PUHUVA VARJO

Kirjoittanut Catherine Viel (goldenageofgaia.com)
2.6.2024
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Kukaan ei ole koskaan onnistuneesti maalannut tai valokuvannut punapuuta. Tunne jonka ne aiheuttavat, ei ole siirrettävissä. Niistä tulee hiljaisuutta ja kunnioitusta. Kyse ei ole vain niiden uskomattomasta koosta, eikä väristä joka tuntuu muuttuvan ja vaihtelevan silmiesi alla. Ei – niitä ei voi verrata mihinkään muihin puihin, joita tunnemme. Ne ovat lähettiläitä toisesta ajasta.
– John Steinbeck

Asuinalueellani on puisto, Stove Grove Park, 15 minuutin verkkaisen kävelyn päässä talostani. Auringon lämmittämänä sunnuntaiaamuna, korkeuksiin kohoavat punapuut saavat kultaa harmaanvihreisiin neulasiinsa, ja niiden ruosteen-okranvärinen ja makealta tuoksuva kaarna hohtaa kuin kupari auringossa.

Hiljaisuuden ja ajattomuuden tunne valtaa minut. Voin ikään kuin tuntea, kun noiden viisaiden, hyväntahtoisten puiden juuret kurkottavat syvälle maahan ja oksat taivasta kohti, lähettäen näkymätöntä, säihkyvää energiaa minua ja kaikkia kohti, jotka kulkevat ohi.

Olen ihmisistä onnekkain, kun astelen lempeästi neulasten peittämää polkua, ihaillen esihistoriallista sienenmuotoa ja proosallista, viihtyisää penkkiä polkujen risteyksessä.

Kalvava suruntunne joka usein pilaa miellyttävimmät hetkeni, ilmestyi polulle kuin puhuva varjo. ”Miten voin täyttyä yksinkertaisesta nautinnosta, kun sinä olet siinä surusi ja murheesi kanssa?” kysyn siltä. ”Kun muut ovat kotiin tai kehoon sidottuja, kyvyttömiä liikkumaan helposti tai ei lainkaan, ollen aina sisällä katsomassa ulos?”

”Aa”, varjo sanoi. ”Miten tiedät, että sellaiset olennot ovat täynnä surua? Sinun kokemuksesi ei ole heidän. Jokaisen elämän joka hetki, kaikkialla, on kuvion/mallin mukainen. Tuo kuvio muuttuu jatkuvasti, kuin kaleidoskoopin näkymä, mutta tuo perusrakenne on ruumiillistunut joka elämään. Sinun elämäsi sisältää tässä hetkessä tämän metsäpalasen kaleidoskoopin. Muut voivat valita sen, mitä pidät kamppailuna, mutta hekin kulkevat henkilökohtaisessa Sherwoodin metsässään, täynnä ihmetystä, heidän sielujensa tanssiessa sfäärien musiikin tahtiin.”

*****

En havainnut mitään upeaa tai sielua tyydyttävää omassa kamppailussani viimeisen kahdeksan vuoden aikana. Kaikkien tietoisten hetkieni lähtökohta tiivistyi ajatukseen: ”Minun täytyy päästä eroon tästä kivusta. Ja minun täytyy tehdä se ilman leikkausta.”

Mutta yhtenä hetkenä, viime syksynä, jokin muuttui sisällä. ”Okei. Voin päästä eroon tästä kivusta. Tiedän miten, ja teen sen.” Taianomaisesti lonkkaleikkauksesta tuli kutsuva valo, ennemmin kuin pelätty pimeys, joka huokui perinteisen lääketieteen havaittua häijyyttä.

Onko meillä kaikilla noita sisäisiä valintahetkiä? Valitseeko jokainen, jonka havaitsen kärsivän ja raahustavan sellaisen päivittäisen elämän läpi, joka on kipua tai kamppailua, tarkoituksella sen, missä hän on? Ja hänen sisällään on tuo täsmällinen hetki, jolloin hänkin voi muuttua? ”Voin päästä eroon tästä. Tiedän miten, ja teen sen.”

Kävelin tuon puhuvan varjon ohi, nautiskellen viime hetkistä henkilökohtaisessa Sherwoodin metsässäni. Tuo hienovarainen syyllisyys, ettei minulla pitäisi olla sellaista iloa, silloin kun monilla muilla ei ole, sinkoaa minusta kuin kipinät sepän alasimesta. Annan punapuiden muuttaa syyllisyyskipinät valoksi ja jätän metsän taakseni, jalkojeni löytäessä erehtymättä polun kotiin.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.