PALA UNIVERSUMIN PIIRAKKAA
Kirjoittanut Catherine Viel (goldenageofgaia.com)
11.1.2024
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Oliko se Pascal, joka sanoi: ”Melkein kaikki kurjuutemme on tullut kyvyttömyydestä jäädä yksin huoneisiimme”? Baudelaire ajatteli, että niin on saattanut olla, muttei ollut varma.
– Matthew Sweeney, Alone
On sydäntäsärkevän kaunis aamu. Ovatko maailman muut osat yhtä upeita kuin Santa Barbara tammikuussa? Minun pitäisi olla ulkona ja olla kiitollinen sinisestä taivaasta, hurjasti kukkivasta verenpisarapuusta ja katolla nahistelevista variksista.
On monia asioita, jota pitäisi olla, mutta ei ole. Ainoastaan häviävän pieni pala universaalia piirakkaa on (kuvitteellisessa) kontrollissani. Omat toimeni. Omat ajatukseni. Myös tunteeni, jossain määrin. Se muu …
Ja kuitenkin haluan ehdottomasti uskoa, että kaikki asettuisi rauhallisesti omissa nahoissani, jos vain asiat tuolla ulkona tekisivät yhteistyötä. On vaikea olla huoleton, kun perheenjäsenillä on terveydellisisä hätätiloja. Kun harjasin kissaamme Fluffya tänä aamuna, antaen sille hellää ja rakastavaa huolenpitoa, koska sillä on taas kurja ruuansulatuskohtauksensa, käteni liikutti harjaa mutistessani rohkaisua, mutta todellisuuden toisessa osassa kello lakkasi tikittämästä.
Hetken ymmärsin sanattomasti siunatun yksinäisyyteni: se ei ollut minä. Samalla tavalla alan vaistota, että Brownie, tuo diabeettinen kissa, ei ole minä, silloin kun pistän hellästi pienellä neulalla insuliinia. Sen sairaus ei ole minun.
Niin paljon kuin haluankin sen diabeteksen tulevan pysyvästi oireettomaksi, niin paljon kuin haluankin ottaa pois Fluffyn kurjuuden, niiden kokemus ei ole minun. Ja tuon hetken ymmärsin, että asioiden ei tarvitse olla niin, kuin haluan niiden olevan tuolla ulkona, tunteakseni vähän rauhaa täällä sisällä.
*****
Kokevatko muut ulottuvuudet tämän paradoksaalisen todellisuuden? Henkisesti, sielutasolla, luultavasti tiedämme, että vaikka itsellä vaikuttaa olevan rajat – ihon (tai kenties energiakehon) määrittämä raja – ei ole ”minun” loppua ja ”toisen” alkua.
Paradoksi on, että vaikka kaikki on varmasti Yhtä syvimmällä tasolla, ne Yhden pienet yksilömuruset jotka on ripoteltu universaaliin keittoon kuin suuri määrä konfetteja, kokevat erillisiä elämiä.
Minusta tuntuu, kuin yrittäisin erottaa hienosia silkkilankoja valtavasta, monimutkaisesta kudelmasta, etsien yhtä purppuranväristä tai violettia kajastusta, joka edustaa minua. Ja löytäessäni tuon kajastuksen, elän sen tarjoaman kokemuksen. Rinnalleni on kudottu nykyisen maaperheeni langat. Ne saattavat punoutua yhteen, mutta niiden langat eivät häviä omaan lankaani, tai toisinpäin.
Ainakaan eivät maan päällä, eivät tässä nykytodellisuudessa.
*****
Fluffy on vetäytynyt tuolin alle, missä se viettää luultavasti päivän. Brownie vaikuttaa toipuneen täysin äskettäisestä sairaalakoettelemuksestaan, istuu auringossa silmät suljettuna, eikä tarvitse mitään minulta.
On vähän ihme, että pystyn suhtautumaan Fluffyn kurjuuteen kietoutumatta siihen täysin, olematta koko päivää hieman apea ja miettien, eikö se toivu tällä kertaa … kuvitellen tuon nälän särkevän tyhjyyden, josta se kärsii.
Minun pitäisi luultavasti tehdä askareita, ennen kuin aloitan muista huolehtimisen tänään. Tai voisin katsoa, mihin minun kudelmalankani haluaa johtaa. Juuri nyt se vetää minua verenpisarapuun kukintoja kohti. Tuuli värisyttää lehtiä, tai kenties keijuilla on pienet juhlat kukkien keskellä. Tunnen niiden ojentavan kutsun. ”Tule, tule. Päästä irti siitä, mitä ajattelet, että sinun täytyy tehdä. Ja tee, mitä sydämesi halajaa.”
Ripustan vastuuviittani näppärälle tuolille ja lähden ulos ovesta. Aurinko sädehtii kirkkaammin kuin timantit. Onko missään kauniimpaa paikkaa, kuin Santa Barbara kirkkaana talviaamuna? Ainoastaan Lothlórien, ehkä.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.