tuokaa noita ihmeitä. Olen valmis.
 
-----------

Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.