SYNTYNYT TANSSIMAAN
Kirjoittanut Catherine Viel (goldenageofgaia.com)
2.12.2023
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
On jo 2.12., enkä ole vielä laittanut pois syyskoristeita. Eilen päätin luopua täysin joulukoristelusta, kun se aiheuttaa tarpeetonta kipua – siitä huolimatta, että huomasin viime vuonna, miten paljon nautin siitä.
Melkein tukehduin surun peittoon. Yritin kertoa itselleni, ettei se ollut niin tärkeää, että tuntee melkein murhetta. Niiden asioiden asteikolla joilla on merkitystä pienessä maailmassani – puhumattakaan isosta maailmasta – joulukoristelut ovat varmaan noin -2.
Mutta sitä ei käy kieltäminen, kun tunteet puhuvat. Ja tämä oli iso, pyöreä ja vähän sykkivä pallo jotain, mitä en halunnut tuntea.
Koska sen karkottaminen vaati vain muuttamaan mieltäni, niin päätin, että hemmettiin koko kipu ja laitetaan asiat näyttämään kauniilta. Hyväksyn mieluummin tuon vaivan, kuin olen synkkyydessä seuraavan kuukauden.
*****
Oletan, että tuo murhe kumpusi kahdeksasta vuodesta em. toimia, jotka antavat iloa, spontaania liikettä ja kohotusta. Käveleminen ilman, että jatkuvasti etsii vähemmän kivuliasta tapaa liikkua, on vain kaukainen muisto. Jos olisin synnynnäinen sohvaperuna, se ei ehkä vaivaisi minua yhtä paljon, mutta synnyin tanssimaan tähtien alla.
Minussa on osa, joka pilkkaa teatraalisia, sisäisiä ”voi minua!” -ilmaisujani. Ihmiskokemus maan päällä on juuri sitä, mitä minulla on. ”Vanhuuteen” liittyy kipua ja rappeutumista. Jos olemme onnekkaita, kipua voidaan lievittää korjaamalla tuo rappeutuma, kuten oletan tekeväni lonkkaleikkauksella.
Epäilen kuitenkin vilpittömästi sitä, että kukaan hyväksyy helposti kivun tai sairauden ”osakseni ihmiskokemusta”. Haluamme kokea olevamme satavuotiaita, joita ylistetään kävelemisestä viisi mailia päivässä ja tangon tanssimisesta lauantai-iltana tanssisalissa. Jos he pystyvät siihen, miksen minä pysty? Ei auta itsemme muistuttaminen siitä, että on varmaan heidän sielusopimuksensa olla kivuton ja liikkuva, kunnes kupsahtavat, kun taas me olemme oletettavasti ”suostuneet” vuosien tuskalliseen hajoamiseen.
Mietin, tulemmeko planeettaenergioiden voimistuessa tietoisemmaksi ennakkokäsityksistämme ja alamme kyseenalaistaa sen, mikä meidät on kehotettu hyväksymään vääjäämättömänä. Haurauden ja rappeutumisen hyökkääminen juuri, kun astumme elämämme merkityksellisempiin mentaali- ja tunnevaiheisiin, tuntuu ristiriitaiselta – muusikolta joka ei ole vireessä universumin orkesterin kanssa.
*****
Yritän aina tasapainottaa merkityksettömältä vaikuttavan elämäni ja sen normaalia suuremmalta näyttävän vaikutuksen, joka jokaisella elämällä on maailman energetiikkaan. Jos luiskahdan synkkyyteen, niin luiskahtaa maailmakin? Ei ihan niin, mutta varmasti luiskahtavat ihmis- ja eläinsielut omassa piirissäni. Silloin kun olen synkkämielinen, voit olla varma, että he tuntevat sen.
Jossain itsesäälin ja nautinnonhalun välissä on itsehoidon parantava ulottuvuus. Kenties voin muotoilla uudelleen tuon "Voi minua!” – ”Tässä, lapsi, anna minun halata sinua. Etsitään sitten joulukranssi ja laitetaan se etuoveen. Siinä kaikki, mitä meidän täytyy tehdä tänään.”
Vertauskuvallisesti käsikynkkää sädehtivän, ruskeasilmäisen sisäisen lapseni kanssa nousen portaita etsimään tuon kranssin, ja kun ripustamme sen oveen, leveät hymymme valaisevat naapuruston.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.