KUMMALLINEN VALO
Kirjoittanut Catherine Viel (goldenageofgaia.com)
16.3.2024
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Nyt, kuin kummallinen valo joka sarastaa maasta,
Uskaltaudun ulos varjoisan kuoleman aulasta –
Henkiinheräämisen heikko valkoinen kajastus.
– D. H. Lawrence, Resurrection
Tervetullut raukeus kietoo minut sisäänsä. Vain istua ja olla, tuntematta sisäistä tarvetta toimia, on hämmästyttävä kokemus. Tunnen kuin sulavani tuoliin, kun Brownie kehrää sylissäni ja Fluffy säteilee onnellista levollisuutta lähellä. Tyytyväisyytemme voisi antaa energiaa Enkelten kaupungille, jos vain tietäisimme, miten hyödyntää sitä.
Olen viettänyt viimeiset yhdeksän vuotta suljettuna kipupeliin. Ilmestyy kuva: klassinen peliautomaatti nappuloineen ja vipuineen, jossa (flipperi)pallo kimpoilee sivulta toiselle, pelin mestarin taitavasti hallitsemana. Pallo ei koskaan karkaa laatikosta, vaan ampaisee innokkaasti joka kulmaan, kenties kuvitellen, että se menee voimalla jostain reunasta läpi ja viuhahtaa vapauteen.
Vasta nyt kun tuo peli on poistettu käytöstä ja laatikko jauhautunut pölyksi, oivallan, miten vangittu olin. Miten rajoittunut. Ja miten kapea fokukseni oli joka hetki, joka päivä. Riippumatta siitä, mitä näytin tekevän, tuntevan tai ajattelevan, etsin jatkuvasti sisäistä vastausta yhteen yksinkertaiseen kysymykseen: miten lopetan tämän kivun?
*****
Eilen kävelin korttelin päähän ja takaisin, fysioterapeutin saattamana. Keppi vasemmassa kädessäni kopahteli lempeästi jalkakäytävää vasten, jakaen juuri riittävästi painoa lieventämään pistävää kipua oikeassa lonkassa. ”Tähän aikaan ensi viikolla et tarvitse keppiä”, terapeutti huomautti.
Syntymäoikeuteni osa jonka olin melkein unohtanut – liikkua mukavasti ja vapaasti – vahvistuu minussa kiihtyvää vauhtia. Leikkauksesta on kaksi viikkoa ja kaksi päivää, ja odotan innolla, että vain kävelen, kävelen ja kävelen. Kierroksia takapihan kävelypolulla, tai korttelin päähän ja pidemmälle. Keppi koputtaa rauhoittelevaa viestiään. Kun tarvitset minua, olen tässä.
*****
Mikä oli tuon pitkittyneen kivun viesti? Oliko universumin salaisuuksien tarkoitus paljastua, kun olin vankina tuossa ilkeässä flipperissä, yrittäen raivokkaasti ja turhaan paeta?
Se pakoreitti jonka lopulta valitsin – lonkkaleikkaus – on aina ollut käytettävissä. Kirurgin vastaanoton odotushuoneessa toinen potilas kommentoi: ”En tiedä, miksi odotin niin kauan tehdäkseni tämän”, kaikuen samaa, mitä olen kuullut monelta muulta.
Miksi kukaan meistä hyväksyy fyysiset olosuhteet, joita tiedämme voivamme helpottaa? Miksi antaudumme riippuvuuteen ruuasta, alkoholista, huumeista tai savukkeista? Tai annamme kroonisen kivun viipyä vuosikausia, silloin kun tiedämme, että siihen on lähes varma, enimmäkseen turvallinen hoito leikkauksella?
Haluammeko aiheuttaa itsellemme sairauden tai vammaisuuden? Vaikka riippuvuus aiheuttaa kurjuutta, emmekö myös saa jotain siitä? Ruoka maistuu hyvältä, savuke on luotettava seuralainen. Fyysinen kipu voi kaventaa maailmamme pelkkiin välttämättömyyksiin, leikaten pois asiaankuulumattoman yhtä varmasti kuin ”erakkouslupauksen” tekeminen.
Henkisestä perspektiivistä näyttää mahdolliselta, että kuljemme yhden suuren, lopullisen karmasokkelon läpi, vetäen kipu-, kurjuus-, itsehalveksunta-, syyllisyyskortteja … elämänkokemuksia jotka mystinen ja kaikki tietävä sielumme on katsonut välttämättömiksi.
Elämänopit yhdeksän vuoden kroonisesta kivusta ovat varmaan olleet hyvin hienovaraisia, koska en tajua, mitä ne olivat. Sairaanhoitajaystäväni L. kertoi minulle: ”Jokaisella toipumispäivälläsi on valtava arvo.” Kenties sama pätee jokaiseen noista kipupäivistä, jotka ovat nyt hävinneet.
Kissat ovat siirtyneet istumaan aurinkoon, joka hiipi ikkunoista sisään aamun kuluessa. On aika käyskennellä kävelypolku ympäri. Aurinko vahvistaa. Ja minä, tuntiessani sen kasvoillani, imen sen loistavaa energiaa.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.