SÄTEILEVIN TYÖKALU

Kirjoittanut Catherine Viel (goldenageofgaia.com)
14.3.2023
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Meitä pommitetaan jatkuvasti ristiriitaisella informaatiolla ja ohjeilla. Miten ollaan, mitä ajatellaan, mihin uskotaan. Mihin luotetaan tai ei luoteta.

Pahinta on, että tämä pommittaminen voi olla suurelta osin sisäistä. Vilkaisematta ruudulle tai puhumatta kenenkään kanssa, mielemme seuloo ja lajittelee jatkuvasti roskakerroksiaan.

Mikä on uskomusjärjestelmäni tänään? Mitä sydämeni kertoo minulle? Miten tiedän, informoiko sydän todella tietoisuuttani tällä hetkellä?

Sisäinen opastusjärjestelmämme näyttää yhtä erehtyväiseltä kuin sääennusteet. Huomenna on aurinkoista ja leutoa! Kuitenkin huomisen koittaessa sataa.

Mutta ennuste sanoi ... mutta olen varma, että sydämeni kertoi minulle ...

Ja tässä sitä kuitenkin ollaan, yllätettynä ilman sateenvarjoa, yllätettynä ihmettelemässä, voimmeko luottaa intuitioomme. Intuitio kehotti tekemään sitä ja sitä, ja tottelimme kuuliaisesti. Ja sitten todellisuus antaa meille nolon erehdyksen (pyllähdyksen) lopettamaan kaikki nolot erehdykset.

*****

Satoi kerrassaan kaatamalla tänä aamuna "historiallisen kuivuuden vaivaamassa" Etelä-Kaliforniassamme. Koulu peruttiin, ja joitain liikkeitä suljettiin mahdollisen tulvimisen varalta, ja osissa Goletaa, Santa Barbaraa ja Montecitoa on evakuointimääräyksiä. Paistattelen kiitollisuuden hehkussa siitä, etten ole millään noista alueista.

Joskus minusta tuntuu, että ihmiset ovat kuin vanhanmallisia tietokoneita, joille annetaan käsiteltäväksi enemmän dataa, kuin piirilevymme suunniteltiin prosessoimaan. Ilman vankkumatonta yhteyttä intuitioon, mielellä on vaikeuksia navigoida jokapäiväisen elämän perusasioita, tässä historian myrskyisässä pysähdyspaikassa.

Vaikka kehoni tuntuu toisinaan enemmänkin vankilalta kuin rakkaalta kumppanilta, olen oppinut luottamaan siihen täsmällisimpänä henkilökohtaisena ennusteenani. Mitä oikeasti tunnen? Mitä oikeasti tapahtuu? Mikä on todella paras menettelytapani, seuraavassa hetkessä tai seuraavassa vuosituhannessa?

Miksi kurkkuani kuristi joka kerta, kun mietin eilen hopean ostamista? En ole ajatellut sitä tänään, ja kurkkuni tuntuu voivan hyvin, kiitos.

Mieleni on pahamaineisen epäluotettava opastamaan minua. Sen pyytämisestä, että enkelini ja oppaani ilmentävät parhaan ja korkeimman hyväni, mitä ikinä tapahtuu, on tullut niin automattista, että se voi tuntua epäaidolta ja mekaaniselta toistolta. Pengon työkalulaatikkoa, jonka päällä lukee "asioita jotka auttavat tuntemaan oloni paremmaksi", ja minua on kannustettu (tai iskostettu – näkökulmasta riippuen) luottamaan aina ensin Henkeen. Jatkuvasti vastahakoinen mieleni miettii kuitenkin: "Onko se oikeasti Hengen ohje tuon tilanteen käsittelemiseen? Miten voin oikeasti tietää?"

Se tuo minut takaisin kehooni konkreettisimpana tapanani päästä käsiksi viisauteen. Kehoni kertoo, miten asia on, jos kiinnitän hiukkaakaan huomiota. Silti on vaikea arvostaa kipuja ja särkyjä ja sitä ärsyttävää ja lisääntyvää määrää hoitoa ja ennaltaehkäisyä, jota kehoni tarvitsee vain kuljettaakseen minun päivän läpi. Niin kuin hermostunut taapero, se haluaa aina lisää, lisää, lisää, vaikkei se osaa kertoa minulle tarkkaan, mitä se on.

*****

Toivottavasti se kaikki muuttuu – ei kaukaisessa tulevaisuudessa, vaan nyt. Monet uskovat, että ihmiset ovat muuttumassa hiilipohjaisesta rakenteesta kristalliseen. Kenties tuon päivityksen tarvitsemme, voidaksemme mukavasti selviytyä Maan tämänhetkisestä myllerryksestä. Vanhanmallisten piirilevyjen sijasta, siirrymme niin kauas piirilevyjen ja analogisten aivojen ja nykyisen kehomme yli, että meistä tulee tunnistamaton tälle itsen nykyversiolle.

Kunnes pääsen sinne – miten ikinä "sinne" määritelläänkin – jatkan työkalulaatikkojeni konsultointia ja pyydän opastusta oikean työkalun valitsemiseen kyseiselle hetkelle. Säteilevin työkalu jonka näen tällä hetkellä, on tämä maasidonnainen, ristiriitainen, joskus upea ja joskus synkkä kulkuneuvo – oma kehoni. Jos kurkkuani kuristaa, kun pohdin hopean ostamista, minun täytyy myöntää, että se mitä joku sanoo, mitä vaihtoehtoasiantuntijat/kommentaattorit väittävät, ei ole minua varten, ei juuri nyt.

Koska minusta tuntuu, että suurin osa päätöksistäni tehdään prosessissa, joka muistuttaa tikan heittämistä pyörivään tikkatauluun, varsinainen niksini on muistaa, että olen todellakin siinä, missä minun pitäisi olla, juuri nyt. Mihin tahansa tuo tikka osui tuossa liikkuvassa kohteessa, se osui kohdalleen.

Kehoni huokaisee ja rentoutuu, ja sanoo minulle: "Kyllä, niin on. Ja nyt kun olet selvittänyt sen, mennään hakemaan vähän lounasta."

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.