HYVÄ ODOTTAA
Kirjoittanut Catherine Viel (goldenageofgaia.com)
7.12.2023
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
En tiedä, johtuuko se siitä ns. käänteisestä matriisista, jossa asumme maaplaneetalla, mutta tuntuu täysin normaalilta yrittää ”päästä eroon huonosta”, mikä sitten sallii hyvän. Esimerkiksi omassa kokemuksessani sen kuvitteleminen on vaikeaa, että minulla on yltäkylläisesti resursseja elämän rikastamiseen, jos on maksettava velka pois ennen ”joutavien” asioiden rahoittamista, kuten matkustaminen.
Huomaan saman asian pätevän visualisoidessani elämää, joka on iloinen ja jossa on helppo liikkua, tilassa jossa liikkuvuus on heikentynyt. Vaikka yritän tunnollisesti kuvitella itseni tutustuvan uudelleen naapurustoon pitkähköillä, virkistävillä kävelylenkeillä, mieleni sanoo ”mut, mut, mut” kuin viallinen moottorivene. Mutta ensin minun täytyy päästä eroon kivusta. Mutta ensin minun täytyy saada takaisin voima. Mutta ensin minun täytyy pystyä kävelemään normaalisti.
Minulta on vielä löytämättä se henkinen latteus, joka pyöräyttää minut ”Minun täytyy korjata huono” -tilasta ”Sivuutan huonon, kaikki on yltäkylläistä ja olen täynnä hyvinvointia” -tilaan. Mielikuvitukseni on melko hemmetin hyvä, mutta en ole varma, onko kenelläkään muulla, paitsi pienellä lapsella, tarpeeksi hyvä mielikuvitus (ja siunauksena epäloogisuus) tehdä tuo hyppy.
*****
Kenties on luottamusasia, että halutun ihanteen luominen muuttaa luonnostaan ja automaattisesti jokaisen ”huonon” asian. Kenties ”askel kerrallaan” raahustavien aivojeni tarvitsee päästää irti vaatimuksestaan, että ennen kuin iloisuus ja yltäkylläisyys voivat täyttää elämäni, tieltä täytyy olla raivattuna havaitut esteet.
Voisin ottaa vihjeeni luonnosta, jossa vaisto antaa pettämätöntä opastusta. Siis mitä vaistoni, intuitioni, kertoo minulle asenteeni muuttamisesta? Onko mahdollista kanavoida puolittain muistettua zen-mestariesi-isää tarpeeksi kauan tietääkseen, että kaikki on hyvin riippumatta siitä, miltä näyttää?
*****
Ravintoni on tullut aina ulkoa. Kävellessäni hiljaisen asuinalueen katuja pitkin ja läheisten puistojen läpi, silmäni siirtyvät loputtomiin väreihin ja moninaisiin puihin ja pensaisiin sekä pikkuruisiin luonnonkukkiin tien pientareella.
Minun tarvitsee vain avata takaovi ja astua ulos kokemaan luonnon monimuotoisuus. Ei ole mukava mennä pitkille kävelyille, joten en mene. Mutta mikään ei estä minua vetämästä terassituolia aurinkoon, asettumasta siihen silmät suljettuna ja kasvot nostettuna lämpöä kohti, ja huomaamasta sirkuttavia lintuja ja tuulta puiden lehvissä, heti kun visuaaliset häiriötekijät on poistettu.
Pelkkä oleminen ulkona ilman tehtävälistaa tai tekemättä jotain harjoitusta – minun ei tarvitse tehdä tai chitä vain siksi, että minun ”pitäisi” – tuntuu avaimeltani. Yksinkertainen avain, tukeva ja kiiltävä, valmiina avaamaan oven yksinkertaiseen, loistavaan ja kaunistelemattomaan olemisen ydinolemukseen.
Aurinko kutsuu, linnut rapistelevat pensaissa ja tuuli värisyttää avokadopuun pölyisiä lehtiä. Minun täytyy vain astua ulos ja lakata murehtimasta ”huonoa”. Hyvä odottaa.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.