HomeViestejäCatherine Viel17.7.2023 - Odottavat ruusut

17.7.2023 - Odottavat ruusut

ODOTTAVAT RUUSUT

Kirjoittanut Catherine Viel (goldenageofgaia.com)
17.7.2023
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Ottaen huomioon melkein jatkuvan pienen ärsytyksen, jota tunnen, tavallisesti fyysisen kivun vuoksi, mikä tahansa yritys tuntea iloa on raskasta taistelua. Se on myös kaukana päivittäisestä oletuspyrkimyksestäni "yrittää parantua".

Muutama päivä sitten minulla oli yksi noita "niin tietysti!" -hetkiä, jolloin ilmiselvä hyppää esiin ja huitoo hullunlailla, ennen viestinsä huutamista. Kävin läpi mielessäni litaniaa kaikesta, mihin olen kyllästynyt, ja seurauksena oli tämä dialogi:

Olen kyllästynyt "työntekoon". Erityisesti parantumisen työstämiseen.

Seuraava ajatus oli:

Miksi et vain OLE?

Tämä ajatus loksautti suuni auki, ja hämmästelin sen petollista yksinkertaisuutta. Minun ei tarvitse tehdä työtä henkisten/hyvinvointiasioiden eteen? Minun ei tarvitse epäillä rutiineja, lääkkeitä tai menettelytapoja tai jatkaa loputonta seuraavan hoidon etsintää?

Vain. Ole.

*****

Minulla on kaikenlaisia vaatimuksia, joiden on täytyttävä, ennen kuin voin kokea iloa. Luettelon kärjessä: minun täytyy tuntea merkittävää rentoutta kehossani. Kipu on hyvin itsepintainen ja ei-haluttu vieras – silloin kun se pysyy tauotta, on vaikeaa julistaa onnellisuuttani. Se olisi emävalheen kertomista itselleni, mitä yritän välttää.

Minulla oli toinen "niin tietysti!" -hetki pian sen jälkeen. Kun oivalsin, miten epäterveen fokusoitunut minusta on tullut parantumiseen – fokus joka vahvistaa vain sitä, "etten ole parantunut" – se salli tämän kysymyksen putkahtaa esiin: mihin minun pitäisi fokusoitua?

Yllättävä vastaus, ottaen huomioon, ettei se ole usein mielessäni päällimmäisenä: ylösnousemukseen.

*****

Jokin tuntematon balladi alkaa soida radiossa, ja se ujuttautuu mieleni hölinän ohi. En tunnista sitä. Mikä se on? Pakotettuna liikkumaan tuon surumielisen, kuitenkin voimallisen musiikin tahdissa, leijailen huoneen poikki, "kaksiaskeltaen" kelttiläisvaikutteisen sävelmän tahdissa.

Kenties ei pysty tarkasti ottaen tanssimaan, mutta voin liikkua. Laitan kummankin jalan lattiaan ja venytän käsivarsia ylöspäin ja ulospäin, ja huomaan, miten hyvältä tuntuu taivuttaa kyynärpäitäni. Huomaan, etten tarvitse koreografia voidakseni antaa kunnioitusta tälle sävelmälle. En tarvitse fysioterapeuttia kertomaan, miten liikutaan mukavimmin.

Kuten usein teen seisoessani auringossa virtaavaa Tai chi -liikettä varten, "napsahdan" siihen, missä olen tässä ja nyt, luoden liikettä ja hiljaisen tyytyväisyyskuplan niistä aineksista, joita minulla on käsillä.

Tuo lyhyt henkäys läsnäolevassa hetkessä olemista – katsellen ympärille huojuessani koskettavan melodian tahdissa, ja nähden tutut kalusteet ja koriste-esineet, kuin en olisi koskaan ennen huomannut niitä – maistui vapaudelta.

*****

Huvin vuoksi nimeän tuon mitä lyhyimmän kokemuksen "ylösnousemukseksi". Jos kutsun sitä ylösnousemukseksi, se muistuttaa minua astumaan tuollaisiin kokemuksiin aina, kun se juolahtaa mieleeni. Se muistuttaa minua rukoilemaan, että huomaan tuollaisia tilaisuuksia monta kertaa päivässä. Ja se muistuttaa minulle, että huolimatta siitä, miltä minusta tuntuu ison osan ajasta, olen tässä kohoamisprosessissa.

Kenties meidän ei tarvitse jatkuvasti yrittää niin kovasti parantua, jos värähtelymme nousee niin nopeasti, kuin monet välittävät. Siinä on voimakasta viehätystä, että antaa tuon kaiken "työn" vain lipua pois. Ylösnousemuksessa oleminen sisältää epäilemättä sen, että kehoni ja itseni uudelleenkalibroituu automaattisesti korkeimpaan saavutettavissa olevaan hyvinvointiin siinä, mitä tästä planeetasta tulee.

Tämän mystisen balladin melodia pysyy kanssani, kun siirryn seuraavaa askaretta kohti. Tiedän, että mielentyyneys on ohimenevää, että kaksinaisuus hallitsee edelleen ja epäilemättä koen sen kääntöpuolen pian. Sen ei tarvitse pilata tämänhetkistä nautintoani tästä hetken pienestä jalokivestä.

Kumarran kuvitteelliselle yleisölle ja teeskentelen, että hidas kävelyni keittiön poikki on grand jeté ja että ruusut odottavat suurenmoisen esitykseni päättyessä.

______

Tuo balladi oli My Luve is Like a Red, Red Rose, musiikki sävelletty Robert Burnsin runoon.

Kristalleja ylösnousemukseen, The Book of Stonesin kirjoittajien mukaan: baryytti, brukiitti, kalsiitti (stellar beam), kalsiitti (merkabite), heliodori, hekimer-kvartsi/"timantti". Ylösnousemuskivi: natroliitti.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

< PrevNext >