SYDÄNMUISTUTUS
Kirjoittanut Catherine Viel (goldenageofgaia.com)
23.9.2023
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Taakkasi on 16 tonnia, mitä sinä saat?
Uuden päivän vanhempana ja syvemmällä veloissa
Pyhä Pietari, etkö kutsu minua, koska en voi lähteä
Olen sieluni velkaa henkilökunnan myymälälle
–Merle Travis, Sixteen Tons
On paljon salakavalampi orjuuden taso, kuin olla sielumme velkaa henkilökunnan myymälälle. On itseorjuus, sisäinen isäntä joka komentelee sisäistä orjaa. Se kuulostaa ankaralta, mutta niin kohtelemme joskus itseämme. Vähättelevä asenteemme itsehoitoa kohtaan ansaitsee noin kaunistelemattoman arvion.
Tai kenties kyse on vain minusta. Kenties kaikki muut ovat selvittäneet tämän, ja pitävät erinomaista huolta itsestään, eivät lankea jatkuvan ”tekemisen” ansaan ylläpitääkseen jonkin itsemäärätyn standardin, vaikka koko olemuksemme huutaa hengähdystaukoa.
Voin lopettaa, silloin kun oivallan, että teen sitä liikaa perheen vuoksi (tunnetaan myös läheisriippuvuutena – laittaen kroonisesti muiden tarpeet omiensa edelle). Tuo käyttäytyminen on helppo tunnistaa ja vähentää. Sen sisäisen orjapiiskurin käsitteleminen joka panostaa minua tekemään asiat paremmin, on aivan eri asia, miten tahansa tulkitsenkin sitä. Tämä sisäinen pakko jatkuvasti parannella asioita, koska haluan niiden olevan juuri niin, tuntuu viimeiseltä rajalta raahustaessani sitä kohti, että laitan itseni etusijalle.
Koska säpsähdän myös kirjoittaessani noita sanoja, minulla on varmaan vielä pitkä matka kuljettavana tuossa etsinnässä.
*****
Muutama päivä sitten tämä ajatus leijui päähäni: orjien ei sallita istua. Vähän myöhemmin: älä näytä, että sinuun sattuu, vialliset orjat voidaan korvata.
Se mitä tiedän muinaisaikojen todellisista orjista, on hyvin pientä. Kävin mitä salamyhkäisintä sisäistä keskustelua siitä, miksi minun täytyi saada jokin viimeisteltyä, ennen kuin voisin istua, kun tuo ensimmäinen ajatus putkahti mieleeni, osoittaen sitä alitajuista uskomusta, joka esti minua lepäämästä, silloin kun todella tarvitsin sitä. Orjien ei sallita istua.
Kun katselin kissaani, joka kätki vaivansa teeskentelemällä, että siitä tuntuu hyvältä, antoi sysäyksen tuolle toiselle ajatukselle. Eläimet menevät hyvin pitkälle sairautensa tai heikkoutensa kätkemisessä, etteivät ne joudu saaliiksi. Se tieto (tai muistikuva tai kuvitelma), että tämä oli myös orjien osa, juolahti mieleeni vähän sen jälkeen. Ellei orjalla ollut erityisominaisuuksia tai -taitoja, yksi ihmiskeho oli helposti korvattavissa toisella – nuoremmalla ja terveemmällä. Heikkouden näyttäminen orjana on varmaan ollut käytännössä sama asia kuin kuolemantuomio.
*****
On hälyttävää oivaltaa, miten salakavalasti psyykeeni on kietoutunut se todisteiden tukematon, kuitenkin horjumaton varmuus, että olen orja. En tietenkään ole, en oikeasti. Tietysti minulla on vapaa tahto. Olen täysivaltainen, valitsen toimeni, kukaan ei seiso vieressäni ruoskan kanssa. Ja niin edelleen, ja niin edelleen.
Olen usein ihmetellyt, mitä tarkkaan ottaen en ole oppinut (mahdollinen sielusopimus) kipukokemuksestani kuluneina kahdeksana vuotena. Kivusta joka työntää minut istumaan ja olemaan tekemättä mitään mahdollisimman paljon – usein hävitty taistelu, eikä koskaan ensimmäinen vaihtoehtoni. Jos jokin täytyy tehdä, tunnen pakkoa tehdä sen, ei ”levätä”, samaan aikaan toivoen hyödyttömästi, että joku muu hoitaisi sen.
Jos tämä on ollut universumin monumentaalinen kepponen saamaan minut piristymään ja rentoutumaan, minusta se ei ole huvittavaa. Kenties universumin täytyi käyttää kakkosnelosta saamaan huomioni, kun taas itse olisin pitänyt paljon enemmän otsani kutittamisesta höyhenellä.
Pitäen tuon kakkosnelosen mielessäni päätin, että kunnioittava itsen kuulustelu oli paikallaan. Myös itseni muistuttaminen lempeästi siitä, etten ole orja, vaan vapaa, täysivaltainen ja rakastettu olento, auttaisi.
Kaipaan sitä helppoutta ja todellista vapautta, että seuraan automaattisesti sydäntäni, joka tietää aina, mitä minun ”pitäisi” tehdä. Siihen päivään saakka – kenties 5D:ssä? – pitäisi riittää, että laitan sinne tänne ympäri asuntoani vaaleanpunaisia post-it-lappuja, joissa on käsin piirrettyjä, vinoja sydämiä.
Kuva sydämestä on hieno ja paljonpuhuva muistutus. En tarvitse sanoja.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.