ARKIPÄIVÄN TAIKAA
Kirjoittanut Catherine Viel (goldenageofgaia.com)
7.9.2024
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Uskon todella arkipäiväiseen taikuuteen. Tuo selittämätön yhteys, jota joskus koemme paikkojen, ihmisten, taideteosten ja vastaavan kanssa; nuo aavemaisen sopivat synkronismihetket; tuo kuiskattu ääni ja kätketty läsnäolo, kun luulet olevasi yksin. – Charles de Lint
Tarkoittamatta sitä, olen muuttanut insuliinin antamisen kissalleni henkiseksi harjoitukseksi.
Kaksi kertaa päivässä, joka päivä, viime joulukuusta saakka. Samalla kun valmistelen injektioruiskua, sanon rukouksen, että se on oikea ja tehokas. Kun kissa on valmis pistokseen, rukoilen, että se vastaanottaa sen helposti ja mukavasti.
Kun se on saanut pistoksen (kehräten tietämättömänä sylissäni), kiitän sitä tämän lääkkeen hyväksymisestä, ja sanon kiitosrukouksen Jumalalle, deevoille ja keijuille, joiden ajattelen olevan kaikkien eläinystäviemme suojelijoita ja näkymättömiä kumppaneita.
Toivon, että ”medipetit” (med bed) tekevät insuliinin pian tarpeettomaksi, mutta sitä odotellessa rukous- ja lääkesessiot jatkuvat kahdesti päivässä.
*****
Epäilen, että kommunikoin tietoisesti Hengen kanssa enemmän, kuin luulen. Joskus minusta tuntuu, kuin elämäni olisi sarja ”äreitä” hetkiä, joiden sekaan on siroteltu harva hitunen iloa tai huolettomuutta – ei ole paljon valaistunutta piristystä löydettävissä. Mutta olen huomannut viime aikoina, että pysähdyn kiireen keskellä, hämmästelen jotain siistiä universaalia ajoitusta ja sanon ääneen: ”Vau, kiitos, Jumala”, näistä pienistä ihmeistä ja synkronismeista.
Mietin, lisääkö niiden huomaaminen ja niistä kiittäminen niitä. Kenties niitä on aina siinä, odottamassa yhteensattumien kulisseissa, missä ajanpitäjäkeijut nollaavat miniatyyrikellonsa, valmiina antamaan minulle seuraavan hämmästyttävän synkronismin.
*****
Silloin kun Brownie heitettiin rajusti diabeteksen maailmaan hätätapauksella, joka vaati sairaalaan viemistä, se tuntui maailmanlopulta. Oli muutama hetki, jolloin ajattelin eutanasian olevan parempi vaihtoehto, mikä todistaa, miten paha tuo tilanne oli.
Olen vasta vähitellen tullut tietoiseksi tuosta muutoksesta, siirtymisestä ”se on maailmanloppu” -tilanteesta ”se on tilaisuus tuntea Hengen välittävän meistä kummastakin” -tilanteeseen.
Olenko kiitollinen, että kissallani on diabetes, jotta minulla on kahdesti päivässä noita bondaus- ja kiitollisuussessioita? Ei, en ole. En ole koskaan kiitollinen siitä, että jollain rakkaallani on ahdistusta tai kipua.
Tunnistan kuitenkin lahjan tuossa rumassa paketissa, samalla tavalla kuin tunnistan lahjan aiemmin huomaamatta jääneessä synkronismissa. Melkein kuin olisi joku valvoja, joka ei koskaan nuku, järjestämässä ajan säikeitä ja varmistamassa, etteivät ne asiat ole päällekkäin, jotka täytyy tehdä NYT.
On kyse sitten umpimähkäisestä sattumasta tai hyväntahtoisesta kädestä elämän shakkilaudalla, toivotan tervetulleeksi helppouden, kun löydän sitä … ja sanon ison kiitoksen, kun Henki pudottaa vankan istutuspöydän käytännössä kynnykselleni, naapurin antamana joka ei enää halunnut sitä.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.