KUN LOPUN ALKU ALKOI

Kirjoittanut Catherine Viel (goldenageofgaia.com)
27.4.2021
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Jokin on muuttunut, mikä on muuttanut kaiken muun,
on vallannut sinut kuin muisto tulevaisuudesta,
joka ilmestyy sivullesi iskien silmää, ikään kuin ehdottamaan
jotain uutta järjestelyä …
–Philip Schultz, Change (= muutos)

Kun Tilivelvollisuus/vastuu* näytti sarjalta mahdollisia toimia, jotka eivät vaikuttaneet minuun välittömästi, en ajatellut "milloin". Se tulee, kun se tulee. Kaikki nuo pahat toimijat "aidataan" ja tehdään vaarattomiksi, ja sitten yhdessä Paljastuksen* kanssa totuus vapauttaa meidät.

(*Suom. huom. sanoilla viitattaneen henkisissä piireissä vallitsevaan odotukseen, että "rosvot saadaan kiikkiin" (accountability) sekä paljastetaan (disclosure) virallisesti, että on maan ulkopuolista elämää jne.)

Jokapäiväisessä elämässäni pystyin omahyväisesti harjoittamaan uskomattomia kärsivällisyysvoimiani, kuin kyse oli Tilivelvollisuudesta. Se oli tuolla jossain, ja se on täällä omana hyvänä aikanaan. Odottaminen ei sattunut minuun.

Kuluneen vuoden aikana olen kuitenkin alkanut uskoa, että ilman Tilivelvollisuutta ulkopuolinen maailma joka vaikuttaa minuun suoraan – tavalla joka ei ole juurikaan mieltymykseni mukainen – ei parannu. Harvoja totuuksia ja vähän vapautta on löydettävissä. Odottaminen sattuu minuun.

Omahyväinen kärsivällisyys on kaukainen muisto. En malta odottaa, että Tilivelvollisuus saapuu, ja parempi maailma pian sen jälkeen. Missä hemmetissä se on?

*****

Kuulen yhteisökurkun lempeää selvittämistä ja arkaa mutinaa: "Rakkaani, tiedät kai, että luot oman todellisuutesi?"

Kyllä, kyllä, tietenkin. Omassa todellisuudessani olen ehdottoman vapaa ja maailma on upea.

Se toimii, kunnes astun ovestani ulos. Fyysinen todellisuus loukkaa kirjaimellisesti sitä todellisuutta, jossa uskon asuvani.

Siinä kohtaa henkisesti valaistuneiden arka mumina palaa: "Rakkaani, tiedät kai, ettei mikään vaikuta sinuun, ellet salli sitä?"

Ja sitten juoksemme ympyränmuotoista logiikkarataa. Luon todellisuuteni, koen vain sen, mitä päästän sisään, jne.

*****

Pienpienimmässä sydämistäni, tein jumalattomasti ja hiljaa sen kamalan, psyykkisen synnin, että halusin muiden muuttuvan.

Haluan muiden lakkaavan tekemästä, mitä he tekevät ja mikä loukkaa minua kaikin mahdollisin tavoin, ja haluan noiden kahleiden – näkyvien ja näkymättömien – kolahtavan irti ja putoavan mukulakiville, murskattavaksi etenevän valaistumisen pyörien alla.

Hyvästi ja tervemenoa.

Näyttää siltä, että Tilivelvollisuudessa on yhdestä perspektiivistä kyse siitä halusta, että ihmiset ja tilanteet ulkopuolellamme muuttuvat. Halusta, että ulkoiset todellisuudet ja voimat liittoutuvat sen kanssa, mitä useimmat kutsuisivat ystävällisemmäksi, syrjimättömämmäksi, toimivammaksi ja hyväntahtoisemmaksi maailmaksi.

Maailma jossa minun ei tarvitse kuvitella ja kanssaluoda, että kaikki on hyvin, koska julistan niin olevan, vaan siinä kaikki on hyvin, koska niin on. Ulkoisessa fyysisessä todellisuudessa ystävällisyys ja hyväntahtoisuus ovat sääntö.

*****

Sitä odotellessa … sitä odotellessa … Koska en voi realistisesti saada muita muuttumaan, mitä voin tehdä?

Pysähtyä raiteillani. Tietää, että kaikki on hyvin. Jatkaa hyvän etsimistä ja löytämistä sieltä ja silloin, kun voin. Löytää edistymistä, jota ei voi kieltää.

Juuri kun lupaan etsiä tätä edistymistä, törmään rohkaisevaan videoon, joka on postattu "Golden Age of Gaiaan" tuhansista lontoolaisista, jotka viis veisaavat auktoriteeteista ja marssivat (ilman maskeja!) lopettaakseen maskimääräyksen ja rokotukset.

Muuttuiko ulkoisen todellisuuden pikkuruinen nurkka juuri sellaiseksi, mitä haluan nähdä maailmassa? Ihmisiä jotka puolustavat vapauttaan ja kansalaisvapauksiaan? Tuhansia jotka hengittävät vapaasti, ilman absurdia ja tukahduttavaa maskia?

Kenties siinä näkemyksessä on oikeasti jotain, että teen oman todellisuuteni. Totta, ettei tuo marssi tapahtunut juuri tällä minuutilla. Mutta törmäsin siihen juuri tällä minuutilla.

Näin tuon kannustavan pikku-uutisen, koska etsin sitä. Toivoin sitä. Uskoin – kyynisyyteni ja maailmaan väsymiseni alla – että se oli siellä, jossain.

Kenties se asia on jo muuttunut, joka muuttaa kaiken muun. Kenties tuo Lontoon marssi oli jokin mystinen käännekohta – jokin valon ja pimeyden napa, joka painuu peruuttamattomasti kirkkautta ja kauneutta kohti.

Kuka tietää, miltä alkamiset näyttävät? Emme ehkä tiedä, ennen kuin se mitä tapahtuu, on jo ohi. Ja sitten – ilmiselvästi kuin uppotukki johon potkaisit varpaasi, sen noustessa vaivihkaa kylmän ja märän hiekan läpi – sitten näemme, miten lopun alku alkoi.
 
-----------

Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.