LOUNASRAVINTOLA LOPUN AJASSA

Kirjoittanut Catherine Viel (goldenageofgaia.com)
7.3.2023
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Kaksi muinaisolentoa istuu ravintolan lounastiskillä lopun ajassa. Toisella on ruskea samettihattu, joka on kallellaan silmien päällä, à la holokannen kapteeni Picard. Toisella joka jäljittelee naista, on leveäharteinen gabardiinijakku ja kynähame, varpaat paljastavat korkokengät sekä silkkisukat, joiden takasaumat ovat täysin suorassa.

He eivät ole huolissaan siitä, että muut kuulevat, koska he keskustelevat telepaattisesti.

"Kuulin, että viimeiset pimeät voimat kaivettiin esiin Maan keskuksen bunkkerista eilen."

"Ai, erinomaista." Olento joka heijastetaan naiseksi, kaartaa suunsa muistettuun hymyyn. "Aika anoa vapaata."

Hänen seuralaisensa nyökkää. "Kaikki taistelut ovat ohi. Rauha, yltäkylläisyys ja ykseys voivat nyt vallita kaikkialla. Siis, mitä teemme seuraavaksi?"

Kaksi upseeria, kaikkien galaksien kunnioitetuimmasta hengellisestä ritarikunnasta, katsoo toisiaan hiljaisuuden vallitessa. Samanlaiset virnistykset ilmestyvät heidän ihmismäisille kasvoilleen.

He sanovat yhteen ääneen: "Hemmetti, mitä ikinä haluamme."

*****

Ottaen huomioon todellisuuden, jonka näen ympärilläni, ei ole mikään ihme, että mielikuvitukseni vedettiin tuohon kohtaukseen. Olin polvillani lattialla, huolehtien omista asioistani ja antaen kissalleni Reikiä, jota lopulta oivalsin sen halunneen, kun lause "lounasravintola lopun ajassa" kirjoitettiin sisäiselle luomistaululleni.  

Voi, miten kaipaankaan olla siellä! Onko väärin haluta laittaa suuri osa elämästäni peruutuspeiliin? Olla valmis sairaiden kissojen ja hauraiden ihmisten hoitamisen osalta? Ponkaista ylös sängystä aamulla tuntematta mitään kipua tai rajoituksia, ja hypähtää siihen iloon, joka tuolla päivällä on varastossa minulle?

Olen lopen uupunut tarpomaan aikasilmukoissa, joita ei voi verrata iloon. Usein tosiaan tuntuu aikasilmukalta, niiden asioiden loputtomalta toistamiselta, joita tarvitaan huolehtimaan itsestä ja niistä, jotka on laitettu meidän ulottuvuuteemme – ja meidät heidän – tarkoituksesta, jota meidän ei sallita käsittää.

Kun viimeiset pimeät voimat on kaivettu esiin ja rauha, yltäkylläisyys, ykseys ja rakkaus vallitsevat ja on vain yksi aikajana jäljellä – kimaltava lupaus, joka kaartuu suoraan jälleenyhdistymiseen Lähteen kanssa – mitä sitten?

*****

Minulle ei olisi yllätys, jos monet meistä olisivat jokin versio noista kahdesta upseerista, jotka vaihtavat tarinoita lopun ajassa. "Muistatko, kun sinut räjäytettiin ja kasattiin "medipedissä", ja olit rintamalla taas seuraavana päivänä?"

Kenties myös nyt, silloin kun uni irrottaa väkisin tiukan otteemme parhaimpana pidetystä todellisuudesta, meillä on tuollaisia keskusteluja, kun sinkoudumme muualle, aikaan jolloin kurjuus on ohi.

Tuo aika ei voi olla kovin pian. Juuri kun luulen ihmisten alkavan todella herätä, näen jotain, mikä on puhdas paluu varhaisiin covid-pelkopäiviin.

Huomaan usein, kun pari vanhempaa kävelee lastensa kanssa koulun jälkeen kotiin katuamme pitkin, joka tulee sen puroa seuraavan polun jälkeen, joka alkaa La Paterna -koululta. Aikuiset pitävät kädestä suojattejaan, pää painettuna tarkkaavaisesti kuuntelemaan lasten rupattelua. "Miten suloista", ajattelen tavallisesti.  

Eilen katsoin toisenkin kerran, kun ensimmäinen pari käveli ohi ja sitten toinen pari muutaman minuutin päästä, kummakin aikuisen hengittäessä vapaasti niin, kuin Jumala tarkoitti, ja kummakin pienen lapsen ollessa tukahdutettuna tiukasti sinisellä maskilla.

Luulen, että minulla oli hetken tuo surullisenkuuluisa kognitiivinen dissonanssi. Oletettavasti "normaalit ihmiset" heräävät. Musertavat todisteet jotka näyttävät, että maskit ovat tehottomia ja vahingollisia (varsinkin lapsille), covid-rokotteet ovat hyvin epäterveellisiä ja covid luotiin ja vapautettiin bioaseena, ovat valtavirrassa nyt. Eikö niin?

Jos näin on, mikä informaatiolähde pakotti nämä aikuiset tukahduttamaan lapsensa? Kuin olisi katsellut parin esiverbaalisen luolamiehen köntystävän näkyviin, raahaten perässään viatonta lapsukaistaan, koska hän ei tiennyt muusta.

*****

Sairaat kissat, hauraat ihmiset ja niin aivopestyt tai pelästyneet ihmiset, että he vahingoittavat omia lapsiaan, ovat kauhistus tunteelleni siitä, mitä oikeasti on.

Ja siinä ei ole mitään tolkkua. Se mitä oikeasti on, ovat kaikki nuo asiat. Nuo ihmiset kävelivät oikeasti ohi ja lapsilla oli maskit, kissani on oikeasti sairas, vanhahko perheenjäseneni on oikeasti heiveröinen. En voi ponkaista ylös sängystä aamulla ja hypähtää täyteen elämäniloon – tuo säteilevä tarkoitus edessäni, joka tukee marssiamme valoon.

Olen varmaan itsekin tuolla luolamiestasolla, koska ilmeisesti en ole tarpeeksi valaistunut ilmentämään todellisuutta, jonka haluan.

*****

Nuo kaksi muinaista upseeria kaikkein kunnianarvoisimmasta tähtilaivueesta on juonut kahvinsa. Hologrammiravintolan tarjoilijatar on vienyt pois lautaset, joilla oli kirsikkapiirakkaa, ja paksut, valkoiset posliinimukit, kermaloppujen kera.

"Siis, mitä on seuraavaksi?" Naiselle tulee uneksiva katse kasvoilleen. "Nyt kun Maa on vapautettu täysin, energiasta ja valosta tulee uskomattoman iloista."

"Totta." Mies työntää hattuaan taaksepäin ja raapii hajamielisesti otsaansa. "En ole saanut uutta toimeksiantoa. Oletko sinä?"

"En usko, että tulee enää toimeksiantoja." Nainen ottaa huulipunan ja puuterirasian käsilaukustaan ja koskettaa syvänpunaisia, kaarevia huuliaan. "Luulen, että jokaisen ensisijainen tarkoitus on nyt hyvin yksikertainen: "Ole iloinen.""

"Taidat olla oikeassa. Siis määränpää on Maa?"

"Määränpää on Maa. Määränpää on ilo. Olen valmis laajentumaan täyteen potentiaaliini, matkallani takaisin Lähteeseen. Entä sinä?"

"Kyllä vain."

Lounasravintola lopun ajassa tuikki iltahämärissä nimettömällä planeetalla kaukaisessa galaksissa. Hologrammitarjoilijatar sammutti valot. Hänen viimeiset asiakkaansa olivat muuttuneet tähtipölyksi ja sitten hävinneet, kuin taivaallisen tuulahduksen puhaltamana takaisin unelmiensa Maahan, ja lopultakin täytetyn lupauksen iloon ja vapauteen.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.