LEIJAN HÄNTÄ
Kirjoittanut Catherine Viel (goldenageofgaia.com)
4.1.2024
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Delfiinin näkeminen on aina, vähän maagista …
– Richie Hofmann, Dolphin
Luulen, että siinä näkemyksessä saattaa olla joitain, että lakkaamme olemasta tuo vanha, kuten Kerry K ilmaisee sen viimeisimmällä videollaan. Kun ajelin katuja pitkin ranta-alueelle, ohitin maamerkin toisensa jälkeen niistä paikoista, joissa ennen kävin usein, ja siitä ihmisestä joka olin ennen.
Normaalisti tämä olisi aiheuttanut kunnon rypemistä melankolisissa muistoissa. Kaipaan keskustassa asumista! Tuolla on ensimmäinen asuntoni Santa Barbarassa; merinäköalainen toimisto jossa tein töitä tuolle sietämättömälle asianajajalle; minikartano jossa oli ennen Santa Barbaran Ballet Theater, ja siellä leikin olevani tanssija ja nautin siitä, kun sydämeni särki tuo hurmaava, mutta huikentelevainen opettaja …
Näitä ajatuksia vilahti ohi ja niiden seurana kaipausta, katumusta tai surua ajan lentämisestä ohi, kun tartuin tuon leijan häntään ja halusin vetää menneisyyden takaisin nykyhetkeeni, olla tuo tanssija ja nuori rakastunut nainen.
Jukra, kaikki tuo draama oli hauskaa! Ei niinkään tuo ilkeä asianajaja, mutta Santa Barbaran eloisa yöelämä, ”killericocktailien” juominen Joe’silla työkavereiden kanssa, tai käveleminen Frimplesille balettitunnin jälkeen jakamaan jättikokoinen korvapuusti …
Ensimmäistä kertaa se kaikki tuntuu tiukasti menneisyydeltä. Ei sellaiselta, minkä haluan kokea uudestaan tai erityisesti edes muistaa. Kulkien katuja, joiden nimet opin ulkoa kauan sitten, ja huomaten, että monet asiat eivät ole muuttuneet 50 vuoteen, mieleeni juolahtaa, että ”revalvaation” (reval) jälkeen, Santa Barbara ei ehkä tunnu enää kodilta.
Sen sijaan, että tämä tuntuisi masentavalta, se tuntuu jännittävältä ja houkuttelevalta.
*****
Mitä uusia lempikaupunkeja saattaisin löytää? Tai planeettoja, galakseja, universumeja jotka on tehty tähtipölystä ja sateenkaarikristalleista? Kenties on niin valtava ja käsittämätön tyhjyys, että saattaisin olla kehottomassa itsessäni ikuisuuksia, täynnä pohjatonta ihmetystä.
Tai saattaisin mennä tuohon käsittämättömään ihmettelyyn ihmeköynnöksen koristamalta terassilta jossain kahvilassa, kun tarkkailen hyväntahtoisesti turistien varvastossuissaan käyskentelevän hiekkarantaa kohti. Sitten käydä Bud Bottomsin delfiinisuihkulähteellä ja sulautua tuon ihastuttavan taideteoksen energiaan, astuen delfiiniuneen ja vilkaisten aallonmurtajan ohi sinne, missä hopeanharmaat muodot kohoavat vedestä, auringonvalon kutoessa sateenkaaria niiden maagiseen valaveteen.
Tutkimme kaikki ulkoista ja sisäistä tilaa, jotka eivät ole erillään, vaan sekoittuneena yhteen, sisäinen maailma ja se, joka on ilmeisesti ulkopuolellamme – kaikki yhtä väriloistoa, ilosta kokemusta, oppimista ja ihmetystä.
Päästän irti tuosta muistojeni leijasta ja katselen, kun se muuttaa muotoaan lohikäärmeeksi, ampuu horisonttia kohti ja muuttuu kaukaiseksi täpläksi – kirkas kuin hymyilevän Jumalan kasvot, loistava kuin vastasyntynyt aurinko.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.