TAVALLISTA PIINAA
Kirjoittanut Catherine Viel (goldenageofgaia.com)
14.1.2024
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Minusta tuntuu siltä, kuin vaikeuksieni kuppi olisi täytetty ääriään myöten. Vielä yksikin pisara, ja se alkaa läikkyä yli.
Ensin Brownien ketoasidoosi ja lemmikkisairaalan teho-osastolle jääminen viime kuussa. Nyt Fluffy sai taas pahalaatuisemman haimatulehduskohtauksensa, joka on jatkunut jo melkein viikon. Kymmenisen eläinlääkärikäyntiä, aina kamppaillen hoidon järjestämiseksi vanhukselle, joka on kolmas tarvitseva yksilö kodissamme.
Reaktio kallistuu itsesääliä kohti, samaan aikaan yrittäen yhtä lailla kätkeä, että tunnen niin. Kuka päätti, että haluaisin olla huoltaja kroonisesti sairaille kissoille? Kun tähän ahdinkosekoitukseen lisätään kognitiivisesti heikentynyt ja fyysisesti hauras (ja kovin rakas) vanhahko äiti, meillä on täydellinen resepti krooniseen pakahtumiseen.
*****
Jos en olisi jo taipuvainen menemään lonkkaleikkaukseen, jotta voin saada helpotusta tuohon pitkäaikaiseen kipuun, universumi käytännössä pakottaa minut siihen antamalla kasvavassa määrin vaativia hoitotehtäviä. Siinä on hienovarainen viesti, joka lähentelee uhkausta: jos sinusta ei tule toimintakykyisempää melko pian, ketään ei ole huolehtimassa kenestäkään teistä. Pari vanhaa ystävää on itse asiassa sanonut niin, kaikuen universumin viestiä kuin synkopoitu kreikkalainen kuoro.
Näiden muutaman viime kuukauden ahdistuksen ja fyysisen epämukavuuden määrä riittää melkein puristamaan kaiken rauhan, ilon, kiitollisuuden ja luottamuksen pois. Tuntuu olevan vain vähän tilaa itseni ulottuvuudessa, ja ”positiiviset” aspektit kyyristelevät säyseästi pikkuruisessa nurkassa.
*****
Missä on oppi näissä kokemuksissa? Mikä oivallus minun pitäisi ruksata pois orjapiiskurisielun listalta? Luulen sielun unohtaneen, että ihminen tarvitsee pitkiä hetkiä rauhallisessa ympäristössä, paikoissa jotka edistävät Jumalan/sielun/universaalin ykseyden tarjoaman viisauden kuulemista.
Vaikka jokainen hetki ei ole täynnä ahdistusta ja tarvitsevien perheenjäsenten auttamista, niin silloin kun pystyn lepäämään, haluan vain ajanvietettä/häiriötekijöitä. Suosikkiromaaneista tulee pelastajani; huvin vuoksi lukeminen on elämänmittaista pyhää uskoa, ei ajan haaskausta. Uuden pitäisi-asian lisääminen tehtävälistaan – sinun pitäisi meditoida, tehdä vähän tai chitä ja toistaa muutamaa mantraa – menettää täysin viehätyksensä.
Nämä pitkästyttävän tavalliset piinat ovat tuskin ainutlaatuisia minulle. Kun astun etäämmälle saadakseni tilaa hengittää, voin kuvitella niitä toistettavan kotitalous kotitaloudelta ja henkilö henkilöltä, ympäri maailmaa. Onko tämä, mitä monet kanavoijat ja kommentaattorit tarkoittavat ennustaessaan synkästi: ”Tulee paljon pahemmaksi, ennen kuin paranee”? Ei niinkään, että maailman tilanne näyttää tulevan korjaamattomaksi, vaan suuremman maailman rinnalla, kosketammeko kukin omassa elämässämme rajojemme reunaa, horjahtaen sen yli?
*****
Kaiken alla kaihertaa murhe. Haluaako tämä hauskanpitoa rakastava, höpsähtänyt, eloisa ja ilkikurinen kissa olla valmis tämän paikan osalta? Onko se tullut maaliin ajoittain hyvin sairaan, 14-vuotiaan kehonsa kanssa – haluaako se siirtyä kirkkaampiin maailmoihin?
Onnistun vetämään kerran kunnolla syvään henkeä ja tietoisesti pysäyttämään huolehtimisen. Ihmisvanhus nukkuu vielä, autuaan tietämättömänä, että mikään on pielessä. Fluffy on vetäytynyt tuolin alle, kun hyökkäykset ruoka-astialle, yrittäen pakottaa alas edes muutaman murenan, ovat ohi tältä erää. Brownie kehrää vuolaasti, pitkää pituuttaan jalkojeni vieressä.
Voisin mennä ulos, missä kaunis aurinko paistaa, ja tehdä muutaman tai chi -liikkeen. Mutta juuri nyt kurkotan ottamaan Elizabeth Petersin ja tarjoan lamaantuneille aivoilleni epätodennäköisiä sankaritarseikkailuja. Sillä ei ole merkitystä, olenko jo lukenut tuon kirjan. Jälleenyhdistyminen epäkunnioittavan Vicky Blissin raadantaan antaa hengähdystauon – ja muistutuksen, että aivan kuten tarinan loppuessa sulkee kirjan, tämäkin menee ohi.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.